virusepäpaniikki

Yleensä panikoidun aivan kaikesta, onpa siihen aihetta tai ei.

Heti infrastruktuuri romahtaa ja tarjolla on vain kylmää kaurapuuroa ja lapset nyyhkyttävät kylmää ja nälkää pimeän asuntomme pimeimmissä loukoissa.

Nyt en ole vielä osannut panikoitua.

Yhden paketin olen jauhelihaa ostanut pakastimeen.
Ja laiskasti mietin sitä, että pitäisi ehkä ruveta laahaamaan työkompuutteria kotiin jos äkillisesti joutuu karanteeniin.

Toivon, ettei abitura joudu karanteeniin, koska hän on ilmoittanut että yo-kirjoitukset ovat once in the lifetime -juttu: jos nyt ei kirjoittaudu, niin sitten ei ikinä.

Toivon, etten itse joudu karanteeniin kovin yllättäen koska en ole ehtinyt hankkia kotivarakirjastoa.
Kaikenlaista voi ehkä tilata kaupasta, toivottavasti.
Mutta onko kirjastolla kotiinkuljetuspalvelu?
Onko takeita että osaavat valita hyvät kirjat?
Minä en osaa valita itselleni, ihan luokatonta tauhkaa tällä hetkellä kotivarakirjastossa.

Entä apteekkituotteet? Reseptilääkkeet? Miten ne hoituvat?

Nonni, iskihän se paniikki.
Reseptilääkkeet loppuvat.
Sujutanko kelakorttia postiluukusta jollekin läheiselleni joka sitten menee apteekkiin? Ja sitten se syöttää niitä tabletteja tai tablettiliuskoja postiluukusta minulle yksi kerrallaan?
Kuka läheisistäni ottaa riskin? (kenet haluan eliminoida?)
Potkaisenko sen kelakortin rappusia alas?
Kuka desinfioi sen?
Parvekkeelta en uskalla heittää, kun siinä pihassa on viemärikaivo.
Tietysti putoaa sinne.
Se nyt on selvä.
Koronalta vältyn, mutta kuolen oheissairauksiin jotka yltyvät hallitsemattomiksi kun en saa lääkkeitä kun kelakortti on sadekaivossa.
Jee.

Tai sitten niikerryn tylsyyteen, kun ei ole mitään kivaa luettavaa.
Tein heti kirjastoon suunnilleen skviljoonan kirjan varauksen.
Mutta kuka nekään sitten hakee jos olen karanteenissa?
Eivät mahdu edes postiluukusta kun on niin kapoinen luukku.


*

Ei niinkään kannata olla huolissaan elintarvikkeista vaan huvituksista.

*