Kiehtova Lissabon

Vietimme talviloman - ja myöhästyneen hääpäivän - Lissabonissa. 

Kaupunki johon haluan palata uudestaan - niin paljon jäi näkemättä, kokematta, tekemättä!

Kiehtova Lissabon:

Korkeuserot!

Rappusia ylös ja alas, mutkikkaita kapeita kujia, leveämpiä katuja, ylämäkiä, alamäkiä.

Polvieni ratina kertautui hiljaisten kujanteiden seinämistä.

Nautin kaikenlaisissa kaupungeissä kävelemisestä ja katselemisesta. 

Lissabonissa katseltavaa riittää: seinämaalauksia, muraaleja, talojen julkisivujen kaakeloinnit!

muraali Alfamassa

nälänhätälasagne ostoskeskuksessa

Ruoka!

Onnistuimme löytämään erilaisia ruokapaikkoja.

Skaala vaihteli ostoskeskuksessa nälänhätään nautitusta lasagnesta pitkän kaavan illalliseen. Kaikki ateriat olivat onnistuneita ja maistuvia. Eivät ehkä aina kovin omaleimaisia tai erikoisia, mutta maistuvia.

miekkakala pitkän kaavan mukaan

erikoinen teemaravintola löytyi pienestä rantakaupungista

Nähtävyydet!

Yritimme jokaiselle päivälle keksiä jotain kunnon turistin tekemistä.

Tällaisia onnistumisia koimme:

emme jonottaneet tänne

Vältimme jonottamisen tuskan Hieronymoksen luostariin, menimme sen sijaan modernin taiteen museoon (Museu Colecao Berardoon)

Vierailevana teoksena John Akomfrahin monikanavainen videoinstallaatio Purple - puhutteli, herätti ympäristötietoisuutta, kosketti. Viimeistä päivää esillä ollut rakkaus-aiheinen näyttely oli myös viehättävä, harmitti ettemme jaksaneet jäädä katsomaan kaikkia videoteoksia kunnolla.

päädyimme modernin taiteen museoon

Toisena kokonaisena päivänä halusimme viininmaistelukiertoajelulle. Tönötimme tyytyväisinä opaslehdykän mukaisessa kohtaamispaikassa kun tajusimme, että hiisivieköön, tälle keikalle olisi pitänyt varata paikka etukäteen. Kiertoajelut nimittäin toteutettiin kahdeksan hengen pienryhmissä, tila-autoilla.

Lehtori oli jo luovuttamassa, mutta minä sanoin että katsotaan kuinka käy. Oppaat pitivät nimenhuutoa ja lajittelivat väkeä erilaisiin kohteisiin; minä bongasin viinitilaretken ja huomasin että autoon oli menossa vain neljä matkustajaa. Rynnistimme oppaan perään nykimään hihasta ja inuamaan että ota meidät kyytiin. 

Opas hämmästyi ja hämmentyi, soitti pääkallopaikalle mutta suostui ottamaan meidät mukaan vaikka niin ei kuulemma ole tapana. 

Mahtava opas!

Mahtava ryhmä!

Mahtava retki!

Pieni ryhmä liikkui joustavasti ja ketterästi, opas oli sujuvasanainen ja rento: kuin olisit ollut kaverin kyydillä ajelemassa nähtävyydeltä ja viinitilalta toiselle. 

Pari viinitilaa, pieni rantakaupunki, Lissabonin molemmat sillat, muutamia must -nähtävyyksiä, kertakaikkisen loistava päivä!

Omatoimiretki Sintraan, Penan palatsiin. 

Päivä oli kaunis, siinä ei mitään. 

Perille pääsimme näppärästi, mutta sekä palatsi että Sintra itsessään jättivät satunnaisen matkailijan vähän kylmäksi.
Ja ihmisiä oli ihan liikaa. 

satunnaiselta matkailijalta meinasi palaa käpy väenpaljoudessa

satunnainen matkailija prinsessalinnan hiljaisessa takakaarteessa: näköala!

