Pitäisikö ryhtyä omaan onnellisuusprojektiin?
Mitä se pitäisi sisällään?
Miten sen toteuttaisi?
Semmoisen hyväätekevän jutun sain aikaiseksi, että pudotin pois lukulistoiltani kaikki verenpainetta nostattavat kohteet, kaikenmaailman iltapäivälehtien klikkiotsikot ja feissipuukin tyhmäryhmät ja semmoiset blogit jotka eivät ole kepeitä vaan liian tiedostavia. (pidin vaan kivat blogit, jee!)
Olen selkeästi sereenimpi kun en käy päässäni yksityisiä raivokkaita jeremiadeja.
*
Ainakin täällä on viiltävää analyysia kirjasta.
Ja myös täällä.
Ja täällä.
Ja täällä - joko uskot, että tämä kirja on suosikkini?
Hyvältä kuulostaa! Karsimista oli täälläkin, kun tänään klikkailin pois tukun seuraamiani Instagram-tilejä. Ei vaan jaksa satoja tilejä seurata. Tai no, vieläkin seuraan hurjan montaa, mutta monta kymmentä sieltä lähti :)
VastaaPoistaMä voisin perustaa Arjen siedettävyys -projektin. Voisin kääntää päässäni jotain nuppia, joka veisi ylimääräisen sisäisen älämölön pois sekä toisi tilalle sellaista, että aah ihanaa, miten paljon nautinkaan ruokakaupassa juoksemisesta ja vessanpytyn pesemisestä! (Onkohan sellainen edes mahdollista??)
Arjen siedettävyydelle olisi ehdottomasti käyttöä - ja se helpottaisi huomattavasti olemista!
PoistaTää ei nyt varmaan sinällään liity aiheeseen ollenkaan (tunnustan, etten vielä klikannut kirja-aiheisia linkkejä), mutta mulla oli tässä pari-kolme vuotta sitten meneillään sellainen hysteerinen onnellisuuden etsimisajanjakso. Liittyi lähinnä työelämään, joka oli alkanut käydä (tai siis oli ollut sitä jo pitkään..) henkisesti niin raskaaksi, että käytin ihan kaiken aikani lukien viiskymppisten "Näin hyppäsin oravanpyörästä ja aloin himmelintekijäksi" (oikeesti toi himmelien tekeminen tuntui yhdeltä vaihtoehdolta :D) ja osallistuin Luontaiset taipumukset-viikonloppuvalmennukseen (olikin kyllä ihan hitsin hyvä), pähkäilin pääni puhki, mitä muuta voisin tehdä työkseni ja toisaalta taas keksiä jonkun timanttisen liikeidean omalle yritykselle jaajaaajaaaa. En tiedä, mikä lopulta johti mihinkin, mutta luulen, että väsytin itseni tolla kaikella niin, että lopulta päätin olla tyytyväinen siihen mitä mulla on ja opetella ottamaan lunkimmin (koska kyse oli kuitenkin "vaan" työstä) niin, etten menetä yöuniani sen takia, että illat ja yöt pyörittelen päässäni jotain työhön liittyvää juttua ja otan siitä henkilökohtaisen murheen.
VastaaPoistaTän vuoden alussa tein tietoisen päätöksen, että lopetan kaikenlaisen henkisyyden ja tiedostamisen ja paremman elämän perään haikailun ja otan lunkisti päivän kerrallaan. Ja hitsit, mutta olenkin ollut paljon, paljon onnellisempi ja rauhallisempi ton päätöksen tehtyäni :). Käänteinen vaikutus siis vissiin.
Tärkeää mulle on myös välttää kaikkea turhaa negatiivisuutta. Jos havaitsen sellasta ympäristössä, poistun paikalta. Tai jos kyseessä on joku riittävän tuttu, joka valittaa jostain jonninjoutavasta, voin ehdottaa, että tekee asialle jotain (siis sille valituksen kohteelle) tai jos ei pysty mitään tekemään, ehkä valituskaan ei auta, vaan kannattaa keskittyä sellasiin asioihin, joihin voi itse vaikuttaa. Mun mies mm. on sellanen, joka välillä huonona päivänä lankeaa siihen, että ihan k a i k i s s a muissa ja muitten tekemisissä paitsi hänessä itsessään on vikaa, mutta lopettaa kyllä, kun kerran mulkasen :).
Mutta siis tosiaan, tää nyt meni ihan asian vierestä. Toivottavasti ei haittaa. Kiitos ja anteeksi :)
Yhtään ei mennyt aiheen vierestä!
PoistaAnnukka, olet aivan ytimessä.
Se mitä itse saan tästä Rubinin kirjasta irti, on nimenomaan arjen asioiden muuttaminen niin, ettei muuta elämäänsä.
Ei tarvitse lähteä johonkin ashramiin joogaamaan ja meditoimaan, ei tarvitse perustaa luomuturnipsitilaa ja huovuttaa villahattuja.
Rubin pohtii, millaisin keinoin voi vaikuttaa itseensä ja omaan olemiseensa siten, että voi paremmin.
Mielestäni Rubinin käyttämä sana happiness kääntyy tässä vähän kankeasti ja liian maailmoja syleilevästi suomeksi.
Rubinin oivalluksia - ja mielestäni erittäin käyttökelpoisia sellaisia (ja vastaaviin ymmärtääkseni viittaat omassa kirjoituksessasi) - ovat esim. "käyttäydy kuten haluat tuntea"; "tee se heti"; "päästä irti"; "nauti matkasta"
Varsinkin tuo ensimmäinen - käyttäydy kuten haluat tuntea, on minulle aivan olennaisen tärkeä. Huonosti nukutun yön jälkeen tekee mieli laahustaa kumarassa ja nurkua kaiken kurjuutta, vaan hops! Haluan tuntea oloni virkeäksi: ryhti vähän paremmaksi, askel laahustavasta tavalliseksi, silmät auki sen sijaan että naama olisi rytyssä...ja - no, yö on edelleen huonosti nukuttu, mutta oma olo on aavistuksen verran parempi.
Rubin ei - onneksi! - kirjoita juurikaan tietoisuustaidoista, oman itsen löytämisestä tai vastaavasta uushenkisyyttä sivuavasta, vaan tekee hyvin konkreettisia testauksia: onko arki onnellisempaa, kun tavaroille on paikkansa, kun käyttää rahaa järkevästi, mutta asioihin jotka edesauttavat hyvinvointia (vaikkapa kahvitteluun ystävän kanssa) ja vastaavaa.
Juuri siksi tämä nimenomainen kirja puhuttelee minua: se on omakohtainen, konkreettinen olematta saarnaava, ja ennen kaikkea toteutettavissa ilman että ravistelee elämäänsä perinjuurin. (minusta on ihan järjettömän itsekästä ajatella, että lähtisin johonkin ashramiin tai turnipsipellolle ja laahaisin perheen mukanani samaan kurimukseen...)
"Käyttäydy kuten haluat tuntea" on ihan hitsin hyvä periaate! Ja sun esimerkki huonosti nukutun yön jälkeisestä aamusta sattumoisin niin ajankohtainen, että päätin ottaa heti tänään tosta vinkistä vaarin. Kiitti siitä :)
PoistaVähän samanlainen viisaus, joka liittyy mun (golf)harrastukseen, on jostain lukemani "Kävele aina kuin voittaja", joka tarkoittaa vähän samaa asiaa kuin toi Rubinin ohje. Vaikka siihenastinen peli olis mennyt päin peetä, sillä "voittajana kävelemisellä" on vissi vaikutus omaan tekemiseen. Samoin kuin näköetäisyydellä oleviin muihin pelaajiin, jotka vetää johtopäätöksiä just ulkoisen olemuksen perusteella siitä, miten jollain kulkee. Eli hyvä hämäys myös siihen suuntaan :) (tätä on nyt vaikea selittää, koska kyseessä on vaan harrastus, mutta pitkälti sama asia kuitenkin).
Jahka tästä syksy pimenee ja kylmenee niin, että tulee taas siirryttyä ulkoa sisätiloihin, saatan hyvinkin ottaa kirjan harkintaan..
Tuo on mahdottoman hyvä, että käyttäydy kuten haluat tuntea! Tuli heti mieleen esimerkki kesäisestä futismatsista. Eräs poika on aina ollut joukkueessa vähän pallo hukassa (ihan kirjaimellisesti). Kerran hän sattui onnekkaasti saamaan pallon suoraan jalkoihinsa maalin lähettyvillä ja latasi suoraan sisään. Ja mikä vaikutus tuolla olikaan hänen itseluottamukseensa! Hän teki vielä toisen maalin, joka oli jo ihan itse alusta asti rakennettu. Poika suorastaan loisti tuosta onnistumisen ja itseluottamuksen ilosta, joka sai alkunsa siitä ekasta maalista. Hän todellakin käyttäytyi kuin maalintekijä koko loppupelin ajan ja pelasi ihan mielettömän hyvin. Olin suorastaan häikäistynyt.
PoistaMeissä ilmeisesti piilee taitoja, jotka eivät vain pääse käyttöön, koska emme luota itseemme riittävästi ja käyttäydymme kuin olisi pallo pahemman kerran hukassa.
(Meniköhän tää nyt aiheen vierestä vai sivusta. Mene ja tiedä :D )
Tuula ja Annukka: on pari muutakin tilannetta, joissa käyttäydy kuten haluat tuntea helpottaa omaa oloa.
PoistaNimittäin kiire ja jännitys.
Joskus työelämässä joutuu sosiaalisesti jännittäviin tilanteisiin. Silloin pakottaudun rentouttamaan kramppilihakset ja päätän että olen iloinen, itsevarma ja kykenevä sosiaaliseen kanssakäymiseen. käyttäydyn kuin itsevarma ja itsestään levollinen ihminen. Helpottaa hiukan. (esim. yhdessä karnevaalissa, jossa oma väki hylkäsi minut tyystin ja olin jäämäisilläni kokonaan ilman pöytäseuraa illallisella. Olin tyyni itsevarma ja mitälie ja kohta sain ruokaseuraa koko seminaarin ajaksi, verkostoiduin ja minulla oli hetkittäin melkein hauskaa)
Toinen on kiire.
Päätän että ehdin, ettei ole kiire, että minulla on kaikki aika maailmassa. Kiirekramppilihakset rennoiksi, olemus rauhalliseksi ja liikkeet myös. Pakottamalla ja käyttäytymällä niin kuin aikaa olisi loputtomiin, sitä tuntuu olevan enemmän. Ja olo on mukavampi.
Ihanaa, että muistutit Rubinin kirjasta! Mäkin luin sen pari vuotta sitten ja pitääkin kaivaa se uudestaan esiin (ihme, etten ole muistanut aikaisemmin...) ja lukea taas läpi. "Tee siitä tapa" on myös hyvä kirja, pitää sekin lukea taas. Ja itse asiassa nyt muistin, että mun yöpöytäpinossa (joka alkaa kohta olemaan niin korkea, että käyttäytyy kuin Pisan torni) on loppukeväästä ostettu "The four tendencies", joka jostain syystä unohtui edes aloittaa. Myönnän, olen kirjojen suhteen ongelmakäyttäjä: liian paljon ja yliannostus jatkuvasti päällä.
VastaaPoistaMuhun on kolahtanut eniten Rubinin ajatus "haluan muuttaa elämääni muuttamatta elämääni". Jotenkin se kuvaa ainakin mun keski-ikäkamppailua yms. Olen näköjään kirjoittanut omankin blogin puolelle tunnisteella "onnellisuusprojekti" - pitääkin käydä ne tekstit läpi. Jotenkin mulla on muistikuva, että olen ollut niitä kirjoittaessani vähän "sekaisin" kaikkien ajatusteni kanssa, jännä nähdä, miten tilanne on muuttunut (tai onko se muuttunut yhtään).
Anna Perhon Superarkea on myös tosi hyvä, siitäkin mainitset jossain noissa sun linkeissä. Sekä Rubinin kirjoihin, että Anna Perhon kirjaan pätee just toi, mitä kirjoitit: "konkreettinen olematta saarnaava, ja ennen kaikkea toteutettavissa ilman että ravistelee elämäänsä perinjuurin". Just näin! Kuka hitto tässä jaksaa (tai pystyy) muuttaa elämäänsä 180 astetta johonkin suuntaan? Sitä paitsi en mä edes halua muuttaa mun elämää, tää on ihan parasta elämää tää mun. Mutta silti, haluan muuttaa elämääni muuttamatta elämääni.
Hehe, mä alan nyt kuulostamaan normaalia sekavammalta, joten taitaa olla aika lopettaa. Ihania ajatuksia teillä kaikilla kolmella viisaalla naisella kyllä on, olette kaikki mun ihan ehdottomia lemppareita täällä blogimaailmassa <3
Kivaa viikon jatkoa sulle Marika (ja Annukka ja Tuula myös) <3
:)
PoistaYöpöytäni pisan kaltevassa kirjatornissa on myös Tee siitä tapa. Kirjastosta jonovarauksessa Four Tendencies ja Happier at Home! Sain jo elokuun alussa jonkun säpsyn ja varasin kerralla kaikki :)
Mulle nimenomaan se, että muuttaa elämäänsä muuttamatta sitä, on olennaista. Keski-ikäisessä itsensä etsimisen sokkeloissa ei vain ole oikein kiskoa muita viattomia sivullisia siihen mukaan.
Jos voin omilla toimillani vaikuttaa omaan elämässäni viihtymiseen vallitsevissa olosuhteissa, ollaan voiton puolella.
Mun pitää ilmeisesti lukea Rubin vähintään kerran vuodessa, että muistan miten tämä homma oikein toimiikaan!
Iloa viikonloppuun!
Mitenkäs tällainen kirja on jäänyt minulta kokonaan lukematta. Täydennän puutteen hetimmiten. Kiitos vinkistä ja iloista loppuviikon meininkiä :D
VastaaPoistaEhkä sä olet jo riittävän onnellinen?
PoistaTämä on tarmokas kirja, jo pelkästä lukemisesta tulee hyvä mieli.