viikonloppu!

viikonlopun tilastoja

1 yöpöytä; 1 leivottu kakku

2 kävelylenksaa; 2 viinilasillista; 2 leivottua leipää; 2 vaatekaappiepisodia

3 opiskelujaksoa; 3 ruokatarjoilua; 3 leivottua sämpylää (pizzataikinan jämät)

4 (tai vähän enemmän) pesukoneellista pyykkiä; n. 4 pikkusiskohepulia (9-vee uhma?); 4 kudottua kerrosta (ei vaan huvittanut)

5 leivottua pizzaa

6 (ainakin) päällystettyä koulukirjaa (hyi ja kauh, IN-HO-AN kontaktoimista!)


Aivan mahtava viikonloppu!

Tarvitsen riittävästi toimintaa, vähän epämiellyttävää tekemistä (vaatekaapit), jonkin verran mukavia juttuja (opiskelut, pizzasunnuntai, lenksat) ja jonkin verran pelkkää mujumista - silloin viikonloppu on hyvä.

yöpöytä "ennen"

yöpöytä "jälkeen"




aikuisopiskelu on kivaa
kuvassa ei näy että telkkari pauhaa taustalla keihäsmiesten saavutuksia
multitasking nähkääs, se on päivän sana

  Nähtävästi olen niin ryhditön ja ponneton tyyppi, että ilman selkeää tehtävälistaa lannistun tyystin, muutun toimettomaksi ja kärttyisäksi.
Mentaalinen lukujärjestys - tai suoranainen tehtävälista - pistää asiat järjestykseen ja hommat tapahtumaan.
Hyvä niin, silloin on mujuminenkin ansaittua.

*

Hyvin häivähtävästi pohdiskelin semmoista asiaa kuin koulukirjojen kierrättäminen.
Lehteilin naperoiden koulukirjoja.
Isoveli oli jonkun oppikirjansa kahdeksas omistaja.
Kahdeksas.
Mietin, että eikö tieto jo tuossa ajassa vanhene?
Kyseessä oli kielen oppikirja, eli periaatteessa kirjan tieto voi vielä hyvinkin olla ajan tasalla, mutta.
Kirjan ties-kuinka-mones omistaja oli ylenpalttisen rakastunut omaan nimeensä (onni-ilona epäseinäjoki) ja oli kuitannut valehtelematta jokikisen sivun pukstaaveillaan, käsialanäytteillään ja nimikirjoitusharjoituksillaan.
Hmh. Ja toki hän oli myös se, jonka jäljiltä kirja oli päällystämätön, eli totisesti repussa mujunut ja hapertunut.
Pari muuta kierrätyskirjaa olivat siistejä, kontaktoituja ja suorastaan loistavassa kunnossa.

Mietin semmoistakin - vaikka se ei nyt varsinaisesti perusopetuksen oppilaita koskekaan - että mitä jos tulee tarve palata johonkin asiaan? Jos haluaa vuotta-paria myöhemmin, että miten menikään se kiinnostava juttu, josta tunnilla puhuttiin, mitä kirjavinkattiin äikänkirjassa tai mikä olikaan se jännittävä historian tarina?
Eipä ole paluuta.
Samaan hengenvetoon kyllä mietin sitäkin, että mistään hinnasta en halua niitä kirjoja nurkkiini pyörimään - mieluummin sinne kierrätykseen vain.
Mutta on siinä joku ristiriita: tietoon ja opittuun pitäisi voida palata, mutta se kulkeekin jo jonkun toisen pääomana.