Kymmenen vuotta ihmisen elämästä

onneksi pidän blogia, muuten en tietäisi elämästäni yhtään mitään.

Aloitin bloggaamisen pieni ihmisikä sitten:
aloitin bloggaamisen kun tämä pieni ihminen oli vuoden ikäinen
viisitoista vuotta sitten

2010: siirsin blogini Vuodatuksen blogialustalta tähän nykyiseen.
Isoveli oli 11v, Isosisko 9v ja Pikkusisko 6v; hän on mennyt eskariin tuona syksynä, Isosisko siirtyi lähikoulusta kaupunkikouluun.
Yksi harrasti tuolloin säbää, toinen kansantanssia ja kolmas viulunsoittoa. Remppasimme vanhassa kodissa keittiön.
Opiskelin työn ohessa ammatillisen tutkinnon nykyiseen työhöni liittyen: oli supermahtavaa viettää suunnilleen kerran kuukaudessa kolmen päivän lähijakso hotellitasoisessa majoituksessa. Lapset tosin ovat edelleen traumatisoituneita tuosta kokemuksesta.

2011: yksi parhaista yhteisistä matkoistamme: kaksi viikkoa Rethymnonissa. Ensimmäiset kymmenen päivää lapset vain uivat, sitten ne alkoivat lohkeilla ja halkeilla. Lapset olivat ekan kerran ikinä niin isoja, että lomailu oli huoletonta uima-altaalla lueskelua ja päivänokosia hotellilla.
Tein kahta työtä rinnakkain, nuorimmainen aloitti koulun. Lapset harrastivat huilua, viulua, säbää, sanataidetta, kansantanssia, orkesterisoittoa.
Olimme parisuhdeviikonlopussa, sen lämpö kantaa ja kannattelee edelleen.

nuoriso polskii

2012: Lehtori sekosi ja halusi muuttaa isompaan asuntoon: remppasimme ja muutimme tähän nykyiseen kartanoomme. Kärsin edelleen remppa- ja muuttoahdistuksesta. Kaikki lapset saivat omat huoneet, me majoituimme edelleen yhteistiloihin, olisin oikeastaan halunnut jäädä asumaan siihen pienempään asuntoon - vaikka ratkaisu oli ilman muuta järkevä (en ole oikein vieläkään kotiutunut tänne). Isoveli aloitti yläkoulun ja jatkoi suvun kunniakkaita latinistiperinteitä.
Nuorison harrastukset jatkuivat melkolailla ennallaan, Isoveli aloitti myös apuvalmentajana pienten säbäryhmässä.

nykyisen kartanon alkuperäinen kyökki
sama vähän korjattuna


2013: Opiskelin työn ohessa Humakissa erikoistumisopinnot, ja olin jostain syystä niin aktiivinen että tempaisin siinä sivussa myös paikallisessa yliopistossa (avoimessa) kasviksen perusopinnot. Pikkusiskokin siirtyi kaupunkikouluun ja painotettuun opetukseen (kai sen nyt jo voi sanoa, kuvisluokalle). Sanataide ja kansantanssi jatkuivat harrastuskombossa, musiikilliset harrasteet jäivät viimeistään tässä vaiheessa.
Blogista päätellen vietimme yhteisiä nelikymppisiä. Ei mitään muistikuvaa, mutta kutsussa olemme nähtävästi luvanneet intelligenttiä debattia. Kuulostavat kivoilta pippaloilta ne.

2014: Isosiskon kansantanssi vei hänet Islantiin asti tanssahtelemaan, olen vähän kateellinen vieläkin. Isosisko aloitti yläkoulun, Isoveli pääsi ripiltä. Rönäperän ja Muiden Vähäisempien Maiden Prinsessa Arwen aka Arppu aka Butski muutti taloon, eikä mikään ole ollut sen jälkeen niin kuin ennen. Kissat vaan ovat niin kissoja.
Arppu ihan pentuna


2015: Ihana pitkä koko perheen kesäloma Samoksella: tiesimme kaikki jo lähtiessä että se lienee viimeinen "lapsuusloma": makasimme altaalla paljon, kadotimme useaan otteeseen big-big-muszeionin, ihmettelimme muinaiskreikkalaisia tyyppejä jotka tuntuivat alvariinsa meditoivan alastomina luolissa.
Meillä oli viikon ajan japanilainen vaihto-oppilas ja toisen viikon ajan kaksi amerikansuomalaista (no, ne suomalaiset juuret olivat kyllä kovasti kaukana jo) kansantanssijaa. Opimme näiden parin viikon aikana enemmän maailmasta ja kulttuureista kuin voisikaan kuvitella. Kaksitoistavuotias pystyy keskustelemaan suomalaisesta terveydenhuoltojärjestelmästä puutteellisella sanavarastollakin, aikuinen ei välttämättä kykene ymmärtämään, miksi emme vietä 4.7. Sellaista on elämä joskus. Harrastusrintamalla kansantanssia ja sirkusta. Isoveli aloitti lukiossa.

