Jouluhaaste

Monessa blogissa kiertänyt höpsö haaste 

Söisitkö mieluummin kilon pipareita vai kilon joulutorttuja?

Pipareita! Joulutorttutaikina tekee ähkyn olon. En tykkää luumuhillosta. 
En kyllä syö kiloa mitään. 

Katsoisitko mieluumin Holidayn vai Rakkautta vain joka sunnuntai jouluun asti?

Minulla on vakava leffa-adhd, en pysty istumaan paikallani niin pitkään kuin leffa kestää. Mutta koska puuhastelen kaikenlaista telkkarin tahdissa (luen, kudon, kirjoittelen, nypsytän jotain) niin pistän vaikka molemmat leffat pyörimään ja nöpsöttelen omiani. 

Söisitkö jouluna pelkkää kalaa vai kinkkua?

Kalaa ilman muuta, savukalaa. Kinkkua en kaipaa ollenkaan. Se aiheuttaa varsinkin nuorisossa jatkuvaa huolta ja stressiä, koska he epäilevät minun salaa korvaavan kinkun porolla tai muulla epäilyttävällä. 

Viettäisitkö joulua mieluummin kotona lumisateessa vai ulkomailla rannalla

Saako valita molemmat? Tykkään raikkaista talvipäivistä, ja olisi ihanaa jos olisi pakkasta ja kevyttä lumisadetta ja sininen hämärä. Toisaalta olisi ihana edes kerran kokeilla joulua Jossain Muualla. Virkistyisikö, olisiko tämä talvihämärä helpompaa kestää, jos lojuisi viikon jossain auringossa, söisi valmiista pöydästä ja lukisi lukemasta päästyään?

Luopuisitko mieluummin glögistä vai pipareista?

Ei kahta kysymystäkään: glögistä. Olen jo luopunut.
En käytä. Ollenkaan.
Minusta lämmin mehu on ällöttävää. Ja vielä ällöttävämpää on maustettu lämmin mehu. En kertakaikkiaan ymmärrä joka puolella kiihkeänä loiskuvaa, syyskuussa alkavaa glögimehustelua. 

Laittaisitko soittoääneksi mieluummin "Kulkuset" vai Cascadan dance-version Last Christmasista? 

Kulkuset. Se on rapsakkaan iloinen ja kilahteleva biisi. Puhelimessa täytyy olla kilinää, muuten en tunnista puhelimeksi.

Paketoisitko mieluummin 100 lahjapakettia tonttujen kanssa vai lastaisit 100 pakettia joulupukin rekeen yksin? 

Paketoisin tonttujen kanssa. Olen aina halunnut tulla isona tontuksi. Minusta olisi kiva olla pieni ja salainen ja hiippaileva ja tehdä ihmisiä iloiseksi yllättelemällä heitä. Ja punainen lakki olisi kiva myös. (minulla on harmaa hiippapipo ja punainen takki, olen melkein tonttu)

Haluaisitko mieluummin samanlaiset hiukset ja parran kuin pukilla vai olla kokonaan kalju. 

Juu haluaisin!

Kiertäisitkö mieluummin 5 tuntia laulamassa joululauluja ovelta ovelle vai laulaisit yhden videolla, jonka julkaisisit Fb:ssä kaikille kavereille?

Varmaan yksi videolla. Vaikka voisin kyllä hyvässä seurassa laulella pidempäänkin.

Menisitkö mieluummin pulkkamäkeen vai luistelemaan?

Saako taas valita molemmat? Luistelemaan ehkä vähän mieluummin, kun pulkkamäessä tulee ahteri kipeäksi.

Ostaisitko joululahjoja mieluummin netistä vai joulumarkkinoilta?

Markkinoilta. Sieltä tekee kiehtovia löytöjä. 

Söisitkö mieluummin porkkanaraastetta vai rasian lanttulaatikkoa?

Porkkanaraastetta!  Minä en ymmärrä lanttulaatikkoa (tyypiksi joka haluaisi olla tonttu, en ymmärrä melkein mitään jouluruokia, pitää näköjän treenata vähän!) 

Koristelisitko pihan mieluummin jenkkityyliin jouluvaloilla näyttäväksi vai pitäisitkö joulukuusta lokakuun alusta jouluun asti sisällä esillä?

Tämä on vaikea! Jos joulukuusi on sisällä, niin muistanko kastella? Variseeko liikaa? Vai onko muovikuusi? Kiipeävätkö kissat siihen? Kaatuuko se, ja kenen päälle? Ehkä pitää ihan kissateknisistä syistä valita jenkkityyliset jouluvalot. 

Olisitko mieluummin Grinch vai Petteri Punakuono?

Kuka on Grinch? Pakko olla Petteri.

