Kokonaiset arviot suosituskirjoista.
Kaikkien kirjojen arviot lukuvuosi 2020 -sivulta - siellä näkyvissä koko vuoden luetut arvioineen.
Beth O'Leary: Kimppakämppä. Rahapulasta kärsivä Leon ja asunnotta jäänyt Tiffany päätyvät jakamaan asunnon - ja sängyn: toinen työskentelee päivisin, toinen öisin, ja he kommunikoivat asioistaan vain post it -lappujen välityksellä, heidän ei ole tarkoituskaan koskaan tavata. Lempeä, hyväntuulinen, sympaattinen, ihana! Ja kuten hyvässä chicklitissä aina, myös aavistus tummempia sävyjä, vakavampaa asiaa. Ajatuksen tasolla kertakaikkiaan kutkuttava järjestely ja kirjana ihana. Toivottavasti kirjoittajalta tulee pian uutta luettavaa!
Rauni Väinämö: Paastosta juhlaan ja arkeen. Ortodoksinen keittokirja. Kulttuurikeittokirja, pieni kokoelma kohtaamisia ja reseptejä Kreikasta, Venäjältä ja Suomesta. Olen saanut kirjan vuosia sitten lahjaksi, teki mieleni lukea se pitkästä aikaa uudelleen. Sympaattinen pikkukirja.
Tuija Lehtinen: Ruutukuningatar. Työstressiin.
Eeva Sollo: Sivujuonteena parkinson. päiväkirjamainen ote työikäisen elämästä parkinsonin taudin kanssa.
Tuija Lehtinen: Ruusumadonna. työstressiin.
24. Sanna Fäldt: Nauti työstäsi - naisen voimakirja työelämään. Työelämä tänä päivänä on hektistä ja vaativaakin, työssä jaksaminen alkaa olla olennainen osa työtaitoja. Kirjan alkupuolen ymmärtäväiset ja lempeät harjoitukset auttavat elämänhallinnassa yleensä, loppupuolella puhutaan työelämän vaatimuksista ja työelämässä jaksamisesta. Pidin valtavasti erityisesti kirjoittajan lanseeramasta sisäisestä Pirjosta ja Tyynestä, minulta ne ainakin löytyvät! Pohdin tätä (ja muutenkin työssäjaksamisaiheesta) lukiessani ensinnäkin sitä, että joissain kirjoissa työelämä nähdään ehkä vähän kapeasti: puhutaan tiimeistä ja tiimien johtamisesta ja projekteista - kukaties sellaisia paikkoja on (paljonkin) - mutta työssäjaksamisen haasteita lienee myös työaloilla joissa ei tehdä projekteja tiimimetodilla. Ja omakohtaisesti puolestani pohdin sitä, mikä neuvoksi jos työhaasteisiin liittyy myös esimieshaaste. Muutaman sanan kirjoitin itselleni tästä muistiin, niitä jään pohtimaan, ehkä käyttämäänkin. E-kirja.
23. Regina Rask: Hyvä naapuri. Jatkoin samoin tein Raskin Vappu Helander -sarjaa. Sarjan kakkososa jäi lukematta: sitä ei sattunut löytymään hyllystä kun kiertelin kirjastossa. Vappu palaa entiseen kotikyläänsä pitämään huolta ikääntyvistä vanhemmistaan. Vanhemmat eivät niinkään huolenpitoa kaipaa, Vappu etsii itseään ja elämäänsä. Läheltä löytyy paljon enemmän kuin kauempaa. Sarkasmia viljelevä Vappu on oiva samaistumiskohde, kirja on sujuvaa, letkeää ja samaistuttavaa luettavaa. Löytyi kirjastossa vaellellen.
22. Regina Rask: Paikka auringossa. Keski-iän kriisin liepeillä kipuileva televisiotoimittaja Vappu pohtii elämäänsä. Työpaikalle tulee nuori, hehkeä toimittaja, jonka nopea eteneminen ärsyttää. Kumppani on vetäytynyt sapattivapaalle Unkariin: jatkuuko suhde, onko sitä olemassakaan? Samaistuttava, sympaattinen, sujuva. Lainasin samoin tein hyllystä löytyneen jatko-osan, ja hyökkäsin heti sen kimppuun. Raskin tuotanto löytyi e-kirjastoseikkailun kautta.
21. Tuija Lehtinen: Kulkurilinnut. Muisteltiin tätä tarinaa kollegan kanssa seminaarireissulla, ja pitihän se heti lukea.
20. Tuija Siljamäki: Kuokkavieraita. Diabetes, allergia ja meidän perhe. Lempeä, rehellinen, aito, lämmin ja kauniisti, soljuvan runollisestikin, kirjoitettu tietokirja/elämäntarina diabeteksesta ja allergiasta samassa perheessä.
19. Tuija Lehtinen: Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Työstressiin.
18. Lawrence Sanders: Neljäs kuolemansynti. Työstressiin.
17. Regina Rask: Jouluihminen. Joulua rakastava tavaratalon somistaja Eeva elää tyhjenevän pesän, ammatillisen urautumisen ja parisuhteen kysymysmerkkien aikaa: kelpaanko, riitänkö, olenko tarpeellinen. Omien vanhempien parisuhde kiepahtaa omituiseen suuntaan, läheisten ystävien elämät samoin: ainoa mikä on pysyvää, on ihana-ihana joulu, sen valmistelu ja odotus. Tänä vuonna Eeva onnistuu vihdoinkin luomaan puitteiltaan täydellisen joulun - vai? Aivan ihana kirja keski-ikäisyydestä, kiiltokuvamaailman luomisesta ja elämän epätäydellisyydestä, samaistuttava, kepeä ja lempeä. Löytyi kirjaston e-kokoelmasta kun etsin mitä tahansa luettavaa seminaarireissulle. E-kirja.
16. Sari Luhtanen: Isadella - Sydän murskana. Kylläpäs genren lykkäsi: nuortenkirja, vampyyritarina, kolmen äidin kimppa! Jos osallistuisin mihinkään lukuhaasteeseen, olisi tämä sopinut varmaan tusinaan kohtaan.
15. Bjorn Vassnes: Pakkasen valtakunta. Tiedetoimittajan kirjoittama kokoelma kryosfäärin merkityksestä ja vaikutuksesta maapallon ilmastoon. Monenlaisia ja moninaisia näkökulmia jäähän, lumeen, ikiroutaan. En kaikilta osin jaksanut keskittyä fysikaalisiin ilmiöihin, kiinnostavia puolestaan olivat luvut, joissa käsiteltiin muinaisia sanastoja ja mytologioita. Kirja oli tavallaan hyvin lohdullinen ilmastopamfletti: osa ilmastossa tapahtuvista muutoksista on luonnollista jääkausivaihtelua, vaikkakin osa tästä vaihtelusta moninkertaistuu ihmisen vaikutuksesta - vaikka me olemme saaneet aikaan aivan liikaa lämpenemistä, on osa silti myös luontaista vaihtelua. Osaa luonnollisesta vaihtelusta voidaan kukaties torjua luonnon omin keinoin, ihmisen avulla ja tukemana (lisää porolaumoja tundrille vaeltelemaan ja kuopsuttamaan!) Haluaisin pystyä arvioimaan tätä koko kirjaa kriittisemmin, eri tutkimusten valossa: mikä oikeastaan on kirjan tavoite; vapauttaako tämä opus osittain ilmastoahdistuksesta vai vaatiiko se vahvempia muutoksia ja suurempaa sitoutumista ilmastokamppailuun? Olenko ymmärtänyt sinnepäinkään? E-kirja, löytyi kun etsin mitä tahansa luettavaa e-kirjastosta.
14. John Gottman: Kuinka uudistat avioliittosi. Kokemuksia rakkauslaboratoriosta. En varsinaisesti ole minkään suuren aviollisen uudistuksen tarpeessa, kunhan lämpimikseni lainasin. Kirjalle tuli kuitenkin yllättäen tarvetta, kun ajauduin kommunikaation pattitilanteeseen muussa arkisessa ihmissuhteessa.
13. Ilkka Karisto: Vankina Venäjällä. Suomalaisen huumekuriirin uskomaton tarina. Kirjan nimi kertoo oikeastaan jo kaiken olennaisen.
värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
yleinen haljuus
Haistelen säätä: bussikorttia on jäljellä pari viikkoa.
Mietin, joko kohta pääsee pyöräilemään.
Mietin, onko pakko jos ei halua.
En osaa päättää, kumpi on voimakkaampi halu: mukavuudenhalu vaiko vapaudenkaipuu.
Fillarilla ei ole kiinni bussien aikatauluissa.
Mutta voiräkä miten tyhmää on pyöräillä ylämäessä vastatuuleen räntäsateessa.
Tulenpa mitä tahansa reittiä kotiin, joudun ihan loppumetreillä semmoiseen ylämäkeen jossa on aina vastatuuli ja räntäsade.
Pyöräilyä pohtiessani lykkäsin vähän haikein mielin hetkeksi sivuun kauniin veskani ja otin testiin pikku-kånkenrepun: siihen mahtuvat eväät ja muut työpäivän välttämättömät härpättimet.
Pyöräilyä pohtiessani lykkäsin vähän haikein mielin hetkeksi sivuun kauniin veskani ja otin testiin pikku-kånkenrepun: siihen mahtuvat eväät ja muut työpäivän välttämättömät härpättimet.
Ei tarvitse kahta nyssäkkää raahata mukanaan: eväskassia ja käsiveskaa.
Veska on kyllä nätimpi.
Ja kånkenissa sälä ja roipe on harmillisesti levällään pitkin repun pohjaa.
Haaveilen uudesta fillarista, vaikka pyöräkorjaamon kivat pojat vaihtovat syksyllä kaikki kuluneet osat uusiin.
Vanhasta fillarista on jäljellä vain runko. Renkaatkin ovat vielä ihan uudenkarvaiset kun en ole koko talvena pyöräillyt.
Olisi kyllä voinut, paitsi että ei kun on märkää kylmää ja pimeää.
En tykkää pyöräillä pimeässä.
Haaveilen että joku lahjoittaisi minulle sähköfillarin kun ne ovat niin tolkuttoman kalliita.
Voisin ottaa semmoisen citymallisen, mutta käsijarrut pitää olla.
Sellaisia citymallisia pyöriä - sähköllä tai ilman - joissa on käsijarrut, on luokattoman vähän.
Minä tykkään näteistä citymallisista designpyöristä, mutta joudun ostamaan hybridejä, koska vain niissä on käsijarrut.
(haaveilen esim tämmöisestä turkulaisesta; vähänkö on ihana väri! sähköistys olisi kiva plussa. ja ne käsijarrut myös taakse)
(kelpaisi tämäkin kävin kuikkimassa ikkunan takaa. käsijarrut puuttuvat!)
(ja nämä! sähköistys olisi kiva plussa.)
(ei tule bonuksia linkkien klikkaamisesta, käyn ihan vain itsekseni niistä aina haaveilemassa)
Olen ihan liikenneturvallisuusriski jos minulla on jalkajarrullinen pyörä.
*
Ajattelin että en pysty potemaan ilmastoahdistusta.
En pysty ajattelemaan koko asiaa lainkaan.
Tiedän että pitäisi osallistua yhteisiin talkoisiin ja olla huolissaan ja rouskuttaa porkkanoita ja ties vaikka mitä.
En muuten miettisi, mutta paastonaika alkaa.
Viime vuonna en kyennyt edes ajattelemaan paastonaikaa.
Pikemminkin vuosi sitten vietin jonkinlaista antipa(a)stoa.
Ystävä lähetti linkin paastokalenteriin.
Siinä on jotain perin lohdullista ja lämmintä.
Sekä ystävässä että kalenterissa.
*
maanantaitohkeus
Maanantai on melko usein viikon paras päivä.
Ei, älkää käsittäkö väärin.
Kärsin ihan aina sunnuntai-iltaisin massiivisesta aargh-vapaapäivä-on-ohi -tyyppisestä alakulosta ja onko-ihan-pakko-mennä-töihin-jos-ei-yhtään-huvita -ahdistuksesta. Havaittu on myös saispa saikkua -haaveilua.
Mutta kun viikko ihan oikeasti käynnistyy töissä, parin kahvisaavillisen jälkeen, muutun valtavan tehokkaaksi, aikaansaavaksi ja osaavaksi.
Hyvällä tuurilla saan maanantaina tehtyä melkein kaikki viikon hommelit.
Ja mikä parasta - se jatkuu, tai jos mahdollista - kehittyy vielä produktiivisemmaksi kotisäpsyksi.
En tiedä johtuiko aurinkoisesta säästä tai jostain biorytmisestä vinksahduksesta, mutta oli kyllä erinomaisen aikaansaapa päivä tänään.
Kaikki se, minkä olin onnistunut viikonlopun aikana prokrastinoimaan Johonkin Parempaan Ajankohtaan tuli tehdyksi tuossa tuokiossa, ilman suurempaa vaivannäköä, ahistusta tai tuskaa.
Kokkasin perheelle tuosta vain hops monipuolisen, maukkaan ja rehevän aterian (kanapyöryköitä, kasviksia, perunamuusia, salaattia).
Ruuanlaiton kaltaiseen vaativaan proseduuriin en pystynyt koko viikonloppuna, koska ruuanlaitto ei nyt vaan nappaa.
Leivoin äidinleipää, nautinnolla.
En kyennyt siihenkään vapaapäivänä, koska kyllä mun nyt sentään kuuluu saada olla ihan rauhassa.
Tein välipalapuuroa, koska viikonloppuna jääkaappiin ei mahtunut.
Ei kyllä mahdu vieläkään.
Leivoin laskiaispullia.
Yritin sitä viikonloppuna, mutta unohdin pullat uuniin.
Niistä tuli laskiaiskorppuja.
Pahoja sellaisia.
En usein tyri taikinaa, mutta siinä meni jotain perustavanlaatuisesti pieleen.
Harmitti niin jätin viimeisetkin kokkihommelit viikonlopun puolivälissä.
Pyykkäsin kaksi koneellista pyykkiä.
Sitä tein koko viikonlopunkin, koska meillä on uusi hieno pesukone, ja pyykkäämisestä on tullut tosi hauskaa.
Aina kun pesuohjelma loppuu, kone soittelee pienen iloisen pyykkärilaulun (sen kertosäe tuntuu menevän että ...ja tralla-lala-la-la-laa nyt pyykki pesty on.) (en ole vielä keksinyt muita sanoja.) (Luulen että lauluun kuuluu myös tanssi, mutta nuoriso estää minua tanssimasta sitä, koska polveni narisevat niin kovaäänisesti että iloinen pieni pyykkärilaulu lakkaa kuulumasta)
Kävin sauvakävelemässä.
Koko viikonloppuna en pystynyt ulkoilemaan koska oli niin kamala sää. Paitsi sunnuntaina oli pakko lähteä metsäkävelylle kun oltiin ystävien kanssa sovittu.
Putsasin mikron.
En ollut edes huomannut että se kaipaa puhdistamista. mutta olin jotenkin niin tohkeissani maanantaista että se meni ihan tuossa ohessa vain.
Pesin vessan ja imuroin.
Maanantai on jo pitkään ollut minusta kätevä päivä imuroimiselle ja vessan siistimiselle.
Yritän yleensä nakittaa nuorison perjantaihommiin, ja niiden jäljiltä täytyy tehdä vähän paikkoa.
Imuroin vain silleesti mihin johto yltää.
Tein seuraavan päivän ruuan.
Miten ihmeessä kuvittelen että se ja puuro mahtuvat jääkaappiin, en ymmärrä.
Maksoin pari laskua.
Koska niitäkään en pystynyt mitenkään hoitamaan viikonloppuna.
Mietin kyllä että tarttis-tarttis, mutta en pystynyt toimeentumaan.
On ihan liian vaivalloista loggautua verkkopankkiin kesken laiskan netinplaraamisen.
Ja sitten vielä tulin leuhkimaan aikaansaannoksistani blogissa.
Viikonloppuna en pystynyt
a) leuhkimaan, koska ei ollut mitään leuhkittavaa
b) kirjoittamaan blogiin, koska kärsin diivamaisista luomisentuskista.
*
Se on kyllä kummallista että sunnuntaisin kun kärsin alkavan arkiviikon tuskaa, en ikinä muista että maanantai on ihan paljon parempi päivä.
Lomaisin en ole maanantaisin näin reipas.
ja PS.
muistutan lukijakuntaa siitä, että teen keskivertokansalaista lyhyempää työaikaa ja tienaan keskivertokansalaista vähemmän palkkaa.
Ne yhdessä johtavat siihen, että aikaa on riittämiin, ja tarve nykertää ruokaa itse myös.
Ei, älkää käsittäkö väärin.
Kärsin ihan aina sunnuntai-iltaisin massiivisesta aargh-vapaapäivä-on-ohi -tyyppisestä alakulosta ja onko-ihan-pakko-mennä-töihin-jos-ei-yhtään-huvita -ahdistuksesta. Havaittu on myös saispa saikkua -haaveilua.
Mutta kun viikko ihan oikeasti käynnistyy töissä, parin kahvisaavillisen jälkeen, muutun valtavan tehokkaaksi, aikaansaavaksi ja osaavaksi.
Hyvällä tuurilla saan maanantaina tehtyä melkein kaikki viikon hommelit.
Ja mikä parasta - se jatkuu, tai jos mahdollista - kehittyy vielä produktiivisemmaksi kotisäpsyksi.
En tiedä johtuiko aurinkoisesta säästä tai jostain biorytmisestä vinksahduksesta, mutta oli kyllä erinomaisen aikaansaapa päivä tänään.
Kaikki se, minkä olin onnistunut viikonlopun aikana prokrastinoimaan Johonkin Parempaan Ajankohtaan tuli tehdyksi tuossa tuokiossa, ilman suurempaa vaivannäköä, ahistusta tai tuskaa.
Kokkasin perheelle tuosta vain hops monipuolisen, maukkaan ja rehevän aterian (kanapyöryköitä, kasviksia, perunamuusia, salaattia).
Ruuanlaiton kaltaiseen vaativaan proseduuriin en pystynyt koko viikonloppuna, koska ruuanlaitto ei nyt vaan nappaa.
Leivoin äidinleipää, nautinnolla.
En kyennyt siihenkään vapaapäivänä, koska kyllä mun nyt sentään kuuluu saada olla ihan rauhassa.
Tein välipalapuuroa, koska viikonloppuna jääkaappiin ei mahtunut.
Ei kyllä mahdu vieläkään.
Leivoin laskiaispullia.
Yritin sitä viikonloppuna, mutta unohdin pullat uuniin.
Niistä tuli laskiaiskorppuja.
Pahoja sellaisia.
En usein tyri taikinaa, mutta siinä meni jotain perustavanlaatuisesti pieleen.
Harmitti niin jätin viimeisetkin kokkihommelit viikonlopun puolivälissä.
Pyykkäsin kaksi koneellista pyykkiä.
Sitä tein koko viikonlopunkin, koska meillä on uusi hieno pesukone, ja pyykkäämisestä on tullut tosi hauskaa.
Aina kun pesuohjelma loppuu, kone soittelee pienen iloisen pyykkärilaulun (sen kertosäe tuntuu menevän että ...ja tralla-lala-la-la-laa nyt pyykki pesty on.) (en ole vielä keksinyt muita sanoja.) (Luulen että lauluun kuuluu myös tanssi, mutta nuoriso estää minua tanssimasta sitä, koska polveni narisevat niin kovaäänisesti että iloinen pieni pyykkärilaulu lakkaa kuulumasta)
Kävin sauvakävelemässä.
Koko viikonloppuna en pystynyt ulkoilemaan koska oli niin kamala sää. Paitsi sunnuntaina oli pakko lähteä metsäkävelylle kun oltiin ystävien kanssa sovittu.
Putsasin mikron.
En ollut edes huomannut että se kaipaa puhdistamista. mutta olin jotenkin niin tohkeissani maanantaista että se meni ihan tuossa ohessa vain.
Pesin vessan ja imuroin.
Maanantai on jo pitkään ollut minusta kätevä päivä imuroimiselle ja vessan siistimiselle.
Yritän yleensä nakittaa nuorison perjantaihommiin, ja niiden jäljiltä täytyy tehdä vähän paikkoa.
Imuroin vain silleesti mihin johto yltää.
Tein seuraavan päivän ruuan.
Miten ihmeessä kuvittelen että se ja puuro mahtuvat jääkaappiin, en ymmärrä.
Maksoin pari laskua.
Koska niitäkään en pystynyt mitenkään hoitamaan viikonloppuna.
Mietin kyllä että tarttis-tarttis, mutta en pystynyt toimeentumaan.
On ihan liian vaivalloista loggautua verkkopankkiin kesken laiskan netinplaraamisen.
Ja sitten vielä tulin leuhkimaan aikaansaannoksistani blogissa.
Viikonloppuna en pystynyt
a) leuhkimaan, koska ei ollut mitään leuhkittavaa
b) kirjoittamaan blogiin, koska kärsin diivamaisista luomisentuskista.
*
Se on kyllä kummallista että sunnuntaisin kun kärsin alkavan arkiviikon tuskaa, en ikinä muista että maanantai on ihan paljon parempi päivä.
Lomaisin en ole maanantaisin näin reipas.
ja PS.
muistutan lukijakuntaa siitä, että teen keskivertokansalaista lyhyempää työaikaa ja tienaan keskivertokansalaista vähemmän palkkaa.
Ne yhdessä johtavat siihen, että aikaa on riittämiin, ja tarve nykertää ruokaa itse myös.
Tilaa:
Kommentit (Atom)