keskeneräistä?

torstai.
Herätessäni toivoin, että olisi jo perjantai. (hetimullekaikki!) Eivät laulaneet sirkkuset ja greipit olivat loppu, piti tyytyä appelsiinimehuun.
Mutta
- aurinko paistaa ja on niin kaunis ja kirpeä syyspäivä
- naperot hyvällä tuulella: Isosisko koulujenvälisissä (?!), Pikkusiskolla kivaa askartelua luvassa iltapäiväkerhossa
- eilinen herrakerho siedettävä

Sen lisäksi
- Pikkusisko on aloittanut salapoliisiromaanin kirjoittamisen ("jo yhdeksän riviä, kuvittele äiti!")
- laadimme Pikkusiskon kanssa pelastautumissuunnitelmat, jos aikaa on minuutti, viisi minuuttia, vartti, tai tunti pelastautumiseen. Jos on vain minuutti, otetaan mukaan lompakko. Jos aikaa on tunti, yritetään pyydystää myös kissat. Jos pelastautumistohinoissa eksytään toisistamme, tavataan mummin luona.
- tilille on odotettavissa positiivista ja yllättävää rahaliikennettä
- ensi viikko on helppo: alkuviikosta seminaarissa pääkaupunkiseudulla, loppuviikosta syyslomalla.

Miinuspuolelle lasken keskeneräisen olon: joku ajatus on jäänyt työstämättä, eikä löydä tietään ulos. Se vaivaa. Jotain tärkeää on jäänyt sanomatta tai tekemättä, mutta en tavoita mikä tai mitä.

**
Tytöt haluaisivat pitää pikkujoulujuhlat. Yritin hahmottaa hiljaa mielessäni lähitulevaisuuden kalenteria. Voipi tulla jälkijoulujuhlat, tällä vauhdilla.