Tammikuu on siitä kiva kuukausi, että tämä alkupuoli tuntuu tosi lyhyeltä.
Ensi viikolla ollaan jo yli puolen kuun!
Lapsiperheajat ovat virallisesti osaltamme ohi; nuorimmainenkin tuli täysi-ikäiseksi. Hän katosi wilmastani ja pankistani ja muista vastaavista paikoista. Se näyttää ja tuntuu kummalliselta.
Mietimme, millä nimellä meitä nyt pitäisi kutsua, kun emme oikein ole mikään dinkkupariskuntakaan. Nurkissa pyörii jos jonkinlaista elättiä, vähintään nuorimmainen nyt ainakin vuoden verran vielä.
Luulisin.
Selasin kirjoituksiani sinne kahdeksantoista vuoden taakse no ei nyt sentään, en ihan siitä asti ole pitänyt blogia!
Paljon on muistoissa pehmentynyt, loiventunut, pyöristynyt. (tästä pääset lukemaan tarinaa)
Jollain tavalla aika on mennyt ihan valtavan nopealla vauhdilla: päivät olivat joskus pitkiä, aamusta iltaan oli kilometrejä, mutta vuodet ovat kiitäneet.
Mielessäni kaikki nuo vuodet ja jopa ne erityisen tiukat päivät ovat olleet onnekkaita. Toivottavasti olen edes pienen osan siitä onnekkuudesta onnistunut välittämään nuorille itselleen.
Istuimme oudosti ja pitkästä aikaa kaksin iltaa Lehtorin kanssa. Onnittelimme toisiamme hankkeen läpiviemisestä.
Nuorisosta on kasvanut kohtalaisen fiksua väkeä, ne puhuvat yhä meille ja toisilleen, ja mekin olemme keskusteluväleissä keskenämme.
 |
| nuorimmainen eka kertaa sylissä kaksiviikkoisena |
Olen koko alkuvuoden ollut jonkinlaisessa lamatilassa, tämänhetkinen uutisointi meinaa viedä mukanaan alakuloon.
Yritin psyykata itseäni uudella muistikirjalla. Ostin kivan ja meinasin että teen siihen kalenterin.
Ehdin tehdä tammi- ja helmikuun, kun totesin että tämä ei tunnu yhtään omalta tavalta käyttää tätä muistikirjaa tai mitään muistikirjaa. Piti äkkiä keksiä jotain, millä piilotan helmikuun.
Kirjoitin kivoja kasvisruokia.
Nyt näyttää siltä, että helmikuun kahdeksantena päivänä on tortellinivuokaa ja yhdeksäntenä mozzarellaa.
Oloni keveni kuitenkin heti, kun sain kalenteriosion parempaan käyttöön.
Tämä vuosi ei selvästikään ole bujoilu-vuosi, vaan ihan joku muu vuosi.
Olen miettinyt, mikä voisi olla tämän vuoden teema?
Tarvitaanko teemaa?
Yritin psyykata itseäni säästäväisyyteen.
Sitä kesti siihen asti, kunnes keskimmäinen halusi lunastaa joululahjansa eli tarpeellisten vaatteiden shoppailukierroksen.
Minusta on tiettyjä asioita joissa ei kannata pihistellä, mutta semmoinen ajatusmalli sopii hyvin huonosti yhteen säästäväisyyden ja ostoskeskusväsymyksen kanssa.
*
Onko sinulla mentaalista teemaa tälle vuodelle?
Niin se tosiaan tuntuu olevan, että mitä enemmän ikää tulee, sitä nopeammin vuodet kuluu. Välillä ahdistaa ihan huolella, kun ajattelee aikaa eteenpäin ja tiedostaa, että matkaa on väistämättä takana enemmän kuin edessä (ellen elä 115-vuotiaaksi). Parempi siis kun ei ajattele kovin pitkälle eteenpäin.
VastaaPoistaMun teema viimeisen reilun kuukauden ajan on ollut kaikesta turhasta eroonhankkiutuminen ja sillä tiellä varmasti jatkan. Tuntuu vaan, että matka on ihan loputon ja ajoittain huomaan olevani kärsimätön ja turhautunutkin. Kunnes pidän taukoa, istun ja katselen kaikkea sitä mitä olen jo saanut aikaiseksi ja hengitän kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti puhtaampaa ilmaa, jossa ajatuskin kulkee paremmin kuin ennen.
Se on kyllä ihana tunne, kun voi kokea onnistuneensa vanhempana. Itsekin koen niin ja siitä on myös todistusaineistoa niin kuin teilläkin. Ihan parasta.
Ja sekin on parasta, että tänään on perjantai. Hyvää viikonloppua Marika <3
Mä kypsyttelen tuota turhasta eroonhankkiutumista vasta; kävin alkusyksystä aika paljon kaappeja läpi, mutta en vielä kovin ankaralla kädellä perannut mitään. Täytyy vähän kerätä taistelutahtoa, että pääsen uudestaan urakan pariin!
PoistaIloa myös alkaneeseen viikkoon! Toivottavasti riittää ulkoilusäitä.
Lamatilakin täälläkin, ehkä se johtuu myös juuri alkaneesta työttömyydestä. Onneksi nähdään helmikuussa aarrekarttajutuissa <3
VastaaPoista<3
PoistaOnnittelut hankkeen läpiviemisestä. Se lause nauratti, mutta on se haikeakin. Ja sit hihittää niille jotka luulee, että homma on ohi, kun lapsi täyttää 18. Me taidamme tietää ettei niin ole. Mutta te olette suoriutuneet HYVIn ja se että olette puheväleissä kaikki on mahtavaa.
VastaaPoistaTeemavuosi hakusessa täälläkin. Hyvinvointi on kyllä hyvä idea. JA tuo ylempänä mainittu karsiminen.
voiko nyt sanoa, että hanke on vakiinnutettu pysyväksi toimintamuodoksi?
PoistaHomma ei todellakaan ole ohi, mutta tämän nuorimmaisen kohdalla se on yhtäkkiä mutkikkaampaa kuin kahden edellisen kanssa. Tämä kehvatsun ällipää pistää hanttiin ihan kaikessa tyyliin "et sä mua voi määrätä". Onneksi on fiksu ja huumorintajuinen nuori, muuten voisi leikata kiinni koko hommeli.
Toi on paha toi "Et voi mua määrätä". Mitä siihen voi sanoa paitsi et "Niin kauan kuin asut kotona, niin voin."
PoistaOnnittelut taidokkaasta hankkeen läpiviennistä!! Kolme onnistumista on jo melkoinen saavutus 💗
VastaaPoistaKyllä aina joka vuodelle joku teema tarvitaan. Mä ajattelin nyt pitää semmoisen "minä ite" -vuoden, kun kaksi edellistä on mennyt mennyt vähän heikonlaisesti (siis itsestään huolehtiminen, rutiinien ylläpitäminen jne.). Uusi muistikirja mullakin (tai no... kröhöm... ehkä muutama), mutta en ole oikein saanut vielä aloitettua niiden täyttämistä. Lomasta meni yli puolet sairastellessa ja loppuloma olikin sitten täynnä kaikenlaista tohinaa. Josko tällä viikolla saisin uuden muistikirjan korkattua (riippuu kyllä vähän siitä, minkälaiseksi härdelliksi elämä nyt koulujen alettua kehkeytyy).
Ihanaa alkanutta vuotta Marika!! 💗💗💗