"lootusasentoon liian levoton mä oon"

olipa omituinen viikonloppu.

Enimmän aikaa olen juossut ympyrää kuin häkkiin vangittu eläintarhalainen, levottomana, turhautuneena, ulospääsyä väijyen.
Olen ollut kuin mikäkin aasi Ihaa pienenpieni musta pilvi pääni yläpuolella.

Lauantaina sää oli epämääräisen suheroinen. Olin liian toimeton.
Päivällä kävin kirjastolla lukemassa lehteä, olin liian nälkäinen keskittymään mihinkään muuhun.
Tulin kotiin ja natisin hraH:lle tehdään jotain. mennään jonnekin. mennään teatteriin, konserttiin, karaokeen. mennään taidenäyttelyyn, liitytään sirkukseen. pubitietovisaan, tehdään jotain. ihan mitä vaan. jotain.

Suloisista pulluraposkistani kaksi kävi erikseen sanomassa että ihan mahtava päivä kun saa vaan olla.
HraH teki töitä ja oli vain. no ehdotti se, että mennään iltahartauteen. millainen ihminen ehdottaa iltahartautta jos toinen haluaa pubivisaan ja liittyä sirkukseen, kysyn vaan

Minä tein lämpimiä voileipiä ja kun sitten vihdoin pystyin asettumaan kirjan kanssa sohvannurkkaan niin eikös jossain kartanonkolkassa tietenkin puhjennut jokin akuutti kriizi ja koko levottomuushyrrä pyörähti käyntiin uudestaan.

Sunnuntaina nuorisolla oli omaa ohjelmaa ja minä olin aina vain levoton. HraH uhrautui: mennään johonkin taidenäyttelyyn mutta ei wäinöaaltoseen.
Kävin minilenkillä, söimme, menimme Logomoon - siellä oli avoimet ovet taitelijahuoneissa - katselimme taidetta, hraH teeskenteli mesenaattia ja suunnitteli taideteoksen ostamista. Tulimme kotiin. Haaveilin kutomisesta. heräsin tänä aamuna niska aivan jumissa, se niistä haaveista. taas.


Syytän levottomuudesta ilman muuta ensinnäkin sitä, että elämäni on viime aikoina ollut liian kultturellia, sivistynyttä ja mukavan lennokasta.

Olen kesän mittaan uskaltautunut ulos kaapistani, mukavuusalueeltani ja astunut julkisuuteen, eli tavannut mahtavan hehkeitä uusia ihmisiä (rouvat Nollis ja Kepponen), olen huomannut että kykenen sivistyneenpuoleiseen keskusteluun useita hetkiä yhtä kyytiä ja sen lisäksi on ollut valtavan hauskaa ja mukavaa olla sosiaalisentapainen edes hetkittäin ja tutustua uusiin ihmisiin.


Toisekseen syytän levottomuudestani perjantaita.
Silloin kävi näin:
Menin kiipeilyhallille maksamaan Pikkusiskon kerhomaksua. olen ruvennut hengailemaan siellä hallilla ihan alvariinsa maksamassa milloin mitäkin maksua. siellä on paljon timmejä nuorehkoja miehiä. 
Sanoin sille Pikkusiskon kerho-ohjaajalle että täytyy varmaan munkin joku kerta kokeilla tota että tiedän mistä puhutaan. vaikka mua pelottaakin.
Se sanoi että koukkuun jäät kumminkin.
Ja minä siihen että en tiedä kumpaa pelkään enemmän, sitä että jään koukkuun vai sitä että se on ihan kaameeta.
Se sanoi että vie kamas pukkariin ja pistä tossut jalkaan.
Ja minä siihen että ai näissä kuteissa vai? toimistoelegans
Se sanoi että nuohan on ihan hyvät. Kamat pukkariin, nyt.
Vein kamat, otin tossut ja seurasin nöyrästi valmentajaa tatamille. Se sanoi, että kyllä sä tiedät säännöt, anna mennä, mä neuvon.
Ja sitten minä menin ja fläshäsin kolme reittiä ja tärisin hirveässä adrenaliinipiikissä.

Tulin kotiin, elvistelin Pikkusiskolle joka syytti minua petturiksi.
Se meni itse kiipeämään ja valmentaja oli väittänyt sille että kiipesin kuin orava kuusplussan. (kiipesin nelosen, sulokkaasti kuin virtaheponen)


Aargh, olen jäänyt koukkuun ekstremeadrenaliinihumalaan. 
Pakko ruveta vuoristokiipeilijäksi tai liitolentäjäksi.

yritin rauhoittua tarkkailemalla uneliasta kissanpentua.
huonolla menestyksellä.





8 kommenttia:

  1. Oli kiva nähdä! Me kyllä Leenan kanssa jälkeenpäin nauroimme Annan rehellisyydelle "Mitä aiotte tehdä risteilyllä?" kysymykseesi olisi voinut keksiä jotain fiksumpaa kuin vastata, että syödä :D :D Mutta olisihan se totuus kuitenkin selvinnyt, että suurin hupi oli syöminen, saariston katselu ja pötköttäminen.

    Minä olen joskus -15v ja -20kg sitten kokeillut kiipeilyä ja se oli kivaa. Kokeilisin varmasti uudestaan, mutta vartalomallini ei ole siihen sopiva. Pallomahani yhdistettynä huonoihin polviin kannustaa minua vesilajeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voisiko risteilyllä olla mitään muuta ohjelmaa? Minä en ainakaan ole kuullut.

      Minua huimaa jo porrasjakkaralla, tämä seinäjuttu oli aika pelottava itsensäylittämiskokemus. Mutta kyllä aion kokeilla uusiksi, ajan kanssa.

      Poista
  2. Mahtavaa kiipeilyä seinällä ja mukavuusalueen ulkopuolella. Aina kannattaa hengailla hyvässä seurassa ja vuorikiipeilijän ammatti kuullostaa, minusta ainakin, todella upealta =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täytynee pistää vuorikiipeily vahvaan harkintaan.

      Poista
  3. Rva Kepposesta en tiedä, mutta meikäläisen hehkeyden kanssa on kyllä vähän niin ja näin. Kulahtanut kuvaisi totuudenmukaisemmin meikäläistä. :D Mutta kiva oli tavata ja tutustua ihan naamakkain. :)

    Isompi muuten kysyi tänään, mikä on kriisin ja konfliktin ero. Meinasin ohjata tänne lukemaan erilaisista kriizeistä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no noin äkkiseltään sanoisin että kriizi tai kriisi on sisäinen (mahdollisuus muutokseen) konflikti (kon- etuliite!) tarkoittaa että jonkun kanssa tai jotain vastaan.
      Mutta olen luultavasti väärässä.

      Poista
  4. Ihanaa, että olet ollut kesälevoton! Eikö kesä tee sitä kaikille sosiaalisille introvereteille paitsi mulle (kun maadun mökillä)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kesä on selvästi levottomuutta herättävää aikaa introvertille :)

      Poista