Alkuvuosinaan keskiaikatapahtuma lainehti läpi kaupungin ja sitä larppiväkeä hillui joka puolella.
Niitä oli paljon, ja niitä oli kehoitettu pysymään rooleissaan koko ajan, mikä tarkoitti huutelua ja kaikenmoista sekaantumista tavallisen kaupunkilaisen arkeen.
Niitä oli paljon, ja niitä oli kehoitettu pysymään rooleissaan koko ajan, mikä tarkoitti huutelua ja kaikenmoista sekaantumista tavallisen kaupunkilaisen arkeen.
Siitä en tykännyt.
 |
Se mielikuva leimaa päässäni edelleen koko tapahtumaa, vaikka nykyisellään markkinat ja koko tapahtuma pysyvät aika visusti tapahtuma-alueella.
Ja varmaan siitä syystä - kun muutaman kerran on ollut huutelun kohteena - en ole ikinä mennyt seuraamaan näytelmiä, vaan pikemminkin ajoittanut visiittini visusti esitysaikojen ulkopuolelle.
Suhtaudun koko juttuun vähän nihkeästi.
Suhtaudun koko juttuun vähän nihkeästi.
Keskiaika ei ole se aikakausi, jota itse lähtisin larppaamaan.
Tai mitenkään kiinnostava aikakausi minun mielestäni.
Tai mitenkään kiinnostava aikakausi minun mielestäni.
Vaikka liittyy siihen tapahtumaan kyllä ihan romanttinenkin vire: haimme kuulutukset juuri keskiaikatapahtuman aikaan.
Vähän mietin sitä joka vuosi.
Vähän mietin sitä joka vuosi.
Kun olimme hakeneet kuulutukset, kävelimme markkina-alueen ohi. Silloin alue ei ollut niin jykevästi aidattu kuin nykyään. Ja isot mulkosilmäiset kyntöhärät tuijottivat ohikulkevia.
Markkinat järjestettiin kuukautta myöhemmin kuin nykyisellään, heinä-elokuun taitteessa.
Markkinat järjestettiin kuukautta myöhemmin kuin nykyisellään, heinä-elokuun taitteessa.
Silloin en sitä ehkä itse vielä tiennyt, mutta matkassani oli jo Yksi.
 |
*
Kyllä silti vuosittain käyn Vanhalla Suurtorilla pyörähtämässä.
Katselen kojut ja käsityöläiset, nuuskuttelen ruokatarjontaa.
Kyllähän se kesään kuuluu.
Katselen kojut ja käsityöläiset, nuuskuttelen ruokatarjontaa.
Kyllähän se kesään kuuluu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti