keskiviikko 10. lokakuuta 2012

ammatinvalinanohjausta

Tunnen itseni ihan ammatinvalinnanohjaajaksi.

Isoveli on jo vuosia tiennyt että hänestä tulee neurokirurgi.

Isosiskosta tulee kassantäti. Tai poliisi. Bussikuski. Nallepäiväkodin opettaja. Opettaja (alkuopetus; ei matikkaa!). Arkeologi. Opettaja. Hevostallin pitäjä Venäjälle. Sos-lapsikylä-äiti. Arkeologi. Paleontologi. Kuuluisa.

Pikkusiskosta tulee intiaani. Vaeltava metsäintiaani. Viulua soittava intiaani. Inuiitti. Nallesairaalan pitäjä. Eläinjotakin. Eläinlääkäri. Eläinhoitaja. Eläintenkouluttaja. Metsänvartija. Eläintenkouluttaja. Safariopas. Eläintenkouluttaja.

Tyttöjen vakikysymys (yleensä aamupalalla): "mitä pitää opiskella jos haluaa...."

Minä ihmettelen, että millä rahkeilla minä tätä ohjausta oikein annan?

Yläasteen opo oli patalaiska jonkun muun aineen opettaja, joka yleensä laittoi pyörimään ammatinvalintaohjausvideon: Kylmäkkö on kiva kaveri tai Poronhoidossa on Suomen tulevaisuus!
Yleissivistyksen kannalta tietous poronhoidosta on ilman muuta ihan hyödyllistä, mutta ammatinvalinnallisesti ehkä aavistuksen verran outo valinta: näillä leveyksillä poron voi nähdä vain matkustamalla eläintarhaan. Tai vaihtoehtoisesti tosikauas.
Mutta niin vain me etelän lapset yhteishakuja pohtiessamme tutustuimme aslakkiin jonka kohtalo porotokan omistajana oli sinetöity jo varhain, jolla oli oma korvamerkki ja joka osasi suopungata poron vaikka silmät ummessa, ja kas! tässä aslak harjoittelee torjumaan sorkkamähkää opiston oman eläinlääkärin ohjauksessa.("poronhoitoa voit opiskella Inariutsjoen kansanopistossa, laita yhteishaussa rasti kohtaan z, muut alat")

Ja onko nykyään edes olemassakaan kylmäköitä? Kai niilläkin on joku hämäävämpi nimitys, niin kuin kylmäteknologinen restonomi tai alku- ja jälkiruokaesivalmistelija restorantti amk.
Muistan että siinä videossa sillä kivalla kaverilla oli kokinhattu ja se meni kylmiöstä valitsemaan salaattitarpeita. Sitten se pilkkoi ammattitaitoisesti tomaatteja.
Mutta se olikin ennen kuin ruuanlaitosta tuli mediaseksikästä ja ennen kuin amuusbuus rantautui lasten kokkiohjelmiin.

Ai niin, oli meillä välillä sellaisia vierailijoitakin.
Kerran oli ihan oikea seksuaalivähemmistöön kuuluva tyyppi, joka - muistan tämän elävästi - oli saanut tuomion jostain semmoisesta kun alaikäisten kehottamisesta epäsiveelliseen sukupuolisuuteen tai jotain sinnepäin, ja sitten hän oli kuulemma rikoksenuusija ja sanoi, että ruvetkaa ihan rauhassa vaan seksuaalivähemmistöläisiksi jos siltä tuntuu.
No ei tuntunut, eikä se kai noin ammatinvalinnallisesti ole kovin kannattava ratkaisu sekään.
(jos kohta se toki muuten onkin ihan tärkeä kannanotto omaa elämää ajatellen)

Lukiossa opo katsoi kerran todistustani ja kysyi että meetsä lääkikseen vai oikikseen. Minä siihen, että tuo toimittajan ura ehkä kiinnostaisi ja opo sanoi, että siitä mulla ei olekaan mitään tietoa, mitäs jos etsisit itse.

Ammatinvalinnanohjauksellisesti minulle on herkässä murrosiässäni tarjottu neljää vaihtoehtoa: kylmäkköyttä, poronhoitajuutta, lääkäriyttä tai oikeusoppineisuutta.

Ja tätä taustaa vasten pitäisi sitten tietää, mitä kuuluu opiskella jos haluaa tulla intiaaniksi?
Ei kuulkaa ollut niin hienoja vaihtoehtoja minulla.

3 kommenttia:

  1. Kiitti päivän piristyksestä :D

    VastaaPoista
  2. Mä olin unohtanut kylmäköt ja poronhoitajat, mutta kiitos muistutuksesta! Elävästi tulee mieleeni VHS-video asfalttityöntekijöiden vuodesta. Vähänkö oli hienoa, kun olisi saanut pitää liiviä päällä ja säädellä liikennevaloja! Puhumattakaan siitä radiopuhelimesta, johon olisi saanut puhua.

    Ja sitten oli sellainen ammatinvalintatesti, jossa typerästi kysyttiin, että tykkätkö kuviksesta ja kässästä ja sitten ehdotettiin, että ryhtyisin kädentaitoalalle. No, enhän minä hauskasta harrastuksesta TYÖTÄ halunnut. Nuijaahan se olisi pilata kiva juttu sillä, että joutuisi sitä joka päivä tekemään. Niinpä tuli minusta sitten l*****i... :D

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista