Kirjastokriizi

Rupesin opiskelemaan ihan vain huvikseni.
Työnantaja /esimies oli joviaalilla tuulella ja homma onnistuu ihan vain työtunteja järjestelemällä, ei tarvinnut ottaa opintovapaata; työaikani on 30h/vko, sen pystyy järjestelemään

Kivaa on ollut ensimmäiset pari viikkoa.
Ihan innoissani olen.

Nyt pitäisi hommata opiskelukirja.

Omassa kaupunginkirjastossa jonotan sitä kirjaa vuoronumerolla 11. 
Ihan siedettävä ja hyvä numero, paitsi että kurssin lopputyö pitää jättää suunnilleen kahdeksan lainan päästä.

Rupesin sitten metsästämään sitä samaa opusta muualta.

Sähköversiota ei ole.
Kirjakaupoissa ei ole.
Antikoissa ei ole.

Muistelin että olen joskus hakenut kirjastokortin paikallisen yliopiston kirjastoon, missälie opiskeluintoisissa huumapäissäni.
Löysin kirjastokortin kaapista sieltä mistä pitikin ja kirjankin osasin etsiä yliopiston tietokannasta.
Siellähän sitä opusta oli hyllyssä ihan metritolkulla.
Aivan mahtavaa.
Priimuspinkeät saparoni heti pörhistyivät ja päätin hakea kirjan jonain päivänä töistä kotiin mennessä.

Paitsi että akateeminen koronakauhu on sulkenut vapaakappalekirjaston ovet tavallisilta kuolevaisilta.
Sisään pääsee vain kulkulätkällä, johon oikeutettuja ovat opiskelevat isänmaan toivot, eivät tällaiset puolipulleat huvikseen opiskelevat täti-ihmiset.
Tai kyllä kulkulätkän saisi jos
ensin tekisi siitä anomuksen ja selvityksen siihen että onko kulkuoikeutta vai ei
odottaisi ratkaisua
menisi hakemaan kulkulätkän joltain palvelutiskiltä jonne asioimaan luultavasti pääsee vain kulkulätkällä
aktivoisi sen kopiokoneella (?) utu-tunnuksellaan (?)
odottaisi 1-3 päivää
menisi kirjastoon selvittämään miten sen kirjan saa lainattua.

Juuei.
Kysyin, voisiko kaupunginkirjasto kaukolainata sen opuksen minulle yliopistolta.
Ei käy, koska kirjaa löytyy kirjaston omista valikoimista (jonotusnumero edelleen 11)

Takaisin lähtöruutuun ja kulkulätkään.
Voisiko opiskeleva teini hommata kirjastokortin kun kulkulätkä hänellä jo on?
No kait, tai minä voisin lainata opiskelijan kulkulätkää.

Olin jo melkein menossa Isoveljenä kirjastolle haahuilemaan, mutta sitten ajattelin että jos jään siitä hiippailusta kiinni, joutuu vaikeuksiin se isänmaan toivo, en minä.

Ja taas takaisin lähtöruutuun.

Vaan kas hei, yliopistokaupunki kun ollaan, on täällä myös toiskotimaiskielinen akatemia.
Kirja löytyy sieltä hyllystä.
Ovet ovat auki kenen tahansa kulkea.
Ei tarvitse olla kulkuoikeutta ja saa olla tavallinen kuolevainen ja puolipullea huvikseen opiskeleva täti-ihminen.

Hommasin sitten uuden kirjastokortin.



keräilykorttisarja


Vähän sitä pohdin että kun rakkaan alma materini tunnuslause on vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle niin ei ole ihan kovin vapaata tuo kulku tiedon lähteille.


*

Lisäkriizit: 
viimeisin kirjastokortti turvottaa kukkaron muodottomaksi, eikä vetoketju mene enää kiinni.
pitääkö hommata uusi kukkaro?

pitäisikö opiskella vielä jotain lisääkin? Kun onnistuin löytämään jopa ne utu-tunnukseni ja totesin että minulta puuttuu noin puolet kasviksen aineopinnoista, niin jaksaisinko ja viitsisikö.
Viimeksi hermostuin proseminaariin. Että pystyisinkö olemaan hermostumatta nyt.
Ainakin olisi kirjastokortteja että löytyisi materiaalia.
en muuten olisi hermostunut mutta kun olen erilaiselta tieteenalalta parikymmentä vuotta sitten niin ne metodit ja muut olivat niin liian karsinoituja tällaiselle hippihenkiselle humanistille. 

tämmöistä opiskelen



*
ajastettu postaus

9 kommenttia:

  1. Ei ole helppoa, ei! Olen miettinyt samaa kun lähdin avoimeen opiskelemaan. Meitä on useampi, jotka yritetään saada samaan aikaan kirjastokirjaa lainaan. Nopeat syö hitaat ja joillain jää vain nahka roikkumaan. Tuntuu ikävältä taistella opintomateriaalista sen kaverin kanssa, joka tuntuu tosi mahtavalta tyypiltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuo, nuorena opiskelijana en niinkään välittänyt, löytyikö kurssikirjaa vai ei, joskus riitti että silmäili sisällysluettelon.
      Näin aikuisena haluaa ottaa kaiken ilon ja koko rahan edestä, sitten ajautuu kurssikavereiden kanssa lojaalisuusongelmaan...

      Poista
  2. Voi sua, ja kirjastokriisiä! Hiukan ihmettelen miksei ko kirjaa ole e kirjana näinä edityksellisinä aikoina? Vallan outoa!!

    Lämpimät onnittelut kuitenkin opintojen johdosta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kirja taitaa olla juuri sen verran vanha, ettei ole tehty e-versiota :)

      Kiitos<3, opinnot ovat jo nyt tuoneet rutkasti hyvää mieltä päiviin.

      Poista
  3. Oi että, olen vähän kade sun opiskeluista. Olin itse 7 vuotta sitten opintovapaalla ja se oli kyllä ihan mahtavaa (työn ohella en jaksa, enkä ehdi). Tarkoitus olisi käyttää vielä toinen opintovapaa ennen eläkkeelle jäämistä, mutta en osaa päättää, milloin teen sen. Mulle opiskeleminen nuorena oli ihan älyttömän vaikeaa ja työlästä (vasta jälkikäteeen tajuttu oppimishäiriö (tai mikä lie) plus nuoruuden "hälläväliä" -asenne). Nyt kun on itse opettanut ihmisiä opiskelemaan ja oppimaan, se oma opiskelukin oli tosi helppoa. Ja KIVAA!!!

    Sulla on ollut ihan loistokriizejä pitkin syksyä, mutta en ole yhtään ehtinyt kommentoimaan, koska oma "aika ei riitä mihinkään" -kriizi. Olen tehnyt vähän liikaa töitä ja ollut siitä melko uupunut. Suosikkiblogeja olen kyllä lukenut, mutta ajatus Bloggerin avaamisesta ja kommentin kirjoittamisesta on tuntunut niin isolta urakalta, että olen suosiolla jättäytynyt vain lukijan rooliin (eipä ole kyllä tullut omaa blogiakaan päivitettyä...). Nyt tämän syksyn pahimman pitäisi olla ohi (bilsan yo eilen).

    Kirjastokriiziin kommentti: mullakin on neljä kirjastokorttia (kolme muovista ja yksi 1974 perustettu lainausnumero mökkipaikkakunnan kirjastoon) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja unohtui toivottaa hyvää viikonloppua 💛

      Poista
    2. Kiitos <3!
      Suunnitelmissa minullakin on ihan oikean opintovapaan pitäminen, heti kun keksin mitä oikeastaan haluan opiskella.
      Sulla on varmaan viime kevään jäljiltä paikkaamista työelämässä, mukavaa kuitenkin niin kauan kun pystytte olemaan "lähinä".

      Poista
  4. voiei.. tuo muistuttaa kovasti viime vuosituhannen kirjastokriizejä, kun opiskeluun tarvittavien artikkelien perässä piti matkustaa toiselle puolelle Suomea ja vielä ihan teekkarien kirjastoon. Onneksi teillä siellä Suomen sivistyksen kehdossa on sentään useampi yliopisto, ettei näin korona-aikana tarvitse matkustaa. Mutta komea on tuo kirjastokorttikokoelma, onko suunnitelmaa, mikä on seuraava kohde? -q

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On varmaan ollut elämys tuo matkailu tarvittavien artikkelien perässä!

      Poista