sivupoluilla

Tänä juhannuksena olin päivän verran kireä ja kiukkuinen, levoton ja ahistunutkin - vasta sitten pystyin päästämään irti työstä, arjesta, kaikesta siitä lakkaamatta mukana hinautuvasta Elämästä.

Vasta sitten alkoi tuntua vapaapäivältä, kesältä, joutilaalta.

Tänä juhannuksena jätin siivoamatta, raivaamatta, järjestämättä. 

Tänä juhannuksena kävin vuoden ensimmäisen ulkouimalapulikoinnin. 

Pääsin flowhun, meditatiiviseen tilaan, rauhaan.

Aloin suunnitella rippijuhlia.

Aloin suunnitella huoneiden uudelleenjärjestelyä, siivousta.

Teenkö itselleni lukunurkkauksen, työnurkkauksen vai hyggennurkkauksen?

Miten ne eroavat toisistaan?

Tänä juhannuksena havahduin siihen, että keskustelemme ruokapöydässä yhdysvaltalaisen liberalismin rappiosta.

Olenko minä tässä?

Onko tämä sitä mitä olen kuvitellut?

Teinit keikkuvat kotipesän reunamilla ja me - vanhat huuhkajat - pohdimme liberalismin rappiota?

Luulen että kyllä. 

Tänä juhannuksena kadotin ja löysin makroklipsun uudestaan ja uudestaan.

Ja itseni, fokukseni myös.

Kävin tuulisella kävelyllä taikametsässä.

Apilan sisällä on rinnakkaistodellisuus.

Keijukaisen kukassa on taika. Sitä ei pysty kuvaamaan, vaikka kuinka yrittää.

Mansikat kasvavat tähtien alla.

"...ja yöt ovat valkeat, kuluvat nopeaan..."