Heinäkuun luetut

 Heinäkuussa - kuten tietysti tarkoituskin oli - tuli luettua. Parhaimmillaan pääsin taas kirja päivässä vauhtiin.
Osa lukemastani oli altaan reunalle tarkoitettua, jo aiemmin minulle tuttua hyvänmielen kirjallisuutta, osa pitkästä aikaa äänikirjoja.
Mitään elämää suurempaa lukukokemusta ei heinäkuuhun osunut. Kuuntelemani äänikirjat - erityisesti Puontin podcast-sarja - pitivät kyllä otteessaan.

matkakirjastoa. vajaa puolet tuli luettua

Heinäkuun luetut käänteisjärjestyksessä tuoreimmasta vanhimpaan. Koko vuoden luetut TÄSSÄ

Veera Nieminen: Kottikärrykaruselli. Katri pitää vaatimattomasti juuri ja juuri omillaan pyörivää hevostilaa ja järjestää ratsastusta aikuisille. Serkun teini-ikäinen lapsi tarvitsee väliaikaisen kodin, ja majoittuu Katrin luo. Hyväntuulista ja välillä pikkuisen kitkerää tarinaa siitä, miten hankalaa joskus on olla tekemisissä ihmisten kanssa. Olen lukenut kirjan joskus aiemminkin, mutta kesti oivallisesti toisenkin lukukerran. Suositus! E-kirja.

Milly Johnson: Kaiken keskellä elämä. Shay on pitänyt perheestään melkein liiankin hyvää huolta, kunnes menetykset romuttavat tutun elämän. Hyvässä hyvänmielenkirjassa on aina myös vähän synkempiä sävyjä, jotain ajateltavaa tai ravistelevaa. Tämä oli sellainen. Suositus. Perinteinen paperikirja.

Mia Jussinniemi, Suvi Pehkonen: Kasvoton kohtaaminen. Ahkera tiktokkaaja Suvi Pehkonen alkaa saada merkillisiä viestejä Juhalta - Juha haluaisi tavata Suvin, rakastua, olla tekemisissä, antaa rahaa, ja silti mies aina viime tingassa peruu tapaamisensa mitä oudompiin syihin vedoten. Suvi jää erikoiseen rakkauskoukkuun kiinni pitkäksi aikaa: kuka Juha oikein on ja miksi hän kohtelee Suvia niin kuin kohtelee. Kuunnelmamainen kertomus (en kutsuisi kirjaksi). Mielenkiintoinen ja metkasti koukussaan pitävä kuunnelma, outo tapaus kaikin puolin. Äänikirja.

 Clare Pooley: Joka päivä laiturilla 5. Kaikkihan tietävän että työmatkaa pendelöidessä ei kuulu jutella kenenkään kanssa. Erikoislaatuisen, eläkeikää lähestyvän toimittajan, Ionan ympärille kerääntyy puolivahingossa työmatkalaisten joukkio. Parinkymmenen minuutin kohtaamiset junassa, aina samassa vaunussa terapoivat matkalaisia lempeästi ja sympaattisesti. Oivallista hyvänmielen luettavaa altaan reunalle. Perinteinen paperikirja.

Juha Rauhaheimo: Hermo - murharyhmän mies. Murharyhmän eläkkeelle jääneen pomon, Juha "Hermo" Rautaheimon muistelukset elämästään ja urastaan. Selkeää, vähän poliisiraporttimaista muistelusta erikoisista, mieleenpainuneista rikostapauksista. Pidin. Muutama case saattoi jäädä vähän ohuelle kuuntelulle, saatoin torkahtaa kesken mysteerin. Suositus, jos true crime kiinnostaa. Äänikirja.

Richard Osman: Hutiluoti. Torstain murhakerhon vinkeä eläkeläisviisikko (neljä ystävystä ja koira) ratkovat selvittämättömiä murhia omalaatuisella tavallaan eläkeläisyhteisön palapelihuoneesta käsin. Oivallista luettavaa altaan reunalla! Perinteinen paperikirja.

Beth O'Leary: Vaihtokauppa. Kolmikymppinen Leena palaa loppuun työelämässä, hänen isoäitinsä Eileen on lopen kyllästynyt eläkeläiselämässään. He vaihtavat keskenään asuntojaan - ja vähän elämiäänkin. Lomakirja käynnistyi varsin hitaasti jo alkukesästä, ja odotti pitkään luetuksi tulemista. Sympaattinen hyvänmielenkirja. Perinteinen paperikirja.

Pirkko Talvio: Äidin kyydissä etelään. Kääntäjä/kirjailija Pirkko Talvio vei 1980-luvun alussa nelilapsisen perheensä, itsensä ja koohon bokserin kleinbussilla vuodeksi Portugaliin. Eloisa, iloinen ja vauhdikas matkakertomus on samalla oiva ajankuva: joskus Euroopassa tullattiin, vaihdettiin valuuttaa ja jouduttiin tekemisiin ulkoimaalaispoliisin kanssa. Hyvässä matkakirjassa kirjoittaja antaa jotain itsestään, tässä sitä oli. Hyvänmielen kirja. E-kirja. 

