Hän menee laulamaan Muurahaisten muoria

Vajaat kaksi vuotta sitten olin silloisessa työssäni aivan lopussa. 
Työ ei enää vastannut arvojani, jouduin - tai minun olisi pitänyt - toimia tavalla jota en tuntenut omakseni. 
En voinut kovinkaan hyvin.
(itkin välillä kun piti mennä töihin, kärsin megalomaanisista migreeneistä ja jatkuvasta ahdistuksesta)

syyskuussa, aamulla, bussipysäkillä

Siinä kävi NÄIN (lyhyesti: anoin opintovapaata kahdeksi vuodeksi, en saanut, irtisanouduin silloisesta työstäni ja aloitin päiväopiskelijana ja opintotuella opiskelemaan uutta ammattia)

Opettelin kaikenmoisia uusia juttuja: lauluja, leikkejä ja liikuntaa.

Tein ensimmäisen näyttöjakson toisella kotimaisella kielellä, enimmäkseen koululaisten iltapäivätoiminassa, mutta vähän myös päiväkerhossa ja avoimessa toiminnassa. Ippe oli kivaa, avoin toiminta ihan hirvittävän työlästä.

syyskuussa, aamulla, bussipysäkillä

Sitten sain kesätöitä toisella kotimaisella kielellä. Alkoi tuntua ihan siltä että kuulun kalustoon, ja työkieli muuttui selkeästi ruotsiksi. Outoa kyllä.

aamulla, lokakuun alussa

Vuosi sitten, elokuussa 2024, jatkoin opintojani oppisopimusopiskelijana - ihan vain ensimmäisellä kotimaisella kielellä, mutta samassa konsernissa missä ekan näyttöjaksoni tein.
Kävin välillä sijaistamassa pidemmän pätkän taas toisella kotimaisella.
Tein koululaisten iltapäivätoimintaa suomeksi päätyönäni ja ohessa päiväkerhohommia toisella kotimaisella ja lisäksi pidin suomeksi iltamuskaria ja avointa olkkaria. 
Tykkäsin. 
Alkoivat vihjailla että toisella kotimaisella olisi tulossa vakkarihomma hakuun, että josko tiivistäisin opintojani, ja pohdin ihan vakavissani, millaista olisi työskennellä koko ajan ei-omalla-kielellä.
Tein toisen näytön päiväkerhossa ja toisella kotimaisella.
En hakenut sitä paikkaa, kun en ollut pätevä.

aamulla, lokakuussa

Kevään 2025 ihan vain opiskelin ja tein töitä, sellaista se on olla oppisopimusopiskelija. Teet naurettavalla palkalla saman mitä kaikki muutkin. 
Annoin kolmannen näytön koululaisten iltapäivätoiminnassa - siihen näyttöön olen kaikkein tyytyväisin.

kulttuuria lokakuun alussa

Suuri organisaatiouudistus ravisteli koko konsernia keväällä 2025 ja hetken näytti siltä että opintojeni loppuvaihe on vaarassa. 
Sitten yhtäkkiä kaikki ympärillä olevat ihmiset alkoivat kysellä minulta, että tiedätkö mihin olet menossa seuraavalla kaudella ja joko saa onnitella ja joko olet kuullut.
Huhtikuussa siitä tuli virallista: (oppi)sopimustani jatkettiin vuoden 2025 loppuun, eli siiheksi jolloin minun pitäisi valmistua, ja minut jatkosijoitettiin elokuusta eteenpäin organisaatiouudistuksen hulinoissa aivan unelmieni paikkaan hommiin.

aamulla, lokakuun alussa

Sitä ennen olin kesätöissä ensin toisella kotimaisella ja sitten pari viikkoa avoimessa toiminnassa (avoimessa olkkarissa). Yhtäkkiä huomasin, että tykkään ihan älyttömästi juuri siitä avoimesta toiminnasta.  

aamulla, lokakuun alussa

Syksyllä alkoivat taas uudet työt, nyt siinä unelmapaikassa, ja tällä hetkellä teen paria erilaista avointa toimintaa ja muskaria sekä tapahtumia.
Elokuussa selvisi myös etten pysty antamaan viimeistä (ja vaikeinta) näyttöäni tässä unelmien työpaikassa.
Pääsin hyvän yhteistyökuvion ansiosta yhteistyöpäiväkotiin, jossa sain esihenkilön luvalla käydä vähän työajalla tutustumassa, aikaistin näytön ajankohtaa niin paljon kuin vain pystyin koska halusin vain tehdä omia töitäni, ja sitten pidin kaksi viikkoa palkatonta näyttövapaata ja puskin todella työlästä näyttöä aivan epätoivoissani.

liikuntatuokion näyttö alkamassa

Ja nyt olen sitten valmis lastenohjaaja.
Päivää ennen valmistumistani allekirjoitin työsopimuksen vuodelle 2026 - tähän työhön jota parhaillaan teen. 
Että silleesti.

Olen keveä, huojentunut ja hämmentynyt. 
Ja nöyrä. 

*

Parissa (näyttö)viikossa ehtii tapahtua paljon, ehtii pohtia paljon ja ehtii kiintyä päiväkotilapsiin.

Kun kerroin heille että olin viimeistä päivää töissä heidän kanssaan, he tietysti kyselivät että mihin nyt sitten menet.
Kerroin että menen omaan työhöni, pitämään muskareita ja muuta sen sellaista.

Yksi lapsista selitti omalle vanhemmalleen tohkeissaan: "hän ei tule tänne enää ikinä. Hän menee laulamaan Muurahaisten muoria."   
(se oli yksi meidän kaksiviikkoisen suosikkilauluistamme - ja on kyllä ihan lempparilaulujani tällä hetkellä muutenkin)

*

Olen keveä, huojentunut, hämmentynyt ja nöyrä.
Ja aion laulaa Muurahaisten muoria kurkku suorana aina kun siihen on mahdollisuus.

*

ps. ei syyslomaa, mutta esihenkilö lähetti etätöihin kotiin kun olen liian ahkera. Se käski vaan ajatella vähän aikaa.