Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 16 - riikalaisia olutajatuksia

 

En ole mikään laajamittainen olutasiantuntija (näyttääpä omituiselta kirjoitettuna!), mutta vuosien mittaan olen Lehtorin tukevana puolisona opetellut oluenmaisteluun. 

Olen aiemmin tykännyt enimmäkseen tummista oluista, mutta ne ovat yleensä aika vahvoja.
Ja olen viime aikoina huomannut, että ylenmääräinen maistelu ei tee minulle eikä varsinkaan yöunilleni kovin hyvää.
Olen ruvennut himmailemaan, maistelemaan kevyempiä vaaleita oluita, hyvin vähäisiä määriä ja enimmäkseen vain tiukasti päiväsaikaan.
(ja vielä mieluummin maistelen viinilasillista!)

Matkoilla maistelemme yleensä paikallisia.
Sekä maitokauppaoluita että paikallisia pienpanimo-oluita, jos vain niitä suinkaan löydämme.

Riiasta löysimme vanhalta teollisuusalueelta muinaisolut-henkisen Pakanoiden panimon taproomin.
Näihin tuotteisiin haettiin muinaisvaikutelmaa paitsi humaloista myös yrteistä, mausteista ja erityisesti hunajasta. Panimolla näyttäisi olevan myös oma villihiivasysteeminsä. 
Kautta linjan latvialainen olut on meikäläistä makeampaa (oikein minun suuni makuista tällä hetkellä!) ja usein varsin hunajaista.

Pakanoiden panimolla ihmettelimme monessa oluessa mausteena käytettyä kuminaa - se antaa aika erikoisen maun, jotenkin leipäisän.
(Tietysti! Meillä täällä länsirannikolla leipään kuuluu melkein aina kumina! Paitsi että itse en kyllä juurikaan syö kuminaista leipää. Olen kerran leiponut kuminakakkua, näiden oluiden jälkeen alkoi tehdä mieli sitä.)

Toisaalla yllytimme Lehtoria maistamaan "Mead smoothieta" (mead voisi olla suomeksi ehkä hunajasima?), jossa oli kaikkia Lehtorin lempiherkkuja: vaniljaa, kookosta ja mustaviinimarjaa. 
Sain aivan kamalan naurukohtauksen kun Lehtori hiippaili terassille iloisenvärisen juomansa kanssa.
Mikä yllättäen oli todella hyvää.
Oluthan se nyt ei missään tapauksessa ollut, mutta aivan erinomaisen tasapainoinen ja miellyttävän sakea juoma. 

olutta voi juoda myös mukista