ruuhkavuosissa

Haluan kesäloman takaisin.
Nyt.
Heti.
Olin ihan väärässä kun luulin, että elämä on kivampaa kun kaikki lähtevät maailmalle.
Ei ole.

Keittiössä on aamuisin viheliäinen ruuhka ja kohtuuton lista vaatimuksia. ("ei jogurttia mulle" /"mä haluun jogurttia" /"missä hillo" / "saako appelsiinimehua" /"mä en haluu appelsiinimehua" /"puuro on liian kuumaa /kylmää /paksua /ohutta")
Ei toivoakaan lehden - saati minkään muun julkaisun - lukemisesta, aamurauhasta ja seesteisestä virittäytymisestä päivän loisteliashenkevään tunnelmaan.

Vessanoven takana vasta viheliäistä onkin. Ruuhkaa sielläkin. ("täällä on jono, minä olen jono!")

Nuo suloiset pulluraposket jotka ovat koko kesän ajan sangen varsin vaivalloisesti juuri ja juuri kääntäneet kylkeään välttyäkseen makuuhaavoilta, ovat äkkiä päättäneet ruveta aktiivisiksi.
Joku tulee ja menee koko ajan.
Puhelimet pirisevät, paitsi silloin kun ovat hukassa (eli enimmäkseen).

Ja sitä tarpeiden määrää!
"onko meillä harppia"
"pitäis ladata koneeseen semmonen ohjelma"
"missä on kynä"
"mä tarviin kansion"
"mä tarviin kaappipantin uimalaan"
"mä tarviin eväät"
(mitä hiivattia on tapahtunut maksuttomalle perusopetukselle?)

Ja tietysti ikiaikainen luupilla ja ripiitillä toistuva "mullonnälkä" - aamuin, päivin, illoin.

Haluan
a) jonotusvuoronumerosysteemin ja palveluaikataulun vessaan; max viis min/hlö.
b) sähköisen ruokalistatilauksen ja tsef-ramsayn meidän keittiöön.
c) aamiaisrauhan itselleni. En muista, söikö jotain ja jos niin mitä aamulla töihin lähtiessäni. 
Haluan aamuseeksen (voiko noin sanoa?) takaisin. Haluan olla aamusees.