Menimme yhtenä päivänä bussia odotellessamme pikkukauppaan haahuilemaan. Lehtori alkoi täyttää koria jollain eksoottisella ja jännittävällä ja minä tiirailin kylmähyllyjä eksoottisella silmällä minäkin.
Myyjä tuli luokseni ja otti tiivistä katsekontaktia: voinko auttaa?
No me tässä nyt vähän katselemme ja haaveilemme.
Myyjä tuijotti katsoi yhä intensiivisesti ja tiukasti ja minulle tuli sellainen olo, että pitäisi kääntää punttisalikassi nurin ja vakuuttaa etten ole työntänyt salipöksyihini mitään kauppiaalle kuuluvaa.
Saanko kysyä jotain? Ootko neulonut ton sun paidan itse? (tiivis katse)
Ööh, joo.
Toi lanka. Mä oon välillä ollut lankakaupassa tuuraamassa, on kiva nähdä miten toi lanka asettuu neuloessa. Sehän on semmoinen liukuvärjätty puuvillalanka, eikö ookkin? Kun siitä kerästä ei oikein voi päätellä miten se raidoittuu. Käy vaikka näyttämässä tota sun paitaa siellä. (tiivis katse)
No mä en kyllä oo niin taidokas kutoja. Mutta joo.
Olet sä. Niistä olis kiva nähdä tuo paita. (tiivis katse)
Vilkaisen pyykkäyksen venyttämää ja vanuttamaa, suunnilleen muodottomaksi muuttunutta kesäneulettani. Ei. Kenestäkään ei ole kiva nähdä tätä paitaa, hyvä kun kehtaan siinä kulkea julkisesti.
Ööh, kiitos. Kai. Ehkä mä käyn.
 |
| liekö oliivin kukka? |
Hih, olen yksi niistä, jotka jaksaa tuijottaa toista tiiviisti silmiin. Tiedän, että se voi olla tosi ahdistavaa, mutta jos olen oikein kiinnostunut, niin en vain voi sille mitään :) Useimmiten osaan katsella sellaisella oppimallani "laajennetulla" katseella, jotten aiheuta isompia ongelmia.
VastaaPoistaEhkä sinun oikeasti kannattaisi käydä näyttämässä neuletta siellä lankakaupassa. Ota vaikka kassiin ja sano, että myyjä pyysi oikein useamman kerran tulemaan näyttämään miltä lanka näyttää neuleessa :)