Vinkkiviitonen: lorvista liikkujaksi - keksiäkäinen huolehtii itsestään

Tuula Oman kattonsa alla oli kirjoittanut loistavan pohdinnan liikuntamotivaatiosta ja sen etsimisestä.

Motivaatiosta en osaa sanoa sanaakaan, joudun itse kaivelemaan sitä kivenkoloista kerran toisensa jälkeen.
Liikunta ei totisesti missään muodossa ole minun juttuni.

Liikkuminen on kuitenkin keksiäkäisen elinvoimalle aivan olennaisen tärkeää; jos aiot joskus hamassa tulevaisuudessa viettää joutilaita eläkepäiviä jossain lämpöisessä paikassa, kannattaa liikehdinnän verran panostaa itseensä.
En nimittäin mitenkään laskisi sen varaan että saat jonkun söpön Horgen avustajaksesi ja vaihtamaan kalsonkejasi; panosta siis vähän itseesi ja hyvinvointiisi ja siihen että pystyt itsenäisesti valitsemaan kalsonkisi, pukeutumaan niihin ja laahautumaan kulmakuppilaan joikumaan surumielisiä fadoja (tai mikä nyt sitten ikinä onkaan kaukaisen tulevaisuutesi unelma)

Ja vaikka et ajattelisikaan kaukaista tulevaisuutta lainkaan, lisää liikkuminen hyvinvointia ihan nykyhetkessäkin.

Ei yhtään nappaa - mikä avuksi rakas Leelia?


Lähiliikunta
Arki on kovin tohinaista, aikaa on vaikea löytää.

Järkeistä liikkumistasi: ota liikunta tavalla tai toisella osaksi päivärytmiä. Tee suoritus ennen työpäivän alkua. Tai heti sen jälkeen.

Yritä löytää laji tai suorituspaikka joka on vaivattomasti työmatkasi varrella.
Jotkut työnantajat tarjoavat mahdollisuuden liikuntaan työajalla - hyödynnä se. (tai kysy sellaista; älä pyydä palkankorotusta, kysy liikuntaseteliä ja mahdollisuutta työajalla tapahtuvaan liikuntaan!)

Vuodenvaihteessa löysin takaisin suhteellisen läheiselle uimahallille ja löysin aamu-uinnin ilot. Itsekkäät aamuiset iloni mahdollistuvat, koska halli on suurinpiirtein työmatkan varrella ja työpäiviini kertyy liukumia: lähden kotoa suunnilleen samaan aikaan kuin tavallisena työaamuna ja olen pelipaikallani vajaata tuntia normaalia myöhemmin.
Se on pelastanut monta päivää.
Hyvällä etukäteissuunnittelulla pystyn toteuttamaan uintini myös työpäivän päätteeksi: katsaus nuorison lukujärjestyksiin ja aikatauluihin auttaa rytmittämään myös omia harrastuksia.

Toisinaan arki on repaleista ja yllätyksellistä: keksi aikatauluvapaa hätävaralaji. Kävely, sauvakävely, lenksa ja pyöräily ovat itselläni sellaisia lajeja: ne eivät ole riippuvaisia aukioloajoista tai ryhmän kokoontumisesta.

Muista myös taukoliikunta työpäivän aikana!
Minuuttijumppa toimii aina; ajatus juoksee liukkaammin, kun veri kiertää päähän asti.



Yhdistele


Jos et pysty venymään työpäivän alkuun tai loppuun, tee yhdistelmiä. Jos (kun) kuskaat lasta harrastukseen, varaa samaan syssyyn aikaa omalle liikunnallesi.
Kävely, sauvakävely, lenksa!
Monet lasten harrastuspaikat sijaitsevat ehkä yleisten liikuntapaikkojen läheisyydessä.
Jotkut seurat ja kaupalliset yritykset tarjoavat rinnakkaistunteja aikuisille ja lapsille.
Haasta futisäidit treenaamaan toisella kentänpuoliskolla, kierrä rivakka sauvalenksa pianotunnin aikana.
Oletko aina käyttänyt lapsen harrastusajan kauppakeskusvetelehdintään tai viikon ruokaostoksiin? Järkeistä!
Voiko jotain perheen aikataulussa sovittaa tai ajatella uudelleen?
Mieti miten!