Samos - Pythagorion

2016: Kiipeily tuli elämäämme, ensin Isoveljen harrastuksena ja melkein samalla sekunnilla Pikkusiskon harrastuksena. Sillä tiellä seinällä roikumme edelleen. Isosiskolla rippijuhlat: ihanat, kesäiset, kukkivaiset. Arpun kaveriksi muutti Elma Kelminen, todellinen rusu (Ruun ja Nasun yhdistelmä), ikuisesti pentumainen kissaeliö, Skelmis, Skelminen. (kyllävain, olemme erikoistuneet keksimään lempinimiä!).

rippilapsi

2017: Isoveljellä vanhojen tanssit, poikanen innostui tanssimisesta ja kävi pitkään lavatanssitunneilla.  Hän pääsi opintomatkalle Sveitsiin tutustumaan hiukkasfysiikkaan. Isosiskolla huispea kesäteatteri- + kansantanssikesä. Koko kevään sekä tanssi- että teatteriharjoituksia ja kesä-heinäkuussa järjettömiä logistisia suunnitelmia että saimme nuoren aina oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Olimme kahdenkeskisellä lomalla Korfulla, nuoriso jäi pitämään taloa pystyssä. Isosisko lukioon. Pikkusisko yläkouluun.


2018: Isoveljen lakkiaiset. Tyylikkäästi sujuneet kirjoitukset vahvistivat poikaselle opiskelupaikan ilman pääsykokeita. Matkailimme tynkäperheenä Kreetalle nostalgisoimaan; Isoveli jäi kissavahdiksi. Päätimme että matkustamme sinne kymmenen vuoden kuluttua uudelleen, koko perheen voimin. Isosisko vaihtoi koulua oman kaupungin lukioon. Tanssia ja kiipeilyä harrastusrintamalla.

"äitihei, mä kuulin et sun poikas on ylioppilas"
näillä sanoilla poikanen toi minulle äidinlyyran

2019: Poikanen lähti armeijaan. Isosiskolla vanhojen tanssit. Saimme kritiikkiä huonosta perhesuunnittelusta: Isoveljen valapäivä ja Isosiskon tanssipäivä osuivat kohdikkain. Yksi liikuttavimpia muistojani on se, kun he tanssivat keveästi ja nauraen yhdessä.  Kotiuduttuaan armeijasta Isoveli muutti omilleen, saimme vihdoin oman makuuhuoneen ja kaupan päälle kunnon ruokailutilan. Pikkusiskon rippijuhlissa uusi sisustus vihittiin käyttöön. Isosisko vietti kesän Uudessa Seelannissa. Minä ja Pikkusisko lomailimme kaksin Maltalla.

Naallekin lähti maailmalle

**


Kymmenessä vuodessa olen tutustunut mielettömän kiinnostaviin ja inspiroiviin ihmisiin blogin kautta ja myös blogien takana.
Olen kasvattanut kolme aika pientä ihmistä melkein aikuisiksi, miettinyt toistuvasti, mitä ruokaa laittaisin ja pitäisikö harrastaa enemmän liikuntaa.
Olen kehittänyt itselleni muistikirjahulluuden.
Olen lukenut aika paljon kirjoja.
Olen opetellut tekemään mämmiä ja juustoa ja voita, ja olen ostanut tusinoittain kiipeily- ja tanssikenkiä.














20 kommenttia:

  1. Kauheasti kaikkea! Hyviä asioita ja muistoja. Upeaa, että on blogi! Ja muistikirjat!
    Kivaa, että olet siellä. Piristät joka kerta. Hyvää ja lempeää tulevaa vuotta!
    Heh, olipa tökkivää :-D

    VastaaPoista
  2. Ihana kymmenvuotiskatsaus. On se uskomatonta, että kuinka nopeasti 10 vuotta menee ja kuinka paljon siihen mahtuu kaikenlaista.

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kymmenen vuotta menee kyllä yhdessä hujauksessa, se on totta.

      Kiitos; iloa, valoa ja lämpöä sinun alkavaan vuoteesi!

      Poista
  3. Hieno katsaus :) Itse en jaksanut moista väsätä, ehkä jonain päivänä ensi vuoden alussa :D

    Hyvää vuodenvaihdetta!

    VastaaPoista
  4. Mulla ei ole 15 vuotta sitten ollut harmainta aavistustakaan blogien olemassaolosta, joten olet mun silmissä edelläkävijä :).

    Mahtava katsaus, jota oli kiinnostava lukea. Ja teidän perheen harrastukset on myös varsin kiintoisia. Ja meikäläinen totaalinen idiootti, kun jouduin hetken miettimään, mitä tarkoittaa "kasviksen" perusopinnot :D.

