en oikein tiedä.
Joku kriizikausi myllää päässä, taas kerran mietin mitä haluaisin tehdä isona.
Tiedän vain kaikenlaista mitä en halua, mutta en yhtään mitä haluan.
Olen lukenut satajayksi hömppäkirjaa, joissa kaunis nuori ja vähän eronnut sankaritar perii kahvilan tai kirjakaupan tai maatilan tai jotain ja sitten bum! elämä on kohdillaan ja se tietää heti että tätä olen aina halunnut tehdä jee.
En halua pitää kahvilaa. Paitsi ehkä hetkellisesti.
Enkä ehkä kirjakauppaakaan.
En halua olla yhtään mikään yrittäjä enkä maatilalomittaja.
eikä minulla tietääkseni ole kauan sitten kadonneita sukulaisia joilta edes voisin periä maatilan tai kirjakaupan tai kahvilan.
miksei niissä kirjoissa koskaan peritä vaikka tilitoimistoa tai maansiirtoyritystä? ei sillä että haluaisin niitäkään. tai että minulla olisi sukulaisia joilta jäisi perinnöksi maansiirtoyritys. onneksi ei ole.
Mitä tykkään tehdä
- uiminen on aika kivaa noin puoli tuntia kerrallaan -> ehkä minusta ei siis ole ammattiuimariksi. en kyllä tiedä, onko ammattiuimareille edes akuuttia tarvetta.
- ruuanlaitto on aika kivaa ehkä kaksi kertaa viikossa -> kokkeus ei vissiin ole minua varten
- tykkään lukea -> mutta ei sitä hullukaan loputtomiin jaksa. yksi kirja päivässä on jo aika paljon. lomalla jaksoin sitä tahtia kaksi viikkoa, sitten hyydyin.
Semmoisia mietin.
*
ja koska tämä on suuresti vuorovaikutteinen blogi, niin mitenkäs kriizien laita siellä päässä?
Kyllähän se on täälläkin taas kerran nostanut päätään ja oma työ (tai lähinnä sen vähyys) tuntuu tällä hetkellä kuristavan kurkkua siihen malliin, että fiksumpi olis jo ottanut ja lähtenyt ihan vaikka vaan tyhjän päälle, mutta minä täällä vaan jäkitän jo alun 27 vuotta putkeen (tosin niistä suurin osa on ollut oikein hyviä vuosia).
VastaaPoistaMinä taas haluaisin olla pienyrittäjä (miksen sitten ole?, siinäpä hyvä kysymys) ja tiedän oikein hyvin millä alalla. Sellaisella, johon liittyy hyvin vahvasti kauniit, iloa tuovat asiat ja käsillä tekeminen myös. Nimikin on jo pitkään ollut valmiina, mutta alkuvaiheen kassakriisiä turvatakseni päätin avata Veikkaus-tilin :D. Antaa toivoa, kun Eurojackpotista tuli jo 47.80 euroa :). Vähän vielä lisää nollia perään, niin yrityksen toimintakyky on turvattu :).
no onhan tuossa jo yrityksen alkusijoitus vahvassa nousussa :D!
PoistaRohkaisisin hyppäämään yrittäjähommeleihin, mutta mikäpä minä olen neuvomaan kun itse jäkitän.
Ei ole kriizejä ollut. Elokuun alusta jäin eläkkeelle ja olipa tosi mukava nyt viettää muutama päivä Kotosessa ihan-muuten-vain.
VastaaPoistakuulostaa hyvin suloiselta olemiselta :)
PoistaKiitos kun kysyit. Samanmoisia mietintöjä täälläkin. Minäkään en tiedä mitä haluan tehdä. Välillä mietin että mikä tahansa muu kuin tämä olisi jees, mutta kun tajuan että sinne jonnekin pitää mennä joka päivä ja olla tuntikausia, niin siihen se sit kaatuu se haave.
VastaaPoistaBed and breakfast olisi kiva, mutta oon huono tekemään ruokaa ja tosi huono siivoamaan, niin voisinko olla vaan iloinen emäntä? Joka tervehtii ja jotain.
Huh.
no sepä! kun työpaikalla pitää olla joka ihmeen päivä ja pitkään.
PoistaKaikenlaista voisi tehdä, mutta ilman pitkiä sitoumuksia.
Ehkä kriizeistä voi syyttää elokuuta? Töissä oli juuri puhetta, että elokuu on suosituin kuukausi vaihtaa työpaikkaa. Ja erota (noin niin kuin avioliitosta). Mutta onneksi vain työkriiziä pukkaa. Minä vähän niin kuin tiedän, mitä haluaisin tehdä isona ja haluaisin pysyä nykyisellä työnantajalla, mutta jostain syystä ne mielenkiintoisimmat tehtävät meidän organisaatiossa menevät aina jollekin miehelle tai täysin ulkopuoliselle (tai ulkopuolelta tulevalle miehelle). Että kriizeilen sitä, pitäisikö vai eikö pitäisi hakea jostakin muualtakin niitä mielenkiintoisia tehtäviä. -q
VastaaPoistahyvin harmillista ja kriiziyttävää tuollainen kiinnostvien työtehtävien pakeneminen...höh ja pöh sille.
PoistaUuuu… tuo on aina aika haastavaa, kun pitää hahmottaa sitä uravalintaa. Mulla oli jo pienestä selvää, että mä oon historiahörhö ja sinne suuntaan suuntauduinkin, kunnes loppuunpaloin ja nyt oon yhtäkkiä täysin eri alalla. Paitti että nythän mä oon piiitkällä saikulla, mutta siis töitä kohden kuitenkin.
VastaaPoistaOon sivusta seurannut urakriisejä ja se on kyllä… huh huh.
😄 Nauratti nuo suo ”kokkailu on kivaa ehkä kaks kertaa viikossa”-esimerkit. Mulla se menee niin, että hups, kokkailu on maailmankaikkeuden ainoo kiinnostava asia ja teen sitä hulluna stressiin saakka, kunnes menetän kiinnostuksen lähes täysin. Ei siis mikään kiva tyyli sekään.
mä hiukan pelkään tuota loppuunpalamista, siksi pitäisi löytää uusia tulokulmia työelämään.
PoistaKokkailu voi tosiaan toisinaan olla maailmankaikkeuden kiinnostavin asia (ehkä sen kaksi päivää viikossa...) ja sitten taas ei. Onneksi voi välillä kokata kuin suurtalouskokki ja välillä ei tarvitse.
Kyllä kriisiyttää. Työelämäkriisin jälkeen otin opintovapaata. Nyt opiskelutahti on niin tiivis, että hirvittää ja huomaan, että nautinto valuu välillä sormien välistä kiireen takia. En ehdi lukea kunnolla, enkä kirjoittaa. Eikä ole hajuakaan, että mitä näiden kahden vuoden tauon jälkeen, mitä, missä ja milloin ;-) Mä ehkä haluaisin, että sitten kun olen vihdoin tullut isoksi, jostain oudosta ja kummallisesta paikasta tulisi ylimääräinen taloudellinen turva ja voisin jättäytyä pois tavallisen työntekijän roolista pois ja pitää omaa pikku nettipuotiani. Onneks mä en vielä ole tullut isoksi, eikä siis ole kiire järjestellä itse noita taloudellisia turvia, hehee.
VastaaPoista