Olisitko mieluummin suomalainen joulupukki, joka antaa lahjat suoraan ihmisille vai amerikkalainen joulupukki, joka tulee savupiipusta yöllä salaa?

Olisin tonttu. Tai suomalainen pukki.

Söisitkö mieluummin talon kokoisen piparkakkutalon vai asuisit siellä?

Uhh-huh. Asuisin ehkä. Jos olisi lämmintä ja muuten viihtyisää. 

Jonottaisitko mieluummin 5 tuntia joulupaketointipisteelle vai viettäisitkö tunnin ostoskeskuksessa joulupukin kainalossa hänen kanssaan jutellen?

 Ilman muuta nykertyisin pukin kainaloon juttelemaan! Olen todella huono jonottamaan ja odottamaan yhtään mitään. Voisimme pukin kanssa pohtia maailman menoa ja tehdä sopimuksen siitä, että minusta ihan oikeasti tulisi tonttu! 

Jättäisitkö mieluummin puolisosi ilman lahjoja vai olisitko itse ilman lahjoja?

Voisin pärjätä itse ilman lahjoja. Olen silleen lapsellinen, että mieluummin olen ilman lahjoja kokonaan, kuin että saa tyhmiä lahjoja (esim. sloggimaxit kokoa 48) 

ajastettu postaus

Niilon jäljillä

 Joskus hamassa muinaisuudessa siskoni oli musiikkiluokalla ja minä olin angstinen teini.

Siskon ekana musiikkiluokkavuonna minä olin pinkeälettinen seiskaluokkalainen latinanopiskelija, jonka pää oli täynnä deklinaatioita ja semmoisia todesti kiinnostavia juttuja.

Sisko puolestaan treenasi koko marraskuun ja joulukuun ja luultavasti leijonanosan lokakuustakin luokkakuoronsa stemmaa oi niilon niilon suuren niilon, ja minulla nousi savu korvista ja sielusta.

Joulukuun puoliväliin mennessä olimme kait koko perhe kurkkuamme myöten täynnä niilo-niiloa. (paitsi sisko, sillä oli niihin aikoihin tapana laulella koko ajan, jos ei niiloa niin jotain muuta).

Ja sitten minut laahattiin siihen konserttiin, kuuntelemaan sitä niilo-niiloa, jota uilutusta olin siis kuunnellut jo valmiiksi viikkotolkulla.
Harmitti, eikä aivan vähän, koska olisinhan toki mieluummin jäsentänyt lauseita kuin kuunnellut kuorotolkulla klassista joulumusiikkia.

Musaluokkien joulukonsertit olivat jo siihen aikaan melkoisia spektaakkeleita (audikkeleita?) (se meni koko ajan suuruudenhullummaksi kyllä), emmekä me tietenkään tienneet, mitä oikein oli tulossa (paitsi niilon, hänet tiesimme kyllä)

Siihen aikaan (eikös olekin jouluinen ote tarinaan?) näissä konserteissa esiintyivät kaikkien Turun musiikkiluokkien kaikki kuorot, soittajat ja laulajat - ja se oli paljon.
Pelkästään siskon koulussa oli kaksi rinnakkaisluokkaa kolmosesta ysiin, sekä kaksisarjainen lukio päälle, ja musaluokkia oli lisäksi muutamassa muussakin koulussa.
Sitä henkilökuntaa eli ensembleä oli paikalla varmaan likemmäs tuhat. 
Joka ihmeen koulu vetäisi erilaisilla kokoonpanoilla erilaisia esityksiä, ja koska sitä väkeä oli niin tuhannen paljon, eivät tietenkään sellaiset vähäisemmät aloittelijat olleet konsertin keskiössä.
Jos ette ole käyneet Tuomiokirkossa, niin penkit puuduttavat, eikä siellä näe mitään, koska se on niin pitkälaivainen kirkko. siskon osuus tästä konsertista oli noin kahdeksan niiloa, minun osuuteni oli noin vuosisadan mittainen puutumus

No, konsertin loppumetreillä oli sitten niilon vuoro. 

Siellä, hämäränpimeässä keskiaikaisessa kirkossa, jostain kaukaa edestä leijui aineettoman kuultava sopraano minä ilmoitan teille suuren ilon
Johon vastasi tuhannen laulajan - jossain siellä joukossa minun pieni siskoni -  ja soittajan paisuva vyöry: oi ilon, ilon, suuren ilon!

Musiikki valui minuun kuin hopealanka.
Tuntui joululta.

*

Tänä vuonna sain ällin, että minun on selvitettävä, mikä teos on ollut kyseessä.
Olisihan mukavaa näin kypsänä, sivistyneenä aikuisena kuulla edes joku versio niilosta ja tunnustella, vieläkö se saa ihmisen polvilleen ihan kokonaan.