Lissabonin Océanario oli huikea.

vauvahai-tidi-tidi-ttii

ollapa saukko!

Nuoriso tosin oli sitä mieltä että suunnilleen miljoona kuvaa saukoista ja haista oli vähän liiottelua. Mutta montako saukkoa ja haita ihminen näkee eläessään, kysyn vaan?

Muut jännät jutut!

Koululaisryhmä leikkimässä lipunryöstöä yhden museon sisäpihalla. Välillä nuoret ottivat jotai räppibattlea ja yksi opettajista kävi lällättelemässä toiselle joukkueelle. Koko sisäpiha raikui nuorison ilakointia.

Kuvan ylänurkassa näkyvät myös eksoottiset museovieraat: jostain kaukaa idästä (ehkä Intiasta?) tulleet herrat, jotka hipsuttelivat paljain jaloin (no crockseissa, mutta kuitenkin)

Ginjinha-baarit iltasella. Siellä-täällä kadunvarsilla on pieniä luukkuja tai vaatimattomia sisätiloja, joissa myydään ginjinhaa, kirsikkalikööriä. Pieni lasi kaadetaan piripintaan ja sekaan pyöräytetään pari kirsikkaa. Juoma nautitaan kadulla (mieluusti tietysti täysikuun alla, katumuusikon soitellessa rakkauslauluja).

Ginjinha-baarien lattia on rapsuvan tahmea kaikkialle loiskuneesta sokerisesta alkoholista. Tossujen rapse lattiaa vasten!

Erikoiset tavat kulmakuppiloissa.

Useammallekin illalle sattui erilaisia jalkapallopelejä, joista erityisesti yksi oli Lehtorin sydäntä lähellä. Löysimme pienen brittipubin (tai sellaiseksi itseään mainostavan) ja menimme katsomaan tätä olennaisen tärkeää peliä sinne. Olin ajatellut lukea ja nakostella jotain pientä, mutta päädyinkin ihmettelemään pubia, sen ihmisiä ja tunnelmaa.
Paikka oli selvästi muutamien herrojen oma kulmakuppila. Kullakin herralla oli tiskillä oma viskipullonsa, josta tarjoilija kävi kaatamassa siivun herran kuppiin. Uuteen pulloon tarjoilija merkkasi tussilla että senjor Miguel (tai kuka sitten olikaan senjor).

Senjorit poistuivat pitkälti ennen pelin loppua.

Outo kulkue. Istuimme kahvittelemassa kulmakahvilassa ja pohdimme seuraavaa museomanööveriä, kun huomasimme että sivukadulle järjestäytyi torvisoittokunta.

Yritimme kysellä kahvilan paikallisasiakkailta, mikä on kulkueen kulkeutumisen syy. Saimme vastaukseksi jotakin "kuukauden ensimmäinen sunnuntai" -tyyppistä. Tajusimme jälkikäteen, että ei ollut kuukauden ensimmäinen - syy jäi siis mysteeriksi.

Torvisoittajien jälkeen kulkueessa tulivat miekkamiehet, sotilaalliset koirat, hevoset joiden kankkujen päälle oli ajeltu shakkiruutukuviota ja viimeisenä harjasauto harjaamaan pois hevonkikkarat.

Vinkeä viininvakumointijärjestelmä.

Pelottava riikinkukko museokahvilan ovella. Kieltäydyin tulemasta kahvilaan, edes Lehtorin leveiden harteiden suojaamana. Käsittämättömän pelottava elukka.

Matkailevat viinitynnyrit. Toisen viinitilan tynnyrit käyvät puolen vuoden merimatkalla, koska meri-ilma ja laivan keinunta kuulemma kypsyttävät viinin erityisen herkulliseksi. Budjettini ei riittänyt vertailevaan tutkimukseen.

Valtava meri. En oikein pystynyt käsittämään, että sitä jatkuu, jatkuu ja jatkuu - vastarannalla on Amerikan ihmemaa

 Suuri sydän Lissabonille!