Tunti on keinotekoinen keksintö

Mikään sääntö ei sanele, että sinun liikuntatuokiosi tulisi kestää täsmälleen tunnin. Tunti on täysin keinotekoinen keksintö tässä asiassa.
Oman hyvinvointisi kannalta tärkeämpää on tehdä säännöllisesti, oikeastaan melkein joka päivä, jotain liikunnallista.
Puoli tuntia riittää.
Jos teet jotakin liikunnallista suunnilleen puoli tuntia päivässä, olet voiton puolella - se auttaa sinua huomattavasti enemmän kuin hikirääkki kerran viikossa.
Se pitkä hikirääkki on tärkeämpää henkisen hyvinvointisi kannalta: se on täysin omaa yleellistä aikaasi, vain sinulle varattu täydellinen irtiotto. Nauti siitä(kin)!
Nämä pienet puolituntiset ovat lääkettä.

Asennemuutos

Jos olet vähääkään tiikeriemo, asennoidut lapsesi harrastuksiin suurella pieteetillä.
Ota sama asenne omaan liikuntaasi.
Minua auttoi, kun päätin kutsua puljaamistani treenaamiseksi.
Kun teini lähti treeniinsä - ja hänellä se on oikeasti tavoitteellista - myös minä aloin mennä treenaamaan.
Aloin suhtautua itseeni vakavammin.
Ja reppuni nimesin treenikassiksi

treenikassi käytännön tilanteessa
Joskus on ajateltava, että tämä nyt on tällainen vähän kitkerä lääke, joka on pakko nauttia, että sitten vanhana jaksaa laulaaluikautella fadoja (taimitätahansa). Silmät ja nenä kiinni ja menoksi.


Löydä lajisi

Olen aina inhonnut ryhmäliikuntaa.
Punttisalit nujertavat vähäisenkin kehopositiivisuuteni.
Inhoan kaikenlaista liikuntaa noin lähtökohtaisesti.

Etsi laji, joka on edes siedettävää. Jos se ei täytä aiempia ehtoja (lähellä, työmatkan varrella, aikataulutonta, yhdisteltävissä, suunnilleen puoli tuntia), ota se ohjelmaasi yleellisenä omana aikana.
Kokeile, kunnes löydät.
Yritä löytää sekä vaivaton lähilaji että oman ajan laji.

Kotiliikunta ei ole minun juttuni; mutta jos mikään muu ei toimi, liiku kotona!
Kahvakuulat, käsipainot, jumppavideot.
Meillä on seinässä otelauta; yritän muistaa roikkua siinä päivittäin.
Ja teen minuuttijumpan, jos en ole päivän aikana jo tehnyt.

joku kumminkin kysyy että mikä otelauta?
Se on tämmöinen:
oviaukon yläpuolella ja siinä voi roikkua
tai kampustella, tai vetää leukoja
(jos osaa ja jaksaa ja viitsii)

Säännöllisyys

En erityisemmin pidä lenksaamisesta, mutta kun hiukan toista vuotta sitten otin tavakseni paarustaa lähipurkkarin lyhyemmän lenkin melkein päivittäin ja siihen kevytvenyttelyt päälle, voin todella hyvin.
Jos polvea ei oteta lukuun.
Fyssari totesi, että ehkäpä lenksa ei ole sinun juttusi.

Jätin - jopa omaksi yllätyksekseni - lenksaamisen vähän haikein mielin.
Kun jätin säännöllisen lenksaamisen, huomasin aivan käytännössä, miten merkityksellistä oli nimenomaan säännöllisyys ja toistuvuus.
Se suunnilleen puoli tuntia päivässä teki hyvää. (sitten olinkin aivan tuuliajolla koko viime syksyn!)

Joskus aiempina vuosina poikkesin työpäivän jälkeen punttisalilla venyttelemässä.
IN-HO-AN punttisaleja, mutta päivittäinen visiitti teki kyllä kropalle hyvää.
En vain pystynyt jatkamaan.(aion ehkä antaa punttisalille taas uuden mahdollisuuden)

Nyt yritän löytää komboa, jolla saisin säännöllisyyttä liikkumiseeni.
Tällä hetkellä syksyni valikoima näyttäisi 2-3 uintikertaa viikossa (kunhan lähihalli aukeaa) + lenksa /sauvonta. Tavoitteenani on lisäksi antaa mahdollisuus punttisalille tai satunnaiselle visiitille kiipeilyhallille. (myös muutenkin kuin kahvia juomaan; menen traversea ja enempi katselen kun teini treenaa)

Valmistaudu ja varustaudu

Pidä varusteet kunnossa ja saatavilla.
Uinnissa on se kurja puoli, että varusteita täytyy pestä ja kuivatella tavan takaa.
Keväällä hommasin itselleni tupla-annoksen uikkareita, nyt voin periaatteessa pitää treenikassin aina ryntövalmiina.

