Opettavainen tarina sijoittamisesta ja säästämisestä

Kuten tiedämme tämän päivän aktiivinen ja tiedostava bloginainen huolehtii ekonomiastaan: säästää ja sijoittaa.
Vaikutteille alttiina ja sietämättömässä FOMOssa päätin minäkin perehtyä sijoittamisen taitoon.

Noin vuosi sitten minulla sattui olemaan ylimääräistä rahaa, ja aloin pähkäillä, mihin kaikkeen sitä tarvittaisiin:

1. uusi ipad - koska vanha kaatuilee, sitä ei pysty päivittämään ja se on hidas
2. kissapuu - koska vanha on laho
3. fillari - koska, no ihan muuten vain.

Rahaa ei ollut riittävästi näihin kaikkiin mutta Haa! Ryhtymällä säästäväiseksi sijoittajaksi saattaisin pystyä toteuttamaan ainakin puolitoista haavetta. Edes.

Siispä konsultoin perheeni sijoittamiseen jo aiemmin perehtyneitä jäseniä - rakasta puolisoani Lehtoria ja poikastani - joka oli sijoittanut kohtuullisella menestyksellä kesätyörahojaan.
Tutkailin itsekseni ja heidän avustuksellaan erilaisia rahastoja ja systeemeitä, perehdyin pankin salakieleen ja tähtiluokituksiin.
Totesin että tavoittelen joltistakin arvonnousua melko lyhyessä ajassa ja sopivalta vaikuttava rahasto löytyi. Tai oikeastaan kaksi.

Hajautin vuosi sitten tammikuussa ylimääräisen rahani näiden kahden välille ja aloin kuumeisesti odottaa syntymäpäivääni huhtikuussa, koska vaikkapa syntymäpäivä olisi oikein loistava ajankohta hankkia puolitoista haavetta.

Vaan mitä teki rahasto?
Vajui.

Mitä tekivät fläpä, kissanpuu ja fillari?
Fläpä (siis ipad) vajuivat, kissanpuu lahosi ja fillari myös.

Päätin lunastaa rahastoni kesäloman alussa, koska olisihan mainiota aloittaa kesäloma tyylillä.

Vaan mitä teki rahasto?
Vajui edelleen, samassa tahdissa maailman rahamarkkinoiden tahdissa.

Mitä tekivät fläpä, kissanpuu ja fillari?
Lahosivat samassa tahdissa maailman rahamarkkinoiden tahdissa nekin.

Rahastoni vajui sellaista tahtia, että aloin pelätä kohtsiltään ovelleni ilmestyvän italialaisittain murtavan herrasmiehen pesäpallomailan tai jonkin muun apuvälineen kanssa.
Selkokielellä sanottuna alkoi vaikuttaa siltä, että velkaannun pankille.
Vielä enemmän selkokielellä: rahastoni menivät huristen miinukselle.

Rakas puolisoni ja poikani totesivat kasvattavaan sävyyn, että noin tapahtuu kun tavoittelee halpoja pikavoittoja ja sijoittaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ja maailmantalous diipa-daapa.

Minä siihen, että kuulkaas kaverit, kun nyt ei oikein olisi aikaa odotella ja olla kärsivällinen, kun fläpä ei toimi, kissanpuu kaatuu ja fillari myös. Ja että mikään inflaatio ei olisi vajaassa vuodessa syönyt rahojani tätä tahtia. Jos olisin tilillä pitänyt, olisi sama summa siellä edelleen, vaan eipä ole muuta kuin miinusta.

Mitä lähemmäs joulu tuli, sitä nahkeammin fläpäni rouskutti ja sitä nopeammin rahastoni vajui.
Sopivasti joulun alla verkkopankkikin lakkasi toimimasta fläpässäni.

Lopulta, joulun jälkeen ja hyvissä ajoin ennen italialaisittain murtavan pankkiherrasmiehen vierailua, päätin lunastaa rahastoni.

Sijoitettuani rahastossa miinusmerkkiseksi muuttuneen talletuksen lisäksi taajalti omia perinteisiä rahasäästöjäni, joita minulla ei oikeastaan edes ole, onnistuin viimein sijoittamaan siihen, mihin minun olisi alunperinkin pitänyt sijoittaa:

Positiiviseksi on katsottava se, että uudessa fläpässäni on uusi käyttöjärjestelmä ja pystyn taas käyttämään pankkipalveluita kätevästi mobiilisti sohvannurkassa.

Sinänsä tietysti harmi, että pankkipalveluille ei tässä taloudellisessa tilanteessa ole juurikaan käyttöä.

*

Ja mitä opimme tästä?

Köyhän ei kannata ehkä sijoittaa, vaan säästää.

Etelänmatkan verran voi kätevästi säästää esim. sillä että ei käy kahvilassa.

Uudenvuodenlupauksena ilmoitan, että jatkossa olen vain taloudelliskurillinen ja jätän rahastopelleilyt semmoisille joilla finanssia on ja minä käytän etelänmatkan verran säästöjä käymällä kerran kuukaudessa kahvilassa jommankumman kimulini kanssa.