kulttuuria syksyyn!

elokuun alussa kalenterissa luki liput!

Laapustimme ensin miehissä ja naisissa hommaamaan konserttilippuja syyskauden konsertteihin. 
Minulla oli vain yksi ehdoton vaatimus: Open orchestra!
Se on vallan kiehtova konsepti: koko permannon penkit poistetaan ja orkesteri hajautetaan pitkin esiintymislavaa ja permantoa. Puolet yleisöstä istuu parven penkeissä ensimmäisen, puolet toisen puoliajan ja silloin kun ei ole istumapaikkaa, saa vaellella jokaisen soitinryhmän vieressä ja seurata muusikoiden työtä.
Tajunnanräjäyttävää! (edellisen kerran vuonna 2019.)

Lehtori - joka on varsin vakavamielinen ihminen - halusi vakavahenkisiä konsertteja, ja semmoisiin olemme menossa myös.
Yritän sitten olla vakavahenkinen minäkin. 

Jotenkin ajatuksena joka kerta ja ihan aina konserteissa käyminen tuntuu semmoiselta sinitukkaisten paremman elintason eläkeläisrouvien jutulta; perintöhelmet kaulaan ja vojvojändå!
Yleensä on kumminkin todella rentouttavaa ja rauhoittavaa.
On pakko istua hetki paikallaan, eikä voi tehdä mitään.
Ja voi katsella orkesterilaisia, koska ne hääräävät kaikenmoista koko ajan. Voi miettiä kaikkea semmoista mitä muulloin ei ehdi miettiä ja ajatella että nuo tuolla tekevät töitä ja murehtivat työjuttuja mutta minä en.

Suosittelen sinfoniakonserttien maailmaan tutustumista, silloinkin vaikka klassinen musiikki ei ihan ykköslempigenre olisikaan
ei se ole minullakaan. ylipäätään kuuntelen musiikkia todella vähän, yhtään mitään musiikkia.
Eikä Lehtorikaan ole mikään klassisen musiikin kuluttaja, mutta käymme ehkä kerran-pari kaudessa jossain konsertissa, tai sitten emme. 

Meillä kaupunginorkesterilla on käytäntönä on semmoinen todella hieno juttu, että kerran kaudessa ohjelmistossa on aina joku vähän yllättävä tai populaari tai tavallisemmalle ihmiselle suunnattu ohjelma.
On ollut kauhuleffamusiikkia ja elokuvamusiikkia, pelimusiikkia, avaruuselokuvamusiikkia, James Bond -musiikkia, kaikkea semmoista jännittävää.
Niissä on ihan eri yleisö kuin ne sinitukkaiset rouvat ja yleensä aika huikea tunnelma.
Jos satut liikkumaan Turun liepeillä, Open orchestraan näytti vielä olevan jonkin verran paikkoja vapaana

Ei ole maksettua mainontaa; on kokemusasiantuntijuutta.

 

Kun konserttiliput oli hommattu, vaelsimme teatterille.

Keväällä saimme useammilta ystäviltä synttärilahjaksi lahjakortteja teatteriin.
ilmeisesti ystävämme ovat huolissaan epäkulttuurillisuudestamme?

Teimme periaatepäätöksen, että lahjalipuilla mennään katsomaan sellaisia esityksiä, joihin muuten emme menisi. 
Lähinnä siksi koska Lehtori - joka siis on melko vakavahenkinen ihminen kaiken kulttuurin suhteen - olisi valinnut todennäköisesti jotain Rikosta ja rangaistusta ja Shakespearea esitystolkulla muuten.
Minusta taas erityisesti teatterin pitää olla enempi hauskaa.

Menemme musikaaliin (Cabaret), Pete Poskiparran Mentalisti-show:hun  ja Hesarin Mustaan laatikkoon.
Minä haluaisin vielä improteatteriinkin, täytyy katsoa onnistuuko muilutus. Kyllä niin paljon olen katsonut Dostoa ja Shakespearea että pitäisi.

Ystävän kanssa menemme katsomaan vielä Pikku naisia vaikka vähän olenkin epäileväinen että voiko olla niin ihana kuin ne kirjat.

Ja muutakin kulttuuria on luvassa: ihan kohta menen kuntosalikurssille, sitten olen ilmoittautunut kranssikurssille ja lähellä joulua himmelikurssille.
Syyslomalle on suunniteltu lomareissu.
Jos ei tällä kaamos kesyynny, niin ei sitten millään.
Kun kuitenkin ohjelmassa on vielä uintia ja kiipeilyäkin, ainakin toivottavasti.
Ja museoissa käymme tietysti myös.

Ainoa harmillisuus on se, että hirmu monet noista esityksistä osuvat peräkkäisille päiville, tulee ylikivoja viikkoja ja sitten vain ihan tavallisia.

*

Kulttuuriin - tai oikeastaan melkein mihin vain elämässä - ehdotan uteliasta asennetta, siitä olen joskus kirjoittanutkin:

Kokeile joskus jotain uutta, erilaista, tavallisuudesta poikkeavaa.
Jos et ole penkkiurheilija, mene mielenkiinnosta katsomaan joku peli tai urheilutapahtumaan paikan päälle koris on uskomattoman nopeatempoinen laji! tai mene sporttibaariin.
Jos et ole museotyyppi, mene museoon pelimuseo Vapriikissa!.
Jos et ole koskaan kokeillut frisbeegolfia, kokeile! mutta älä heitä kiekkoa seuralaisen ohimoon siitä tulee noottia koko loppuikäsi. 
Maista mielestäsi kummallista ruokaa en tykkää sushista, en vieläkään.
Tai aja bussilla keskustaan ja jatka kävellen summanmutikassa.
Tai kokkaa erilaisesti, kokeile uutta reseptiä, tee voita, viiliä tai jogurttia.
Ole avoin elämälle ja asioille. voisin itse olla enemmänkin

Pidä huolta verenpaineestasi. Mittaa aika ajoin ja hoida jos näyttää nousevan.

Tee jotain luovaa. Kirjoita, piirrä, ompele, kudo, maalaa - mitä tahansa. Lopputuloksella ei ole väliä, unohda itsekriittisyys. Tee jotain luovaa mahdollisimman usein.

 Bonussuositus: pidä välillä taukoa netistä. uskomattoman vaikeaa, lähes mahdotonta, mutta tekee hyvää

Niin että vaikka liput konsertteihin ja teatteriin ja kaikenmoiset kurssit ovat tällä hetkellä aika arvokkaita, niin tee tänä syksynä jotain erilaista, tavallisuudesta poikkeavaa!

#kulttuurilupaus - mitä aiot tehdä, millä kellistät kaamosmielen?

ja nyt kun katson tuota kirjoittamaani julistusta, pitää näköjään tehdä ihan kaikki, vähän on päässyt unohtumaan...