Lehtori harjoittaa punttisalia: hänellä on salillaan henkilökohtainen kaappi, jonne hän kerran viikossa vie kassillisen treenipaitoja ja muuta vermettä. Silloin salille voi mennä milloin tahansa: varusteet ovat valmiina odottamassa.

Mitä helpompaa arki noin yleisesti ottaen on, sitä helpompaa se on :)



pesupussi aina valmiustilassa:
shampoo, saippua, uimalasit ja kolikkopantti pukukaappiin


 Tee liikkumisesta helppoa.
Vähennä kaikkea mahdollista säätämistä: liiku aikataulutta, melkein päivittäin, hyvin lähellä ja osana arkeasi, pidä varusteet valmiustilassa.



uinnin heikompi puoli:
pandat.
ja pörheys.


**
sitten pitäisi vielä itse toteuttaa kaikki tämä





14 kommenttia:

  1. Erittäin hyvä lista, peukut kaikelle! :) Helppous ja rutiinin luominen (ja päätös pysyä siinä) ovat a ja o.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. päättäminen on vaikeinta, luulisin.
      Ja sitten päätöksessä pysyminen :)

      Iloista liikuntasyksyä!

      Poista
  2. Joo on vaikeaa on!
    Mutta vähän samoilla ohjeilla mäkin koitan: ei tarvi huhkiaja rehkiä tuntitolkulla jos se on päivittäistä ( = käy kauppaa itsesi kanssa).

    Liikkua voi tosiaan vaikka aamulla ekana, viikonloppuna kun lapsi heräilee sohvalla, viikolla vapaapäivänä ja iltavuoroa ennen kun lapsen on vienyt koulutaksille.

    Ja töiden jälkeen se tyhjentää sopivasti päätä. Se puolen tunnin lenksakin.

    Mutta mitäs sitten kun tulee syksy ja sateet ja talvi ja kylmä? Apua!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksyllä ja talvella ollaan toivottavasti kovasti koukuttuneita ja menemme vaikka taivaalta tulisi ämmiä äkeet kaulassa ;)

      Poista
  3. Mulla on säännöllisesti ja tehokkaasti urheilevan ihmisen identiteetti, ollut lapsesta asti. Mutta kas, kas, arkitodellisuus on jo pitkään jotakin hieman muuta.

    Viimeiset 13 vuotta olen ollut kuntokeskuksen jäsen, ja se (turkasen kuukausimaksu) liikuttaa minua edes jonkin verran.

    Ainainen tavoitteeni on ehtiä jumppaan tai salille kolmesti viikossa, mutta oikeasti useimmiten ehdin kerran tai kahdesti. En silti halua luopua jäsenyydestä, koska kellotetut, kalenteroidut, tietyllä kellonlyömällä alkavat liikunnat sopivat mulle. Jos liikkaa täytyy harrastaa "jonakin sopivana hetkenä", niin sitä hetkeä ei meillä tässä arjen tiimellyksessä tahdo löytyä. Ehkä muutaman vuoden päästä, kun kuopuskin on jo iso...

    Toisekseen, minun ei ikinä tulisi liikuttua yhtään monipuolisesti ilman kuntokeskuksen jäsenyyttä. Nyt sentään kokolailla tulen huolehtineeksi lihaskestävyydestä (levytankotreeni), aerobisesta harjoittelusta (=sisäpyöräily) ja kehonhuollosta (=pilates).

    Satunnaisesti saatan lisäksi innostua lenkille. Ja satunnaisesti pelailen jalkapalloa. Tärkein arkisen liikkumiseni kulmakivi taitaa silti olla päivittäinen 11 kilsan työmatkapyöräily. Ainakin 6 kuukautta vuodesta. Routa- ja rospuuttokaudella yritän vastaavasti kävellä kaikki mahdolliset matkat.

    Jos jotakin juuri nyt haluaisin liikuntatottumuksissani muuttaa, niin se olisi ehdottomasti se, että oikeasti ehtisin kolmesti viikossa jumppaan. Se on minulle sopiva tahti, josta olen vastentahtoisesti näiden pirun ruuhkavuosien vuoksi joutunut joustamaan. Kaipaan kunnon treeniä arkiliikkumisen oheen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa voisin joskus sanoa, että minullakin on liikkuvan ihmisen identiteetti!
      Tai että oikeasti olisin miettinyt kehonhuollon, aerobiset ja anaerobiset.
      *huokaus* - ehkä joskus!

