kesäsunnuntai

Muistan vieläkin ekaluokan aapisen suunnilleen siitä kohdasta kun koulua oli käyty pari-kolme viikkoa:
Sataa.
Taas sataa.
Asta. ei aavistustakaan, kuka on Asta, varmaan joku keskeinen aapishenkilö 
Seuraavalla sivulla Aasi asuu Aasiassa. Ei ollenkaan niin käyttökelpoinen ja hyödyllinen sivu kuin Sataa. Taas sataa. 
Ylenaikaa sitä sivua saa mieleensä palautella.


*

Sekosin eilen.
Tempaisin sen ison paksun ruokkoamattoman maatiaiskissamme, joka on pennusta asti ponnekkaasti vastustanut kaikenmoisia hoitotoimenpiteitä, kesäsiistintään.
Leikkaisin kynnet, keritsin turkin ja viimeistelin sekoomukseni pesemällä sen.
En vieläkään usko tapahtunutta todeksi.
Todistus urhoollisuudestani on kuitenkin nähtävillä: kissa näyttää jokseenkin oudolta ja laihalta ja luimistelee minua karkuun aina kun tulen huoneeseen.
Ainakin se on takuton.

Siinä kohden kun olin huljauttanut shampoot kissan niskaan ja se alkoi toden teolla painia vastaan, käväisi mielessä että taisi olla vähän turhan uhkarohkea temppu.





ruma mutta ruokottu


Tänään kesäsiistintävuorossa on se leppoisampi tapaus.
Sille onneksi riittää pelkkä pesu.

*



Kävin teinin kanssa keskustelun sukupuolineutraalista ja sensemmoisesta.
Nuori oli sitä mieltä että tytöissä ja pojissa, miehissä ja naisissa on itsestään selvästi eroa, ja miesten pitäisi aina suhtautua kunnioittavasti naiseen.
Kysyin että onko jotain mitä ei voi toinen sukupuoli tehdä.
höh, ei tietenkään ole. mutta ei pitäisi olla niin, että naisen olisi pakko mennä armeijaan. Vain jos haluaa.
Kysyin samaan syssyyn mitä mieltä uudistuvasta avioliittolaista.
tietenkin ja tottakai.
Kysyin, tunteeko sateenkaariväkeä.
No tietenkin, kyllä säkin tiedät sen.
Ihailen sitä mutkattomuutta, johon nuoriso kasvaa.
Asiat, jotka meille ovat suuria ja merkillisiä, ovat niille itsestäänselvyyksiä. Huolimatta siitä mitä ja miten niitä on kasvattanut.
Ne eivät tee asioista ongelmia; me teemme.

Sama suloinen pikku pulluraposki oli isälleen todennut: kyllä säkin olet juntti, etkö tiedä, että nykyään mennään naimisiin rakkaudesta.
HraH miettii edelleen, mitä hyötyä meidän rakkaudettomasta sukujemme yhdistymisestä on ollut.
Ei ole hänen tiluksillaan kuulemma näkynyt sen pahemmin lisäpinta-alaa, vuohia kuin kameleitakaan.

*

olen jonottanut puhelinpalveluun jo kolme varttia, ei paljon naurata.
Loppuvat jutut ihmisestä ennen kuin asiakkaat edeltäni.



4 kommenttia:

  1. Saat kyllä kunniamerkin kissanpudistuksesta. Mä en luultaasti olisi uskaltanut. Kaverin kissa upotti viimeksi sen verran makoisasti kynnen reiteeni, että pysyn moisista pedoista kaukana. ;) Enkä ainakaan vettä tarjoa kuin korkeintaan juotavaksi...

    Ja juu, lapset ovat ihania avoimuudessaan ja hyväksyvyydessään. Vähän aikaa sitten isompi tyttäreni pyöritteli päätään varmaan puoli tuntia, kun puhuimme homoseksuaalisuudesta ja kerroin, että joissain maissa homoudesta laitetaan vankilaan, jos ei pahempaakin. Kommentti oli, että eikö niillä tosiaan siellä ole isompia ongelmia kuin huolehtia siitä, ketä kukin rakastaa. Minun on pakko sanoa, että rakastin kymmenvuotiastani entistäkin enemmän tuon lausunnon jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Kati: sekopäisyyksissään sitä tulee tehneeksi kaikenlaista, vaikkapa pesseeksi kissan. Ei ollut järkevä veto, vaikka vältynkin vammoilta (olin nopeampi kuin kissa!)

    Tuossa lapsen ajattelussa minut yllätti lähinnä se, että emme kotioloissa sen kummemmin näitä asioita pohdiskele. ihan itse ovat keksineet ajatuksensa :)

    VastaaPoista
  3. Meillä noita sateenkaari-ihmisiä on sen verran lähistöllä, että asiasta on väkisinkin tullut juteltua. Mutta aika pintapuolisesti. Itse tuo on tainnut noi mielipiteensä lopulta kehittää. Tai siis kasvanut ympäristlssä, jossa tabut ovat onneksi tuossa suhteessa häviämään päin. Toisaalta mä muistan itse, miten suurta hämmennystä herätin, kun puhuin kavereiden samaa sukupuolta olleista puoliskoista "ihan niinkuin moinen ei olisi mikään iso asia". No, mulle se ei ollut...

    VastaaPoista
  4. Meillä on sateenkaaripareja naapureina ja tuttavapiirissä kyllä myös, mutta ovat kumpikin pari sellaisen ajan ihmisiä, että koko asiaa ei lausuta ääneen, saati julkisesti näytetä. Veikkaisin etteivät muksut edes ajattele näitä ihmisiä pariskuntina.
    Siksi minua lapsen kommentti ilahduttikin, kun asiaa ei millään tavalla tai tasolla ole kodin ruokapöytäkeskusteluissa sivuttu, suuntaan taikka toiseen.

    VastaaPoista