marraskuun selätys 2 - maanantaista torstaihin

 Kuusi - maanantai
Aamulla puntilla ja uimassa, päivä alkoi liian aikaisin mutta mukavan energisesti.
Yritin tehdä päivän pakolliset työt tosi nopeasti, illalla edessä vielä kokous. työtunnit venyvät ja paukkuvat koko ajan.

Juttelin kahden nuoren kanssa puhelimessa ja yhden kanssa viestittelin. Nauroin sen kirjoitushommeleille. 

Lähdin töistä ajoissa kerrankin ja menin shoppailemaan.
Meillä on heijastinkriizi. Kaikki heijastimet ovat kadonneet tai hajonneet tai molempia. Emme heijasta yhtään.
Ajattelin että heijastinhanskat voisivat olla aika kätevä vaihtoehto, kun hanskat kulkevat aika tiukasti kädessä mukana.
Itselleni löysin vaan en millään meinannut löytää Lehtorille.
Miksi ei ole miesoletettuja heijastimia? Tai heijastinhanskoja?
Lopulta löytyi Lehtorille Roosa-nauha heijastavat hanskat. Otin ne.
Itselleni otin toisenlaiset ja halvemmat mutta menen ehkä ostamaan vielä roosat nauhat. Ne näyttävät lämpöisemmiltä.

Ja sitten ostin kausivaloja.
Ja ripustin ne. nähtävästi kausivalot voi ripustaa jo nyt, vaikka yleensä olen ripustellut vasta joulukuun alussa.

Olin hyvällä mielellä illan kokoukseen asti. Sitten tulin kiukkuiseksi ja epävarmaksi ja ahdistuneeksi. 

Seitsemän - tiistai

En ehtinyt nollautua edellisen illan kokouksesta kunnolla, pyörin epänukuksissa ja heräilin jatkuvasti läpi koko yön. Lopullisesti uni katosi puoli viideltä. Puoli kuudelta annoin periksi ja nousin.

Aamulla aikaisin tosi hyvä puntti ja miniuinti. Huomenna sitten minipuntti ja pidempi uinti.

Jollain tavalla yhtäaikaa ihan hirmu energisoivaa ja samalla epäinhimillistä olla punttisalilla 7.08. 

Sitten töitä-töitä-töitä.

Keksin iltapäivällä uuden ruokajutun: siihen tulee pakasteesta valkosipulikermaperunoita ja sitten purkillinen savustettua kirjolohta kai siihen kelpaisi ihan oikeakin, mutta meillä sattui olemaan purkki jemmassa. Vajaaksi puoleksi tunniksi pöhöttimeen (=arifryer)
Oheen naposteluporkkanoita, tomaattia, kurkkua, paprikaa.
Arkisin syödään hirmu harvoin yhdessä nykyään.
minulla on aina töiden jälkeen kova nälkä, olen vielä ihan lapsiperheaikataulussa, ja Lehtori puolestaan käy salilla tai tekee jotain työjuttuja, hän on aikuisperheaikataulussa. Syön sitten itsekseni ja nälkääni, ja pidän seuraa kun Lehtori tulee.
Odottelin kerrankin Lehtoria ja pistin ihan kynttilän pöytään.
söin odotellessani välipalan, se auttoi.

Pelastin lähikaupasta halloweenikukkakimpun. 
Että kyllä oli herraskainen ruokailu kun oli kukkia ja kynttilä ja uusi liinakin pöydässä.

ihanan hehkuvat värit

Illalla oli vielä työteams, mutta karkasin siitä heti kun pystyin. 

Vielä illemmalla saunavuoro. Tuli tukala olo kun olin jo aamulla saunonut.

Kahdeksan - keskiviikko

Heräsin viiden jälkeen. Yritin vitkutella puoli kuuteen asti.

Puntilla - siis salissa, sisällä, aloittamassa souturetkeä - klo 7.07. Nopeat alkulämmöt salilla, altaassa puolelta. Rauhallinen, levollinen hyvä uinti, ei ihan puolta tuntia ja matka jäi vajaaksi kun oli niin verkkainen rata. Ei haitannut, kunhan nautiskelin. 

Töitä-töitä-töitä

Kotiin, höpöttelin kävellessäni savolaistuneen nuoren kanssa. Kokkasin itselleni en roiskeläppää vetelehdin, lähdin takaisin työmaalle. Juttelin kävellessäni äidin kanssa.