    Ihan parasta Uutta Vuotta Marika ja kiitos kaikista kivoista teksteistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogimaailma on muuttunut todella paljon tämän viidentoista vuoden aikana. Silloin alussa blogit olivat "kansalaisjournalismia", piti olla jotain yhteiskunnallista sanottavaa tai jotain. Tällaiset haircut-blogit olivat ihan turhaa tavaraa.

      Kiitos, ja mitä mainiointa uutta vuotta sinulle Annukka - toivottavasti saadaan tälle vuodelle tapaaminen aikaan <3!

      Poista
    2. Mulla on edelleen vähän sellainen olo, että mun blogissa pitäisi olla joku punainen lanka tai aihepiiri tai edes joku tolkku, että kehtaisin ääneen ilmoittaa kirjoittavani blogia. Nyt se on vaan (toi "vaan" ei ole vähättelyä) joku sellainen satunnaisen ajatusvirran sekamelska, jolle olen koittanut keksiä jotain korvaavaa sanaa blogin tilalle, mutten ole keksinyt. Ja ehkä tuon blogi-sanan sentään jotenkin hyväksyn, mutta parhaalla tahdollakaan en voi kutsua itseäni "bloggariksi" (ja taaskaan ei ole kyse vähättelystä, vaan ihan vaan omasta ajattelumallista ja siitä, etten tykkää koko bloggari- tai bloggaaja- sanasta).

      Eikähän tästäkään nyt taas mitään sen kummempaa otetta saa, mutta siitä huolimatta, että välillä toivoisin itse pystyväni enemmän pysymään jossain aiheessa, luen kaikkein mieluiten justiin näitä sun blogin kaltaisia "sekalaisia" juttuja. Ihan parasta, kun ei voi koskaan etukäteen tietää, mitä seuraavaksi esiin putkahtaa :).

      Ja juu. Minäkin toivon, että niin käy <3

      Poista
    3. Mun mielestä sun blogi on hyvinkin lankaisa ja aihepiireisä :)

      On paljon kiinnostavampaa ja elämänmakuisempaa lukea blogeja joissa sattuu ja tapahtuu, yhden asian blogit kuolevat aika äkkiä omaan mahdottomuuteensa. (usko pois, olen seurannut erilaisia aihepiirejä yli vuosikymmenen!)
      Silloin joskus hamassa muinaisuudessa näitä arkiblogeja /-bloggaajia määriteltiin sanalla haircut-blogi /haricuttaaja, ja vaikka sillä sanalla oli vähän vähättelevä kaiku, niin mieluiten määrittelen itseni juuri sen genren kirjoittajaksi.

      Minäkään en muuten pidä nimikkeestä bloggari! (tai bloggaaja)
      En ole omasta mielestäni kumpaakaan.
      Enkä kovin kovaan ääneen mainosta sitä, että pidän blogia.
      Tänä päivänä kun sanalla on aika kaupallinen /vaikuttajapersoonatyyppinen kaiku ainakin minun korvissani.

      Mä "vaan" kirjoitan, kun en osaa olla kirjoittamattakaan :)

      Poista
  5. Mulla tuli näistä sun muisteloista kyynel silmään. En tiedä miksi. Näin blogeista sen voi mieleensä tosiaan palauttaa, että kylläpäs lapset kasvaa ja olipas ne aiemmin pieniä.
    Mut kyllä, hyvät vuositiivistelmät!
    Ihanaa tätä vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset kasvaa, ja ihan liian nopeasti!

      Ihanaa tätä vuotta myös sulle!

      Poista
  6. Vähän melkein kadehdin sua, kun pystyt katsomaan kaiken tapahtuneen blogistasi; itse en pystynyt ajoittamaan viime vuosikymmenen tapahtumia näin tarkasti. Kyllä on sullakin ollut vauhdikas ja mielenkiintoinen 10-luku! Olisi muuten kiva joskus lukea tarkemmin teidän kiipeilyharrastuksesta!

    Mahtavaa alkanutta uutta vuosikymmentä Marika <3 Toivon mukaan saadaan se tapaaminen vihdoin aikaiseksi... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kjaik, tuleeko tuolta se vaikutelma, että me koko perhe kiipeillään?
      Isoveli kiipeää ja ohjaa ryhmiä.
      Pikkusisko kiipeää tavoitteellisesti.
      Mä käyn muutaman kerran vuodessa seinällä, mut enimmäkseen mä olen kiipeilyäiti (vrt. futismutsi) - eli sellainen jonka palkka ohjautuu suoraan paikallisen kiipeilykeskuksen tilille.

