Harooko teillä koskaan vastaan?
Siis semmoisella tavalla, että on joku juttu, minkä ihan suorastaan haluaisi tehdä, tai mikä pitäisi tehdä, mutta koko sielu huutaa kaikin voimin että älä nyt hyvä ihminen rupea?
Juuri nyt tekisi ihan oikeasti mieleni kutoa, mutta koko sielu haraa vastaan. Että ei. Älä kudo. Vetelehdi hyvä ihminen, vetelehdi. Älä tee mitään kivaa.
Ja hirmu usein tulee vastaanharitusta semmoisissa puolivälttämättömissä kotihommissa. Vaikka imuroinnissa, voin olla ihan hyvällä alulla ja melkein puolivälissä koko hommeli, ja sitten alkaa haroa vastaan. En kertakaikkiaan saa imuroiduksi loppuun.
(tai voi tuohon laittaa jonkin muunkin vaihtoehtoisen kotihommelin. Välillä en saa edes luetuksi, ja se jos mikä on kummallista.)
Että mikä ihmeen maksimaalinen lorvailumoodi sekin sitten on?
Ajattelin keskittyä syyskuussa kirjoittamaan syömisestä.
Se on kuulkaa todella tylsää luettavaa. Paitsi nyt voi vähän tulla muutosta elämään, kun savolainen muuttuu taas länsirannikkolaiseksi ja asettuu meidän nurkkiimme.
Isäni kutsui tuota olotilaa lorvikatarriksi.
VastaaPoistaT. Sippe
minulle lorvikatarri on se, mikä on iskenyt kouluikäisiin lapsiini siinä vaiheessa kun koulua on lukukauden alussa käyty viikko. Semmoinen outo epäflunssa :)
PoistaTai ehkä kyllä tämä minunkin saamattomuuteni on jonkinlaista lorvikatarria.
Hih, "Pinkki Lorvi" on söpö...
VastaaPoistaSamaistun niin moodiisi esim. imuroinnin tai kaiken muunkin siivoilun suhteen... siirryn itseltänikin huomaamatta mieluisampiin puuhiin... Saan siis myös itseni kiinni (tuon tuosta) mukavista jutuista pakollisten "ei mukavien" kustannuksella - mutta kas kummaa, en ole edes pahoillani ja asenta minkäänmoista "tuomiota" näistä jatkuvista rikoksistani... Delegoitavia hommia alkaa olla yhä enemmän, mutta "palvelusväkeä" vähemmän.... huono yhtälö... Ruoka - se kiinnostaa aina!!
Innolla odotan pohdintojasi.... konkreettisia kenties myös!!
Virkeän laiskaa syyskuuta!
kiitos!
PoistaVälillä oikein ihmettelen, että mikä ihme saa ihmisen lopettamaan imuroimisen (tai muun kotihomman) kesken kaiken. Että mikä on kun ei pysty hoitamaan sitä loppuun.
Siinä olen samoilla linjoilla, että en tuomitse itseäni. Kunhan elelen vain.
Mulla oli ensin lorvikatarri, mikään tarpeellisen tekeminen ei huvittanut. Siitä siirryin suoraan flunssan potemiseen. Seuraavaksi iskee varmaan raivoisa paniikki, jossa pitää yrittää haroa kasaan montaa juttua.
VastaaPoistaikävämpi hommeli se kaiken mahdollisen kasaan harominen, siinä meinaa mennä hermot.
PoistaAh, lorvi on toinen nimeni. Mutta Huraa, ruokajuttuja tulossa. Miltä tuntuu kun taas joku muuttaa kotiin?
VastaaPoistaJoku viipyy täällä kolme-neljä viikkoa, ja se on todella pitkä aika. Ainakin näin etukäteen ajateltuna. Sitten se lähtee sinne maailman toiselle laidalle.
Poista