 Tom Tölli: Panamerica - seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä. Noin yleisesti ottaen tykkään matkakirjoista. Tässä kirjassa Tom kumppaneineen on päättänyt autoilla Amerikat päästä päähän, paitsi että auto täytyy tietysti ensin laivata Etelä-Amerikkaan. Tilitin lukemaani Lehtorille, ja totesin että hyvässä matkakirjassa kirjoittaja antaa jotain itsestään (siinä missä matkadokumentteja tekevä dokumentaristikin!). Kirja oli tavallaan ansiokas kuvaus asioista joita ajaessa voi nähdä, kaupungeista ja reiteistä, mutta matkanteko jäi silti kovin ulkokohtaiseksi. En tutustunut matkaajiin enkä heidän kohtaamisiinsa ihmisiin. Ihan kiva, tulipa luettua. E-kirja.

Kale Puonti: Ratkotut rikokset K2. Tykästyin Puontin tarinointiin ja jatkoin samoin tein kuuntelemalla podcast-sarjan kakkoskauden. Selkeästi monipuolisempi, parempi ja kiinnostavampi kuin ykköskausi! Tykkäsin. Ja pitkästä aikaa pääsin taas kiinni äänikirjojen maailmaan, hyvä sekin. Äänikirja.

Kaisa Ikola: Oikein nurin. Olen lukenut tämän joskus pieni ikuisuus sitten, ja nyt teki mieleni lukea sen uudestaan. Anni työskentelee käsityöprojektissa, puoliso on kiireinen oman yrityksensä kanssa ja Anni yrittää löytää sisältöä elämäänsä opettelemalla käsitöitä itsekin. Käsitöiden ja käsityöblogien ihanaan (joskin jo vähän kaukaiseen) maailmaan sijoittuva, sujuvasti etenevä, hyvin kirjoitettu feelgood. Nautinnollinen yhden viikonlopun lukutuokio, joka sai minut kaivamaan keskeneräisen neuleen esiin ja kaipaamaan entistä, yhteisöllistä blogimaailmaa. E-kirja.

Lorraine Brown: Viisi päivää Firenzessä. Maddieta on kosittu Pariisissa, ja nyt on edessä tulevien appivanhempien tapaaminen Firenzessä, lukusushotellissa. Vaan millä todennäköisyydellä exä osuu samaan hotelliin? Selkeästi ennalta-arvattava juoni etenee sympaattisesti vääjäämättömään lopputulokseensa. Kepeä kesäkirja, joka unohtui saman tien kun olin sen käsistäni laskenut. Ihan kiva. E-kirja

Teppo Heinola: Eläinlääkärin elämää. Kuvittelin että kyseessä on vähän elämäkertatyyppinen juttu eläinlääkäriksi tulemisesta ja eläinlääkärinä olemisesta. Kyseessä olikin kokoelma pieniä juttuja, kolumnintapaisia hajahuomioita. Olisin ehkä tykännyt enemmän jatkuvajuonisesta kertomuksesta, ja jutut alkoivat jossain vaiheessa vähän toistaa itseään, mutta semileppoisaa luettavaa kumminkin. Ihan kiva, tulipa luettua. E-kirja.

Kale Puonti: Ratkotut rikokset K1. Tästä äänikirjasta /podcast-sarjasta vinkkasi "puoluetoverini" tästä täytyy kertoa joskus lisää! - jaamme paitsi sekopäisen arvomaailman, myös kiinostuksen true crimeen. Kuuntelin Puontin ykköskauden, kiinnostuin erityisesti taideväärennösjutusta ja muutenkin pidin kuulemastani. Teos sinänsä on ehkä enemmän podcast kuin kirja, mutta koska kuuntelin tämän oman lukuaikapalveluni kautta, päätin, että se on kirja. niin helppoa se on, sen kuin vaan päättää! Äänikirja.

Kirsi Pehkonen: Riihikuivaa satoa Jylhäsalmella. Huomasin että minulta on jossain vaiheessa jäänyt puolitiehen Jylhäsalmi-sarjan tämä osa. Se löytyi pokkarina hyllystäni ja aloitin sen lukuaikakriizissäni ja luin loppuun pikkuhiljaa. Kuten edeltäjänsä ja seuraajansa, myös tämä osa on leppoisaa sympaattista maalaisromantiikkaa. Perinteinen paperikirja.

Maire Lankinen, Nazzareno Sifo: Maire - hänen majesteettinsa palveluksessa. Sympaattiset, vähän naiivisti kirjoitetut muistelukset savolaistaustaisen Mairen käsittämättömästä matkasta piikomaan 1950-60 lukujen Englantiin: au pairista sisäköksi kuningattaren hoviin. Naiivi kirjoitustyyli häiritsi hiukan lukukokemustani. E-kirja. 

Kirsi Pehkonen: Kesävieraita Jylhäsalmella. Tuttua, leppoisaa maalaisromantiikkaa. Nuohooja Krisse päätyy Jylhäsalmelle puolivahingossa (kuten niin moni muukin Jylhäsalmen asukeista), tapailee Jylhäsalmelaisia miekkosia ja löytää mukavan katon jolla istuskella. Leppoisaa, sympaattista kesäluettavaa. E-kirja

värikoodisto
viihde /feelgood/hömppä
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

reissujuttu

Pakkailimme Lehtorin kanssa tavaroitamme reissua varten. Hänen matkalaukkunsa tuli puolilleen, minulle ei niinkään.

Asioita jotka vievät tilaa:

reissukäsityö - liikkeelle pisteestä 0

reissukirjasto -
tietysti mukana on myös lukuaikapalvelu fläpällä (=tabletti)
...ja ainiin, käsimatkatavaroissa on myös yksi kirja

Vaatteeni mahtuivat samaan tilaan kuin Lehtorilla omansa. 
Mutta.
Kirjasto vie tilaa. Ja painaa. 

Kun ei uima-altaalla voi tähmäisillä käsillä lukea fläpältä, eikä muutenkaan. Reissussa pitää olla pokkari pokkareita.

Hyvää tarkoittava sisko ehdotti että jos vaihtaisin muutaman kirjan ristikkolehteen. 
Juuei. Eihän ristikko nyt mitenkään ole sama asia kuin kirja.

Ja käsityöt vievät tilaa.

reissupelit

Ainainen reissupakkaamisprobleemi. 
Tunnollisena ihmisenä yritän noudattaa kaikkia mahdollisia ohjeita.
Minua nävertää lääkkeet alkuperäispakkauksissaan.
Tarvitsen aamuisin pienen kourallisen lääkkeitä että koneisto pysyy käynnissä, ja tämän hetkisestä arsenaalistani 4 tuotetta tulee purkeissa ja purnukoissa.
Sellaiset purkit ja purnukat (yht. 4 kpl!) vievät aivan hiiskatin paljon enemmän tilaa kuin läpipainopakkaukset ja dosetit.
(ja mihin laitat ne pillerit ja pallerot jotka jäävät kotiin? ei niitäkään nyt voi vain yöpöydänlaatikkoon holauttaa, niillekin tarvitaan jokaiselle tuotteelle oma purkki tai purnukka)
(no ei, en todellakaan ota justiinsa apteekista haettua koko satsia mukaan, jos se takavarikoidaan tulee ties mitä vaivaa ennen kuin apteekista saa lisää tilalle!)
Sinnittelin ihan pakkaamisen viime metreille että en kyllä ota niitä purkkeja ja purnukoita mukaan. Ja sitten alistuin kohtalooni ja rupesin viikkailemaan niitä lasipurkkeja sievään tilaan. Puoli repullista on pelkkää lääkettä.
(toinen puoli on onneksi reissukirjoja, -päiväkirjoja, -käsitöitä ja -pelejä!)

Jotenkin ymmärrän että läpipainopakkauksella on edes jonkinlainen todistusarvo alkuperäispakkauksena, mutta ihan en ole vakuuttunut siitä että lasiputeleiden osalta samasta. Ihan helposti nimittäin onnistuin tyhjentämään lasiputelin ja laittamaan sinne vahingossa väärät lääkkeet. 

Reissu-goals:

aion lukea, ottaa päivänokosia, lukea, ottaa päivänokosia, syödä, juoda, lukea, ottaa nokosia, tehdä käsitöitä, lukea, nukkua. 

kuva viikonlopulta: kirkossa konfirmaation jälkeen

Hajanaista heinäkuulta

 Kesän jälkimmäinen työpätkä työskennelty, edessä pari viikkoa lomaa ja palkattomia vapaapäiviä. 

*

Ilonaihe:
Olin etukäteen vähän ryytynyt tästä jälkimmäisestä työpätkästä, mutta totesinkin melkein heti työpätkän alettua että tykkään ihan älyttömästi tästä työmuodosta. Harmittaa kun sitä ei ole syksyn työpalkeissani ja aion ottaa asian vielä kerran puheeksi esihenkilön kanssa.
Haluan ihan ehdottomasti tätä työmuotoa pakettiini!
Olen viimeisen parin viikon aikana kohdannut varmaan kolme-neljäsataa ihmistä, nähnyt pieniä ihmisiä kaksiviikkoisesta kouluikäisiin, heidän perheitään ja jutellut, keittänyt kahvia ja hyörinyt muskareissa. Tykkään. 
Päivät ovat olleet pitkiä ja muskarimusiikki soi päässä ärsytykseen asti, mutta tykkään silti.

*

Huomio:
Viisastuin yhdestä artikkelista jonka luin Hesarista. Asia käsitteli jotain aivan muuta, mutta juuri niihin aikoihin kun artikkelin luin, kipuilin kovasti suhdettani omiin aikuisiin lapsiini. 
Olen ihan ok niin kauan kuin nuoriso touhuaa omiaan, mutta heti kun ne viestittelevät tai käyvät kääntymässä, taannun johonkin outoon äitimoodiin ja alan huolestua, hössöttää ja hermoilla ihan turhaan ja välillä aivan ahdistumiseen asti niiden elämistä ja olemista. 
Kirjoitin artikkelista muistiin itselleni:
"Voin olla ja olen äiti, jolta saa ja voi pyytää apua. Olen myös nainen jolla on oma elämä ja aikuiset lapset" (HS. 5.7.2025, toimittaja poikkeuksellisesti anonyymi)
Kurotan tätä vapautta kohti - myös silloin kun nuoriso pistäytyy kylään tai viestittelee asioistaan. 

Yhdelle nuorista pahoittelinkin että sekaannun liikaa hänen asioihinsa, ja samalla ilmoitin että tässä menee raja, tämän yli en enää hössötä. Itselleni oli tärkeää sanoa tuo raja ääneen, määritellä se.

*

Muistiin itselle: kirjoittamatta heinäkuun reissuista yhä Jyväskylä ja Tallinna.

*

Hajahuomio: hyppäsin opiskeluihin ja täysin uuteen työmaailmaan noin puolitoista vuotta sitten.
Ei harmita, ei kaduta.

Pari vanhaa työkontaktia on ollut ajoittain yhteydessä ja kyselee josko tulisin takaisin. Toisen kanssa voisin jotain viritelläkin, pari ideaa on päässä. 

Paikkaan josta lähdin tilalleni ei ole palkattu ketään.

*

Pakko kertoa -juttu.

Päädyin yhtäkkiä perustamaan puolueen Lehtorin kollegan kanssa.
En enää kovin selvästi muista kuinka, kun se ilta oli aika monipolvinen.
en kyllä myöskään ymmärrä, miten illasta on voinut tulla noin monipolvinen, kun se oli perjantai ja minä menen aina lauantaiaamuisin treenaamaan. mutta oli se monipolvinen ilta kyllä. ja olen kyllä treenannut ihan hyvin kaikkina lauantaina koko kevään, niin että ehkä olen ollut muuten vaan jotenkin niin ylevöityneessä mielentilassa.

Mutta siis, jotenkin jossain välissä viime keväänä menin perjantaina töistä aftereille Lehtorin ja hänen kollegansa kanssa ja jotenkin jossain vaiheessa iltaa päädyimme siihen, että meidän pitäisi perustaa puolue,  päätimme perustaa puolueen.
paitsi Lehtori irtisanoutui puolueohjelmasta kun se kuulemma alkoi olla hänen mielestään vähän turhan totalitaristinen. hänet on valittu puoluesihteeriksi, halusi tai ei.
Jos en väärin muista, alkuperäinen agendamme oli ruotsia vain suomeksi.
saatoimme myös illan mittaan vallata takaisin Karjalan ja ehkä myös koko Ruotsin, ja ilmeisesti osallistumme myös seuraaviin Yhdysvaltain pressanvaaleihin.

Tuosta illasta on alkanut yksi niistä todella epätodennäköisistä ja oudoista kaverisuhteista, joihin olen näin aikuisiällä onnistuneesti kompastunut.

Olen enemmän intro- kuin ekstrovertti, enkä todellakaan yritä sekaantua Lehtorin ja kollegoidensa illanistujaisiin, mutta useammin kuin kerran olemme päätyneet saman pöydän ääreen parantamaan maailmaa.
Metkaa.

Nämä erilaiset, aikuisuudessa alkaneet ystävyys- ja kaveruussuhteet ovat minulle merkityksellisiä ja arvokkaita.
Varmaan juuri siksi kun enimmäkseen viihdyn vain omissa oloissani. Yllätyn aina yhtä onnellisesti, jos joku haluaa viettää aikaa kanssani.

*

Hajahuomio

Löysin taas äänikirjat. puoluetoverin suosituksesta. 

Tein päätöksen, että jos lukuaikapalvelun lukuaika hätyyttelee uudestaan nykyisiä tuntimääriä, hommaan sen rajattoman lukuoikeuden.

*

Edessä pari viikkoa lomaa, sitten taas vähän uudet työkuviot. 

*

Tekisi mieli taas blogata enemmän, mutta lukeeko näitä yhtään kukaan?