Töitä-töitä

Kotiin, höpöttelin kävellessäni siskon kanssa. Iltaisin kotiinpäin kävely on melkein kaikkein kamalinta näin pimeällä. Aika pian alkumatkasta on sellainen ehkä hiukan reilun sadan metrin mittainen tositositosi pimeä kuusikkopätkä. Kuusten takana on kyllä asutusta, mutta sieltä ei tule tielle mitään valoa, ja näin alkupimeän aikaan, kun sielu ei vielä ole tottunut pimeään, se pätkä on tosi pelottava.
Olen melko varma että yhden kuusen takana on aina dinosaurus tai jokin muu väijyssä. Hihittelee semmoista häijyä kehvelihihitystä siellä.
Oli taskulamppu kädessä ja sisko luureissa, onnistuin älyttämään dinosauruksen.

Lönötimme katsomassa illan säädetyt kaksi jaksoa Frasieria.
Aloin palella (kausipalelu alkoi jo lokakuun lopulla).
Join kaakaota.
Kaakao on vinkeä juttu.
Lapsena join paljon kaakaota, jossain vaiheessa se on jäänyt, vaihtunut teeksi ja kahviksi.
Nyt aina välillä kokeilen, miltä se kaakaon juominen oikein tuntuu. Kahvia en viitsi iltapäivisin juoda ja teestä tulee välillä vatsa kipeäksi ja glögistä tai kuumasta mehusta en tykkää, mutta välillä olisi kiva hygge-siemailla jotain.
Voisiko kaakao olla ratkaisu semmoiseen mukin ympärille käpertyvään hygge-siemailuun?
Teen kaakaon tummasta kunnon kaakaojauheesta, kuumaan veteen ja sitten vähän maitoa sekaan ei sokeria.
Se on välillä melkein liian sakeaa, yhtäaikaa vähän outoa ja silti hyvää.
Pohdin, pitäisikö ruveta nautiskelemaan iltapäivä- tai iltakaakaosta taas? Vai tuleeko siitä liian tumma olo suuhun?

Juovatko aikuiset kaakaota muualla paitsi joulukirjoissa?
Niissä se kaakao on ihan selvästi sellaista yltiömakeaa oboe-lillinkiä missä on ties mitä kermavaahtoa ja karkkeja ja sokeria niin että hammaslääkäriltä alkaa tulla muistutusviestejä hammaspeikoista.
Ei semmoista oikeasti voi juoda. tai kai joku voi, vaan en minä.

 Yhdeksän - torstai

Havahduin viideltä, olin että voiei.
Käperryin talviunille käyvän nallekarhun asentoon ja seuraavaksi havahduin herätyskelloon ehkä toisen kerran koko syksyn aikana. Kävin ihan hitaalla kun heräsin niin kesken unen.

Töitä-töitä-töitä.
Ja sieltä suoraan siskon kanssa kiipeilyhallille.
Treenasimme puolivakavissamme, höpötimme kovaan ääneen, nauroimme paljon, fläshäsimme yhden uuden reitin, toinen jäi vielä aloittamatta.

tossut ja Bob valmiina treeniin

Kaupan kautta ruuanlaittopuuhiin: modifioitu uunifetapasta (=fetajuttu, koska me syömme nykyään vain juttuja) kehiin.

Illalla konserttiin: orkesterilla oli jo toista kertaa ohjelmistossa Open Orchestra -konseptin konsertti.
Konserttisalin permannolta on kaikki penkit irroitettu ja viety pois, ja orkesteri on hajautettu lavan lisäksi permannolle esiintymistasoille. Kapellimestari on suunnilleen keskellä orkesteria ja yleisö pääsee liikkumaan soitinryhmien välillä.

Ekalla puoliajalla osa yleisöstä saa vaeltaa ja loput istuvat, väliajalla vaihdetaan paikkoja.
Ohjelma oli ehkä vähän tylsä, mutta musiikki- ja elämyskokemuksena aivan uskomattoman hieno!
Kiersimme Lehtorin kanssa ensin vähän lyömäsoittimia, sitten puupuhaltimia ja lopuksi sellot.

Yleiskuva alussa on vähän kaoottinen kun ovat soittajat ja yleisö sikinsokin joka puolella. 

 

Konsertissa oli ihan eri tunnelma kuin yleensä: pönöttämätön ja innokas ja eläväinen.

Tykkään tunnelmasta, valoista, siitä että musiikki ryömii ihmiseen ihan eri tavalla kuin normaalissa konsertissa - jopa silloin kun on istumavuorossa parvella, musiikki soi eri tavalla kuin yleensä.

Elitistisestä - tai lähinnä kai sellaiseksi mielletystä - musiikista tulee yhtäkkiä lähestyttävämpää. 

Juttelimme väliajalla Lehtorin kanssa siitä, pitääkö pukeutua pönötysvaatteisiin ja helminauhoihin kun menee kulttuuririentoihin.
Olen sitä mieltä että ei. Pönötys pitää poistaa.
Konserttiin ja teatteriin pitää voida mennä ihan vain niin kuin mieli tekee.

Illalla säädetyt kaksi jaksoa Frasieria, iltakaakao ja nukkumaan.