      Minulla on niin epäsäännöllinen ja pomppoileva työ, etten mielelläni yritä mahduttaa ohjelmaani mitään aikataulutettua. Harmittaisi ihan vietävästi kun tämän tästä joutuisi perumaan työn takia.
      Ja ihan yhtä paljon harmittaa, kun välillä on epäsäännöllisesti iltaduunia aivan tämän tästä, välillä olisikin ihan hyvin ohjelmaan mahtunut joku säännöllinen ryhmä.
      Pyöräilyä en oikeastaan osaa pitää liikuntana, se vaan on jotain, ehkä ulkoilua :)

      Minulla tavoitteena on koukuttua säännölliseen liikuntaan, aivan sama, mitä se on.

      Poista
    2. Mun on pakko suhtautua työmatkapyöräilyyn liikuntana. On nimittäin sen verran mäkiset maastot ja aina kiire päiväkodilta töihin tai töistä päiväkodille, että hengästyn huolella ja suihkun kautta on käytävä mennen tullen. :-)

      Eiks silloin liikunnan tunnusmerkit täyty, jos hengästyy ja hikoilee yhteensä lähes tunnin päivässä? Reidetkin on kovilla.

      Poista
    3. tuo on ihan selvästi liikuntapyöräilyä.
      Minulla on enempi sellaista minä poljen - sinä ohjaat -tyyppistä haaveilua. Varsinkin kun verstaalta puuttuvat pukuhuoneet ja suihkut; siinä ei paljoa huvita hiota...

      Poista
  4. Lisään vinkkeihin: sovi ystävän kanssa liikuntatreffit! Vaikkei kumpikaan innostu kävelylenkille yksin, ei sitä kehtaa jäädä sohvalle kun toinen sitä ehdottaa. Tai ilmoittaudutaan yhdessä jumppaan, pakko lähteä kun on sovittu :D. Tässä kannattaa olla yhtä (vähän) innokas ja samankuntoinen kaveri, niin ei toinen pety hitaasta vauhdista tai toinen ahdistu liikaa etukäteen ;). Mutta tuleepa siinä samalla vaihdettua kuulumiset kun puuskutetaan menemään (no jumpassa ei kyllä niitä kehtaa ruotia, mutta ennen ja jälkeen). Kun ei näissä ruuhkavuosissa tule liikaa nähtyä ystäviäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikuntatreffeissä on taatusti puolensa!

      Ajattelin sitä tuota listaa kirjoittaessani, aika pitkäänkin.
      Jätin kuitenkin omasta listastani liikuntatreffit pois, koska se ei ole minulle luonteva /luonteenomainen tapa, eikä varsinaisesti vaikuta omaan tekemiseeni.
      Kävelyllä voin kyllä käydä, mutta varsinaisen liikunnan (uinnin tai lenksan tai vastaavan) teen mieluiten itsekseni.

      Poista
  5. On kyllä ihan kuin mun kynästä tämä postaus! Niin samanlaisia tunnutaan olevan näiden liikuntajuttujen kanssa! Tosi hyviä vinkkejä ja muistutuksia kirjoitit, kiitos niistä.

    Ihan pakko hehkuttaa (hehkutin just oman bloginkin puolella): aloitin tänään uinnin tekniikkakurssin ja olen ihan TÄPINÖISSÄNI!! Uiminen on aina ollut ihanaa, mutta koska tekniikka on ollut vähän niin ja näin, ei se koskaan ole ollut kunnollinen treeni (plus että niska aina kipeytyy, kun vetelee menemään pää pinnan päällä). Nyt tuntuu, että toi kurssi tulee viemään uinnin ihan uusiin sfääreihin. Jee, mahtavaa!

    Kivaa alkavaa viikkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin harkitsin tekniikkakurssia keväällä! (aikataulu ei sopinut)
      Täytyykin tähyillä taas, olisiko jossain sellainen tulossa.

      Olen uimarina aikalailla itseoppinut ja itseopetellut, mutta menen kohtalaisella tyylillä rintauintia. Ja parasta ovat juuri ne vedenalaiset hetket :)

      Poista
  6. Vihdoinkin vinkit joissa on tolkkua. Suunnattu ihmiselle joka ei liiku ja tuntee sen nahoissaan koko ajan!
    Alan TREENATA minäkin!

    VastaaPoista