Päivä 9 /keskiviikko

Outoja haluamisia

- haluaisin perustaa parvekkeelle maisemakonttorin. 

Parvekkeen lattia on vietävän kylmä, mutta jos ostaisin puulaattoja lattialle ja pitäisin tossuja jalassa.

Ja lämmittimen, sellaisen terassilämmittimen.

Ja laittaisin vanhan sohvapöydän päälle jonkun toisen pienen tason, niin olisi vielä seisomapöytä.

Kyllä kelpaisi nakutella.
Vähänkö olisi hienoa.

- haluaisin että hallitus myöntäisi meille pääsiäisvapaata karanteenista.

Jos siihen asti ollaan oikein tosi-tosi kiltisti ja siivosti, niin eikö vain että voitaisiin pari päivää viettää karanteenilomaa?

Kirjastosta saisi hakea lisää lukemista ja saisi nähdä ihmisiä ja juoda olutta ja tehdä kaikkea tavallista ja sitten menisi taas lepotilaan.

- pitäisi perustaa drive-in-kirjasto. Kun systeemin kautta voi tehdä sähköisiä varauksia, niin pitäisi olla semmoinen luukku mistä voisi hakea oman pakettinsa, pleksin takaa sujauttaisi kirjastotäti voimapaperiin käärityn kirjanyssäkän. (ja jos nyt Marjaana kähvellät tämän ajatuksen niin tosi hienoa, mutta silti ihan epää.)

Ei minulla kirjat ole loppu, kun en ole oikein pystynyt keskittymään, mutta kaiken varalta.

- pitäisi olla myös drive-in-muut palvelut. Kamala ajatuskin, mikä tuli päähän että kaikki eläkeläiset rynnivät pankkiin jonottamaan eläkkeitään käteiseksi.
Apteekki, pankki ja muut eläkeläispalvelut, ehdottomasti drive-in-pohjaisiksi.

Ajatelkaa apteekin rollattorikaistaa! Tai pankin.
Siellä olisi järjestysmies valvomassa turvaetäisyyksiä, keltaisessa liivissä ja semmoisen valopatukan kanssa huitoisi. 

Muutenkin nyt voisi työllistää ihmisiä kaikenlaisiin jonojärjestely- ja desinfioimistehtäviin. Ostoskärrynpyyhkijäksi, kassajonovahdiksi.

- yksityiset kuntosaliyrittäjät voisivat myydä yksityistä treeniaikaa. Kahdeksan tunnin päivään taitaisi mahtua 5 treenivuoroa ja siihen väliin saa vielä desinfioimistuokionkin aina. Ja jos on kaksi pukuhuonetta, niin kuin varmaan useimmissa paikoissa on, ei tulisi kontakteja.

Kyllä varmaan joku siitäkin palvelusta suostuisi maksamaan.

- minusta on vähän epää että kirkot ovat kiinni. Tai että niihin ei saa kokoontua, se kun on monelle ihmiselle iso lohtu. Ajattelin että kristityt olivat ennenkin aikamoisia anarkisteja, kokoontuivat salaa missälie rooman katakombeissa ja neuvostoliiton kellareissa. Mietin että kaivaisin katakombin tuonne meidän mäensyrjään mutta en tiedä ketään anarkistipappia. Ja missä sitä uskaltaisi edes mainostaa? Tule meidän salaiseen katakombiin!

- haluaisin että vihdoin tulisi semmoinen rauhallinen olo, että lukisi ja tekisi kaikkea leppoistavaa.

Mutta kun elämä on ihan vain arkea koko ajan. Ei ehdi olla leppoisa.

- olin ajatellut ostaa kivat keväiset pääsiäisastiat meille. Ja sitten haluan sen maisemakonttorin ja viherkasveja.

Vai pitäisikö olla järkevä ja ostaa mustanpörssin käsidesiä ja vessapaperipaali? 

*

Illalla tuli olo että olen jossain rinnakkaistodellisuudessa.
Yhdessä paikassa on se tavallinen elämä ja toisessa paikassa Uusimaa eristetään muusta Suomesta.

Minulla on jo toista viikkoa soinut päässä Vladimir Vysotskin Myrskykellot - uuden ajan laulu. 

Kaksi viimeistä säkeistöä varsinkin - ihanan Arto Rintamäen alkutekstille uskollisena käännöksenä.

Vielä kauan on uhkana kuuluva kalske tuo aseiden.
Vielä kauan nuo savuiset muistot mä sodasta nään.
Meidän pennutkin leikkivät sotaa ja huutavat asentoo,
vielä kauan mä omia toisilta suojaamaan jään.

Ja kun jyske on päättynyt, kyyneleet kuivuneet viimeinkin.
Ja kun ratsut on paikallaan, vallitsee taas hiljaisuus.
Ja kun tyttöjen vormut on vaihtuneet kukkiviin kankaisiin,
emme unhoita koskaan ja aika on rauhaisa uus’.

(Jos haluat kuulla sen alkuperäisversiona - klik)

(Ja jos taas haluat kuulla sen minun päässäni soivana versiona, etsi spotifysta Katkennut laulu -levy /Arto Rintamäki&Dick Holmström.)