kellokriizi

 ...ja näin etenemme sujuvasti seuraavaan kohtalokkaaseen kriiziin. (aiempia kriizejä)

Tällä uudella urkeavalla urallani olen tajunnut että tarvitsen kellon.

Kun ei voi koko ajan räpeltää puhelinta - minusta se on tekopyhää, kun lapsilta on puhelin kielletty, niin aikuiset silti räpeltävät.

Ja muutenkin, olen huomannut että mielenterveydelleni sopii ihan paljon paremmin pysytellä erossa somesta (instasta lähinnä) ja uutisista. 
Tulen niistä kiukkuiseksi ja alan mouhata kaikenlaista.
Niin että yritän kovasti muuttua puhelimen kohtuu- tai jopa vähittäiskäyttäjäksi.

No siis, siihen kelloon.
Tarvitsen sellaisen.
Puhelimen välttelysyistä, jos joku ei vielä ymmärtänyt.

Lehtori on joskus pieni ikuisuus sitten antanut minulle synttäri-joulu-tai-muu lahjaksi oikein nätin ja aikuismaisen kellon mutta en kyennyt käyttämään sitä kun minulle tuli ahdistuneen kiireinen ja liian aikataulutettu ja kaikin tavoin kahlittu olo.
En vaan tykkää käyttää kelloa.

Mutta nyt vaan ihan kertakaikkisesti tarvitsen sellaisen.

Aloin tutkia kaikenmoisten kelloliikkeiden antia ja ajattelin että ostan jonkun semmoisen kivan ja hauskan lastenkellon mikä ei olisi kovinkaan vakava ja enempi vain hauska.

Sitten ajattelin että nykypäivänä kaikilla on joko aktiivisuusranneke tai älykello ja sitten aloin tutkia semmoisia.
Minulla on joskus ikuisuus sitten ollut semmoinenkin, mutta se vasta ahdistava kapine olikin.
olen kirjoittanutkin siitä.
Nyt olin kumminkin hyvin päättäväinen ja kävin monta eri kertaa eri kaupoissa hipeltämässä erilaisia älykelloja ja aktiivisuusrannekkeita, mutta sitten minulle selvisi, ettei semmoista voi palauttaa eikä niitä malleja joihin minulla olisi varaa ja joista olisin kiinnostunut, voinut edes sovittaa.
En kyllä osta mitään semmoista kapistusta, johon jo lähtökohtaisesti suhtaudun varauksella, sovittamatta ja ilman palautusoikeutta!
En sitten ostanut vaan olin vähän helpottunut.

Nuohosin lisää kellokauppojen ikkunoissa ja kaikki olivat minusta ihan plääh.
Tilannetta ei yhtään helpota se, että Lehtorilla on joku kellokuume, ja se suosittelee minulle vaikka mitä merkillisyyksiä.

Kaivelin kätköistäni esiin sen Lehtorin minulle antaman kellon, vaihdatin siihen paristot ja aloin miettiä, että josko siihen voisi hankkia edes vähän iloisemman hihnan - nykyinen on musta ja aivan liian aikuismainen. se huolestuttaa Lehtoria, se varmaan luulee että hommaan nättiin kelloon jonkun silikonisen hellokittyrannekkeen, en sentään. olisi edes muu väri kuin musta.

Tiedän kyllä millä tavalla koko hommeli päättyy.
En löydä yhtään kivaa hihnaa ja sinnittelen työpäivinä tällä nätillä aikuismaisella kellolla ja olen tyytyväinen kun olen ollut niin säästäväinen.

*

Ja nyt kun luin sen vanhan kirjoitukseni edellisestä aktiivisuusrannekkeesta /kellosta, niin ihan hyvin voisin oikeastaan pistää nämä säästyneet rahat johonkin kivaan laukkuun, koska laukkuja ei koskaan ole liikaa tai edes tarpeeksi.
Vai mitä?