Vihdoinkin perjantai - joulukuun kymmenes

 Toistaiseksi ei tautia, ei karanteenia. 

Nuori sai syksyn viimeisen tenttinsä valmiiksi ja ehti mainiosti junaan. Oli saanut tavaransa mahtumaan yhteen matkalaukkuun.

Koko kolmikolla - sekä sillä yhdellä kotona asuvalla että niillä kahdella jo aikuistuneella - oli alkavalle viikonlopulle yhteinen suunnitelma: perinteinen joululeiri. 
Niin monta vuotta taaksepäin kun pystyn muistamaan nuoriso on osallistunut joulun alla leirille - siitä tosin löytyy kummallisen vähän merkintöjä täältä blogista. (no jaa, löytyi kumminkin KLIK; KLIK2;  KLIK MYÖS)

Ensin se oli lapsi-ikäisten ekan adventin adventtileiri. Me aikuiset yritimme silloin hoitaa valmiiksi mahdollisimman pitkälle lahjaostokset.
Sittemmin se on muuttunut nuorten ja varhaisaikuisten joululeiriksi tässä aivan joulun alla. 
Joka vuosi luulen, että tänä vuonna leiri on kaikkien aikojen viimeinen - tänä vuonna ei kenenkään pitänyt mennä -  savolaistunut varsinkin oli sitä mieltä ettei leiri enää kiinnosta.
Ja sitten yhtäkkiä niitä ilmoittautumisia alkaa tipahdella minun sähköpostiini.
siihen ilmoittautumiseen kuuluu kuulemma laittaa huoltaja vaikka olisi jo täysi-ikäinen, siksi ne tilausvahvistukset tulevat minulle aina vain.

Joka vuosi se leiri on kestänyt perjantai-illasta sunnuntaihin alkuiltapäivään.
Joka vuosi olen sitä mieltä, että se on aivan liian vähän.

Niin nytkin.

Käytiin asemalla hakemassa savolaistuneen matkalaukku ja viemässä hänelle muutamia välttämättömiä leirikamppeita, jätettiin kotona asuva samaan paikkaan ja palattiin itse takaisin kotiin.
Minusta alkoi heti tuntua siltä, että voisi kyllä olla vähän pidempi se leiri.
Muuten en ehdi tarpeeksi irroittautua.
Voisi jotenkin luulla, että kun kotinurkissa pyörii vakituisesti vain yksi muutamaa viikkoa vajaa täysi-ikäinen, ei niin hirveästi olisi tarvetta omalle tilalle ja rentoutumiselle. 
Outo on ihmisen mieli.

Vähän olen kateellinen tuosta leiristä, kun siellä on kaikkea hauskaa ohjelmaa ja kunnollista iltapalaa. 
Minähän en koskaan ole ollut mikään leireilijä, se oli aivan kamalaa, eikä vähiten iltapalan takia: haaleaa teetä ja vettyneitä kanelisokerikorppuja. Mikä iltapala se edes on? 
Ätöjä ovat kanelisokerikorput.
paitsi spr-nuorten paikallisosaston leireillä oli mukavampaa eikä kanelisokerikorppuja, mutta kyllä oli aikoinaan korkea kynnys mennä sinne kun oli varhaiset leiritraumat. olen ihmeissäni ja iloinen siitä että kauhukolmikko leireilee suhteellisen mielellään, nuorimmalle se on ollut vähän vaikeaa, mutta niin hänkin vain sinne menee, vuodesta toiseen, jopa niinä tosi vaikeina vuosina.

Nuorisolla on ohjelmassa ainakin Möyrimisleikki ja Käytäväcurling. 
Ja iltapalaksi ihan normaalia leipää lisukkeilla.

En tiedä millaista on käytäväcurling, mutta ehdottomasti haluaisin pelata sitä.
Kuvittelen että joku leiriläisistä menee pieneksi keräksi käytävälle ja sitten kaveri tönäisee sitä ravakasti ja katsotaan miten pitkälle liukuu. Moppi pitää olla myös.

Ehkä sitten kun nuoriso lakkaa osallistumasta leiriin, pääsen minä sinne. 
Toivottavasti.

Ja toivottavasti tulevaisuuden vanhusleireillä on jotain muuta kuin hamahelmiaskartelua ja jumppaa tamburiinin tahdissa.
En rupea jos ei ole möyrimistä ja curlingia.