Niilosta on muodostumassa minulle pakkomielle (ihan hyvä, koska on kivampaa pohtia niiloa kuin muita stressiasioita, joita on ihan liikaa)

Tähän mennessä:
- sisko muistaa niilo-niilon
- äiti ja isä muistavat niilo-niilon
vaikuttaa siltä että niilo on vainoava meitä aikojen loppuun asti
- kukaan ei muista mitään muuta
- käsiohjelma - jos sellaista on ollut - on kadonnut.
- oivalsin, että yksi ystäväni on pari vuotta siskoa vanhempi, hänen on täytynyt laulaa samassa konsertissa. Kysyin häneltä. Tämä oli hyvin hämmentävää, koska meitä yhdistää ensisijaisesti Lehtori, ja nyt äkillisesti myös niilo. Tuntuu jotenkin oudolta ajatella uusiksi koko angstinen nuoruus.
- hän ei muistanut niiloa, mutta arveli että teoksen suomennos on jonkun musaopen luomus. Hän lupasi kuitenkin rallatella niiloa.
- googlasin. Mutta koska niilo noin pääpiirteissään noudattelee jouluevankeliumin tekstiä, olivat vastaukset melko raamatullisia
- menin spotifyihin ja spotifaijasin että christmas ja classic ja choir. Melko paljon osumia
- äiti veikkasi Händeliä. Kuuntelimme kumpikin tahoillamme Messiasta. Ei ollut.
- äiti on kuullut niilon jossain yllättävässä yhteydessä
- minä veikkasin Bachin Jouluoratoriota. No ei tod.
- löysin barokkimusiikin
- löysin paljon muuta joulumusiikkia
- myös äiti löysi
- arvelimme että kyseessä saattaa olla myös epäjouluteos
- päädyimme Johonkin Vähäisempään Passioon.
- nuoriso ehdotti että Joy to the World. Ei.
- spotifaijasin että Weinacht. Edelleen aika paljon osumia
- kirjoitin koulun nykyiselle musanopelle. Koulussa ei ole arkistoa. Hän arveli Cesar Franckin Psalmiksi.
- oli tuttu, mutta ei, ja sanat eivät osu
- kirjoitin musanopen ehdotuksesta entiselle tukiyhdistyksen aktiiville. Hän arveli että teoksen alkukieli olisi saattanut olla latina, ja kertoi hänen lapsensa on ollut kolmasluokkalainen samana vuonna, samassa konsertissa.  (siskon luokkakaveri siis, koska tämä ihminen antoi sellaisia speksejä, että on.) Tukiyhdistyksen aktiivi välitti viestini vielä entisemmille tukiyhdistysaktiiveille ja joillekin kavereilleen.
- kirjoitin entiselle opiskelukaverilleni, joka on minua vuoden-pari vanhempi ja siis potentiaalinen kuultavaääninen sopraano, tai joku joka on kadehtinut sitä soolo-osuuden laulajaa

Speksit, joilla etsitään

- jouluevankeliumin tekstiin tehty kuoroteos
- latinan tai saksankielinen alkuteos
- ehkä vähän Händel-tyyppinen
- soolosopraano
- niilo-niilo on varsin lyhyt, lauluosuutta on ehkä edeltänyt soitto-osuus

...stay tuned, niilonmetsästys jatkuu...

*

olen kirjoittanut niilosta kerran aiemmin

*

sittemmin musaluokkien kuorot ovat tainnuttaneet minut myös mm. Orffin Carmina Buranalla ja Adolphe Adamin Oi Jouluyöllä.
Kävin joulukonserteissa vielä monta vuotta sen jälkeenkin kun ei enää ollut pakko.

Marraskuun luetut

Meinasin aloittaa tämän postauksen natisemalla, etten ole lukenut oikein mitään, enkä ainakaan mitään hyvää, ja vali-vali-vali.

Itse asiassa marraskuu on ollut todella hyvä lukukuukausi, luin pelkkiä hyviä, lämpimiä, hymyilyttäviä hyvänmielen kirjoja.

Suositukset: Missy Carmichaelin rakkaustarina ja Perhesiteitä. Lempeää, hempeää hömpettä marraskuun pimeyteen! Ja Tuija Lehtinenkin oli toimiva, pitkästä aikaa.

Ja Kankimäki toimii aina, varsinkin kun tuntuu ettei ole mitään luettavaa.

  Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Ultimaattinen lohtu- ja inspiraatiokirja; en kertakaikkiaan löytänyt mitään luettavaa kotoa kirjastokasasta, en kirjahyllystä enkä edes kirjastostakaan, päädyin Asioihin. Estetiikka, kirjoittamisprosessin näkyvyys, kerronta, muistikirjat, ihmiset, ihmisten samankaltaisuus ajasta riippumatta - kaikki nämä huojensivat koronakiristynyttä mieltä. Seuraavaksi kai Yönaiset? 