      Kokemuksia seinältä
      http://kinttupolut.blogspot.com/2018/02/hiihtolomalla-helsinkiin-vol2.html

      http://kinttupolut.blogspot.com/2016/08/lapsen-harrastuksista.html

      http://kinttupolut.blogspot.com/2019/08/spotti-on.html


      Kiitos, ja mahtavaa vuotta ja vuosikymmentä sinulle Emma!
      Toivottavasti tosiaan :)

      Poista
  7. Hienot muistelot! Minäkin tein pienet viime vuoden osalta.

    Itse aloin lukea blogeja ihan 2000-luvun alussa, silloin kun tuntui, että melkein kaikki Suomen bloggaajat ylipäänsä tunsivat toisensa, niin vähän heitä oli.

    Kyllä on pitkälle tultu niistä ajoista. Oletko kuunnellut Koko Hubaran ja Astrid Swanin Post-äiti-podcastia? Sen toistaiseksi viimeisimmässä jaksossa (jakso 7, Nettiäidit) oli todella mielenkiintoista keskustelua vanhemmuuteen painottuvien tai sitä liippaavien blogien evotuutiosta. Vahva suositus!

    Mietin muuten jaksoa kuunnellessani tas kerran sitä, miten blogimaailmassakin "vanhemmuus" näyttäytyy voittopuolisesti nimenomaan pienten lasten vanhemmuutena.

    Ja miten ihanaa itsestäni on siksi ollut lukea sinun ja muiden nimenomaan isojen lasten vanhempien pohdintoja ja kuvauksia arjesta ja elämästä.

    Ja osin siksi kai itsekin haluan kirjoittaa. Tuodakseni kuuluviin äänen myös tällaisesta vähän pidempään jatkuneesta vanhemmuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muistan, että vähän sen jälkeen kun olin alkanut blogimaailmaan tutustua, oli Hesarissa juttu blogeista ja bloggaamisesta, ja siinä kuvituskuvana se, kuinka "tärkeät" blogit ovat verkostoituneet; kuka lukee ketä, ja minkä blogin kautta voit päätyä johonkin toiseen. Melkein olin siellä liepeillä :D

      Oli hyvä podcast, kiitos vinkistä!
      Olen miettinyt tuota samaa: vanhemmuus (erityisesti blogimaailmassa) mielletään hirmu herkästi pienten lasten vanhemmuudeksi. Sitä taidettiin vähän podcastissa sivutakin, ja oma tulkintani ainakin on, että osittain siihen vaikuttaa se, että pienelle lapselle voit pukea /lukea /sisustaa /ostaa /käyttää /näyttää vain omien valintojesi mukaisia asioita ja tuotteita: tule kivoja kuvia, hyviä yhteistyökuvioita, ja lapsen yksityisyyden vaaliminen on sekin vanhemman varassa. Mitä isommat lapset, sitä enemmän niillä on omaa tahtoa...
      Pienten vanhemmilla taitaa lopultakin olla myös enemmän aikaa ja vertaistarvetta (-painetta?).

      Minä nautin elämästä ja elämänmakuisista blogeista: aihepiirillä tai lasten iällä ei ihan hirveästi ole väliä, vaikka huomaan kyllä, että pikkulapsiaiheet eivät samalla tavalla enää kosketa. Mitä kaupallisempi blogi (tai jos puhutaan ihan selkeästi influencerista), sitä vähemmän se minua kiinnostaa: luen kyllä kaikenlaista joutessani, mutta prioriteettilistalla ovat keksiäkäiset, teinien ja isompien lasten äitien arkiblogit :)

      Poista
  8. Totta on, että moni asia unohtuisi, mutta onneksi on blogi. Oi tuota kisua pienenä ja pieni nyytti vauvelikin siellä. Olet oikea bloggaamisen konkari, aloittanut ihan ensimmäisinä, nostan hattua.

    Sydämellistä tätä viikkoa Marika. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3!

      En taida osata lopettaa hyvän sään aikana.
      Enkä huonon, jos niikseen tulee :)

      Pieni oli ihmisen alku silloin montamonta vuotta sitten.

      Poista
  9. Ihana muistelo! Olet sinä ehtinyt. Hetken mietin, että minkä kasviksen se on oikein tempaissut. Pitkät piuhat 😂

    Blogista on kyllä kätevää tarkistaa asioita. Oletkin kirjoittanut pitkään. Vuodatuksella minäkin joskus aloitin, pidin salasanan takana olevaa perheblogia. Löytyisköhän se enää? 🙄

    Mukavaa viikkoa sinnen 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos!
      Blogista löytyy ainakin minulla täsmätietoa vaikka mistä.
      Aina kun nuoriso käy urputtamaan jostain, tai on epäselvyyksiä päivämääristä tai vuosista, minä hipsuilen blogimaailmaan tarkistamaan asioita :)

      Poista