Treenipäiväkirjasta -

Muistikirjasta vuoden alusta:

 

Samoja ajatuksia kirjasin blogiinkin

Liikkuminen ja liikunnasta nauttimaan opetteleminen ovat koko alkuvuoden olleet vahvana taustatekstinä elämässäni.
Mitä tapahtuu jos yritän liikkua säännöllisesti?
Miten se vaikuttaa?
Voinko oppia nauttimaan liikkumisesta?
(näitä asioita olen toki pohtinut jo aiemminkin)

Tämän kevään aikana on oikeasti tapahtunut jotain. 
Olen alkanut jollain kieroutuneella tavalla todella nauttia liikkumisesta. 
Ja kaivata sitä.
Haaveilla siitä.
Mietin uimista tai kiipeilyä päivittäin.
aina siihen asti kunnes pääsen hallin ovesta sisään, silloin tekee vain mieli kääntyä kannoillaan ja perua koko juttu.
Huomaan muutaman liikkumattoman päivän painon itsessäni.
Vielä  enemmän: huomaan liikkumisen tai liikkumattomuuden mielialassani.

Muutama liikkumaton päivä ja olen alavireinen, ahdistunut, ärtyisä.
Sitä en osannut odottaa.
En sitä että liikkuminen kannattelee henkistä hyvinvointia niin selkeästi ja vahvasti.

treenipäiväkirja toukokuulta; uinti sinisellä, kiipeily punaisella

Olen laiska mukavuudenhaluinen liikkuja.
Pysyttelen tomerasti mukavuusalueella, ja varsin keskellä sitä, ellei joku revi minua väkisin reunan yli.
Uidessa polskuttelen.
Omatoimikiipeillessä heitän kesken, jämähdän traverselle tai teen puolivillaisesti tuttuja juttuja.
Mutta tärkeämpää onkin tehdä, pitää yllä säännöllisyyttä.
Säilyttää liike arjessa.
Pyristellä ehtii kyllä. Nyt rakennetaan rutiinia.

Olen kehittynyt ja oppinut.
Kiipeily on vaikuttanut uintiin paljon. 
Olen tullut vahvemmaksi.
Sopivassa valossa kun vähän kallistaa päätään ja siristää silmiään minulla on lihas. 

Tunnen kehoni paremmin.
En vieläkään ole kovin läheisissä väleissä kroppani kanssa, mutta olen seinällä alkanut huomata asentoni. Toisinaan pystyn jopa korjaamaan sitä. 
Sitä kehotuntemusta ja oman kehon hyväksyntää, kehossa viihtymistä, sitä haen eniten ja kauimpaa. Se on vaikeinta ja suurin esteeni tällä hetkellä erityisesti kiipeillessä - tai jos menisin punttisalille. en mene kun tuntuu aina vaan niin epämiellyttävältä

Nyt uskallan sanoa että minusta on tulossa liikkuva ihminen.

Nyt uskallan varovaisesti sanoa että liike on tullut jäädäkseen.

Mikä motivoi?

Kuvittelen että teen talletusta myöhemmälle itselleni. 
Liikun varastoon.
Että sitten joskus myöhemmin jaksaisin, kykenisin, pystyisin.
Että sitten joskus olisin ryhdikäs ja tarmokas.
Hyväntuulinen.

Ja tietysti treenipäiväkirja motivoi myös.
En pysty monitoroimaan elämääni minkään älylaitteen kautta, sporttikellot eivät ole minun juttuni.
Mutta monitoroin muuten: lasken treenikertoja päiväkirjaan ja käveltyjä /pyöräiltyjä kilometrejä trackeriin. 
en omalla kohdallani pidä kävelemistä tai pyöräilemistä liikuntana, ne ovat paikasta toiseen siirtymistä. mutta trackeroin ne silti. kaiken varalta. Jos niistä sittenkin jonain päivänä tuleekin liikuntaa.

Treenipäiväkirjassa on tammikuun alusta kesäkuun alkuun 54 uintikertaa, 32 kiipeilykertaa.
Noin kolme-neljä tapahtumaa /viikko.
Uintia 2-4 kertaa viikossa ja kiipeilyä 1-2, vähän työtilanteesta riippuen.

Haluaisin kokeilla, mitä polvet sanovat hölkkäämisestä. 
luultavasti nirrrrsssk

* 

se vähän harmittaa ja kiristää mieltä, kun en ole saanut luotua tai pidettyä yllä samanlaista pakottavaa tarvetta luovuuteen.
kutominen ja kirjoittaminen ovat taka-alalla, satunnaisia.