Anna Rimpelä: Valituspalat. Standup-koomikkojen kokoomateos suomalaisista valitusaiheista. Hykerryttävä mielensäpahoittamiskirja, juuri sopivanmittaisia purnauksia bussissa luettavaksi. Oivallinen välipala. E-kirja.

 Ulla Rauramo: Ruis. Suomalaisten salainen ase. Opiskelukirja. Kurssin tehtävänä on kirjottaa tieteellisentapainen essee vapaavalintaisesta aiheesta. Yritän kirjoittaa leivästä ja leipomisesta. Piti hankkia vähän taustatietoa.

 Emilia Karjula: Kurinalaisuutta ja kuvittelua. Näkökulmia luovaan tietokirjoittamiseen. Opiskelukirja, artikkelikokoelma. Mielenkiintoisia näkökulmia tietokirjoittamiseen, se olisi luultavasti oma lajini.

 Donald E. Westlake: Käytös hyvä kymmenen. Kirjaston kirjojen pinossa ei muka ollut mitään luettavaa, joten päädyin välipalaksi kepeään veijaritarinaan omasta kirjahyllystä. Westlaken kertomuksissa seikkaileva John Dortmunderin rikollisjoukkio on pääosassa tässäkin tarinassa, jossa rytmiryhmä joutuu pelastamaan nunnaa kovasti Trumpia muistuttavan liikemiehen omistamasta supervartioidusta tornitalosta. Letkeä veijaritarina on nopealukuinen, elokuvamainen ja hauska, nämä rikolliset eivät halua pahaa kenellekään, ja tarinan käänteet ovat sen mukaisia. Suosikkikohdassani pohditaan, mitä kaikkia fobioita voi iskeä ihmiseen, joka joutuu ahtautumaan tiskikoneeseen. 

 Beth Morrey: Missy Carmichaelin rakkaustarina. Missy - Millicent - eläää tyhjäksi jääneessä suuressa talossaan yksin, päivät ovat toistensa kaltaisia, viinipullo houkuttelee. Satunnainen kohtaaminen tuo yhtäkkiä hänen elämäänsä ihmisiä, tapahtumia, eläimiä. Samalla kun Missyn elämä laajenee ulospäin, Missy muistelee menneitä vuosia lapsuudesta nykyiseen vanhuuteen asti. Missyn elämää leimaa puhumattomuus, asioista kertomatta jättäminen, tärkeiden asioiden sivuuttaminen, olettaminen: ja se on tehnyt hänestä yksinäisen ja epäluuloisen. Lempeä, suloinen ja itselleen uskollinen (ihan kaikkea ei kerrota!) tarina, hyvänmielen kirja. Lukusuositus ystävältä.

 Judy Leigh: Suurenmoinen irtiotto. Leskeksi jäänyt Evie on muuttanut hoivakotiin ja kokee näivettyvänsä vanhussäilyttämön toisteisessa arjessa. Hän tyhjentää pankkitilinsä ja lähtee maailmalle. Pieni muutaman päivän irtiotto muuttuu roadtripiksi, ja Evien perässä maailmalla suhaa parisuhdeongelmista kärsivä lapasmainen poikansa Brendan vaimoineen jotka uskovat vakaasti pelastavansa äitinsä - kunhan vain löytävät tämän. Evien seikkailu on täynnä positiivisia kohtaamisia, uusia mahdollisuuksia, kun taas Brendan kärsii takaiskusta toisensa perään. Sympaattinen tarina.

 Tuija Lehtinen: Romantiikkaa ja rokokoota. Yllättävä yhteydenotto lakitoimistolta mullistaa yksinhuoltajaäidin elämän kokonaan. Kotimaisen viihdekirjallisuuden kärkinimen, Tuija Lehtisen uusin on pitkästä aikaa sujuvaa, tuttua Lehtistä. Monissa viime aikojen kirjoissa Lehtinen on kikkaillut joko henkilöiden määrällä tai muilla liiallisilla yksityiskohdilla: tämä tarina etenee jouhevasti ja hyväntuulisesti kohti ennustettavaa loppuaan. Hyvänmielenlukemista arkeen.

Cathy Kelly: Perhesiteitä. Tv-kokki Freyan elämä on liian täyttä, pelko hallitsee arkea ja perhe tuntuu vievän kaiken energian, pienestä asiasta kasvaa Freyan päässä synkkä, hallitseva salaisuus. Chicklitiä parhaimmillaan: kepeää ja hyväntuulista päältä, samaistuttavaa sisältä. Teemoina omaishoitajuus, liiallinen vahvuus ja liian täysi arki. 

 Emilia Karjula: Kirjoittamisen taide ja taito. Opiskelukirja, artikkelikokoelma. Erilaisia näkökulmia luovaan kirjoittamiseen ja kirjalliseen työskentelyyn. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Ajastettu postaus