Siihen nimittäin että seuraava tuleva talvi tekee taas tepposensa ja saa ihmisen nyykähtämään sohvannurkkaan on ollut vähänpikkaisen vaivalloinen tämä talvikausi.
En ole vielä punttisalihuumaantunut, mutta tajuan kristallinkirkkaasti, että minulla on suunnilleen puoli vuotta aikaa oppia edes kohtalaisen hyväksi punttisalinkäyttäjäksi ennen seuraavaa lamaannuttavaa talvikautta.
Puolen vuoden kuluttua ihan varmasti tepestelen ympäriinsä pikkupikku-bikinissä sheikerini kanssa ja nojailen kaikenmoisiin härpäkkimiin joiden nimet olen siihen mennessä ehtinyt oppia, siitä alkaa epäilemättä onni ja autuus.
tällä hetkellä luimuilen pitkin seinänvieruksia päälläni hraH:n hylkäämä urheilupaita, joskus kauan sitten epähuomiossa hankkimani liian väljät pussihousut ja palauttamatta jääneeseen vichypulloon lorotettu vesitilkka, amatööri mikä amatööri, ei mahda mitään
Tunnustus - tällä suunnattoman suurella kolmen-ja-puolen-kerran kokemuksella - en vieläkään pidä punttisaleista.
Mutta jonkin verran pidän kyllä siitä, mitä se tekee ränsistyneelle itselleni. aika paljonkin mutta sitä en aio missään olosuhteissa sanoa ääneen
Voe hyvät hyttyset, on ilmiselvästi paha riski siihen, että tästä tulee treeniblogi.
 |
| iltakävelyllä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti