alkuja

koulujen alku on toimeliasta aikaa. Sellaista oikein todellista kelpo äidin suoriutumiskautta.

Saa tehdä kaikenlaisia valintoja. Se on tämmöisen kohtuullisen kokoisen kaupungin etu: voi valita kaikenlaista jännittävää.
Olen valinnut lapsilleni:
Valokuvapaketin (kuvasarja D, old-fashionstyle)
Kotikielen (koltansaame).
Uskonnon (agonstikko-buddha) (saa osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin, paitsi ei semmoisiin, joissa on uskonnollisia tunnusmerkkejä näkyvissä)
Ruokavalion (fennofreefruitaani, paitsi yksi syö perinneasein metsästettyä riistaa).
Olen vahvistanut osoitteemme (Kuninkaanlinna, Sweden; HraH:n hartaasta toivomuksesta)

Kyllä niin hykertelen kun opetuksenjärjestäjä hikoilee.

Valitettavasti koulun alkuun sisältyy myös kaikenmoisia vähemmän mukavia velvoitteita.
Esimerkiksi koulukirjojen päällystäminen.
Eikä kyllä auttanut yhtään, vaikeammaksi vain meni.
Pääsääntöisesti tästä syystä.

2 kommenttia:

  1. Lapset niin kritisoi miuta tuon päällystämisen kanssa ja takia. Minkä minä sille voin, jos olen tumpelo! Ei ole minun vikani. Ja sillä selvä. Kamalaa puuhaa, ja sormet tuntuvat paksuilta, kärisvällisyys rakoilee.

    Kotikotona se oli meillä isä, joka tuon homman aina hoiti. Muistan vieläkin.
    Pyöreä keittiön pöytä, jolta otettiin virkattu pöytäliina pois. Oli terävät sakset ja pitkä viivotin.
    Siinä tuo mies, joka muuten ei ottanut osaa kauhean paljon, tyynen rauhallisesti,kärsivälliseti jaksoi päällystää.
    Kirja kirjan jälkeen.
    Eikä yhtään ryppyä tai ilmakuplaa!

    KIva flashback <3

    Voisiko tuollaisen palvelun ostaa jostain??? :-)

    Aurinkoa.
    Tänään on täällä aika kiva päivä. <3

    vintti

    VastaaPoista
  2. ihana isä-muisto; minulla ihan samanlainen <3!
    Pöytä tyhjäksi ja isä siihen viivoittimen ja saksien kanssa. Minä vieläkin leikkaan kulmat isän opettamalla tavalla, mutta en saa niitä siltikään menemään samalla tavalla.

    Yritin ehdottaa, että koulussa vietettäisiin kontakti-iltaa, päällystettäisiin yhdessä oppikirjoja ja juteltaisiin epämuodollisesti.
    Arvaa, tuliko muita kuin minä? (No opet tietty...)

    Aurinkoa täälläkin, hurraa!

    VastaaPoista