käsimatkatavarapakkaamiskriizi

 luultavasti on yhdyssana



Jostain syystä minulla on käsitys että matkalle pitää aina lähteä aivan kamalan pienellä määrällä tavaraa.
Se on ihan semmoinen sääntö.

Ihminen on sitä parempi ihminen mitä vähempi sillä on tavaraa mukana reissussa.

Tämä aiheuttaa erityisen suuria probleemia käsimatkatavaran osalta.
Käsimatkatavaraa kuuluisi olla sellaisen bilepikkulaukun verran tai korkeintaan joka tapauksessa joku melko pieni käsilaukullinen. 
Ja ruumamatkatavaraa saa olla sellaisen pienen käsimatkatavaralaukun verran.
Silloin on hyvä ja kunnollinen ihminen.



Yritän tasapainoilla hyvän ihmisen elämän ja sen tosiasian kanssa että haluan varautua melkein kaikkeen.
Tai oikeastaan ihan kaikkeen.

Ja erityisesti tämä probleemi kulminoituu käsimatkatavaroihin, ja niiden osalta kaikkein eniten lääkkeisiin.

Tarvitsen käynnissä pysyäkseni sellaisen hyvin pienen kourallisen medikaaleja. 
Viisas ihminen pakkaa ne käsimatkatavaroihinsa, koska ne ovat käynnissä pysymisen kannalta tärkeitä.
MUTTA KUN.
Kun tullin tai lentokoneen tai jonkun ohjeistus sanoo että ota mukaan lääkkeet alkuperäispakkauksissaan. Niin johan siitä melko pienestä kourallisesta tulee annos, joka ei mahdu pikkupikku bilelaukkuun vaan joka vaatii oman tilansa ihan kohtalaisen kokoisesta matkatavarapakaasista.

Olisi helppoa jos voisi ottaa mukaansa dose(n)tin tai kaksi. Jos olisi kaksi, siinä olisi vähän vierasvaraakin jos joutuu pitkittämään matkantekoaan.
Mutta ei. Pitää ottaa niitä alkuperäispakkauksia.
Ja dosetit.
Ja vierasvaraa.

Minulla on käsimatkatavarassa - olkoonpa se minkä kokoinen mitoiltaan - noin puolen laukullisen verran alkuperäispakkauksia tyhjää täynnä.
En tietenkään ota mukaani koko lääkearsenaalia, vaan vain sen verran mitä suunnilleen tarvitsen, eli kaksi dosetillista doseteissa ja sitten ne pakkaukset ja näön vuoksi niihin vähän täytettä.

Yritän litistellä ja taitella niitä alkuperäispakkauksia, mutta on kuulkaa ihan helkkarin työlästä taitella ja litistellä lasipurkkeja minulla on sellaisiakin.
Ne pahvirasiat purkautuvat taitoksistaan vaikka kuinka runttaan ja sitten siellä on sisällä ainakin liuskan verran lääkettä. Ja ne kehvatsun lasipurnukat eivät viikkaudu millään. Olen kokeillut.

Jotenkin vielä ymmärrän sellaisten perinteisten foliolevyjen todistusvoimaisuuden verrattuna irtotavaraan doseteissa, mutta mitä ne lasipurkit edes todistavat?
luotan siihen että jos kysytään, saan kaivaa kantapalvelusta esiin koko listauksen, mutta noinkohan saan?
Minähän voin kuljettaa niissä vaikka uhanalaisia pikkukiviä tai kähvellettyjä kultahippuja ja väittää että lääkettä ovat. 
Ja entäpä sitten semmoiset lääkkeet joihin ei ole reseptiä?

Ja mitä tulee käsikauppaan, en todellakaan lähde yhtään mihinkään ilman särkylääkkeitä. Enimmäkseen pärjään pääni kanssa tavallisilla käsikauppalääkkeillä mutta en todellakaan istu lentokoneessa puolta tuntiakaan odottamassa että koska laskeudutaan että saan lähteä vieraalta maalta etsimään jokseenkin turvallista ja sopivaa käsikauppasärkylääkettä. En.

No sitten minulla on käsimatkatavarassa eli siinä pikkupikkubilelaukussa kirja.
Tai ehkä kaksi jos sattuu iso matkatavara katoamaan.
Ja vaihtokalsarit. samasta syystä.
Ja uikkarit. samasta syystä
Ja yöasu. samasta syystä
Ja jotain mikä lämmittää. palelen aina ja kaikkialla ihan vietävästi.
Ja hellevaatteet. ainakin jos olen menossa hellepaikkaan.
Ja laturit.
Ja fläpä.
Ja päiväkirja.
Ja kyniä.
Ja dödö ja rasva(t) ja huulirasva ja pastilleja. Ja saippua ja shampoo ja hiusharja ja kaikki semmoinen mitä en todellakaan halua ruveta etsimään kaupasta jos iso pakaasi joutuu kadoksiin. Tykkään omista tavaroistani, en vieraista.
Ja kaikki se sekalainen roipe mitä ihmisellä normaalistikin on käsiveskassa.

Voin kuulkaa sanoa että on iso kånken äärirajoillaan käsimatkatavarana.
no ei, en tietenkään ota sievää cabinlaukkua, kun kerta pitää olla mahdollisimman pieni veska. Yritän survoa välttämättömän omaisuuteni johonkin pikkupikkubilelaukkuun.
en ymmärrä miten jatkossa selviän kun käsimatkatavaran pitää olla vielä pienempi

Enkä todellakaan edes kuvittele lähteväni yhtään mihinkään pidemmäksi aikaa pelkän käsimatkatavaran varassa.
Ei onnistu.


Miten ihmeessä selviätte te, oi viisaat kanssamatkustajat, niiden pikkupikkubilelaukkujenne kanssa?

Pakkausvinkkejä - erityisesti käsimatkatavaralle?
Ja niille kehvatsun lääkkeille?





lukulomakriizi

 olemme lähdössä syyslomalla reissuun. 



Ja lomareissullahan lähes tärkeintä on mukaan otettava kirjallisuus. Se määrittelee koko loman.

Minulla on lukuaikapalvelu, mutta jotenkaan ajatukseen rannalla löhöilystä ja parvekkeella istumisesta ei millään muotoa kuulu fläpä tai kuulokkeet, vaan ehdottomasti ikioma pokkarimuotoinen kunnon hömppäkirja.
sitä voi kähmästellä aurinkorasvarasvaisin käsin, eikä haittaa vaikka sivuilla on hiekka- ja suolaroiskeita tai viinitilkkasen loiskahdus.

Ainakin viimeisen kuukauden ajan olen kärsinyt todellisia tuskia kun olen suorastaan murehtinut lomakirjallisuutta. Omassa hyllyssä ei ole mitään, eikä kaupoissa ole yhtään mitään.
Ja pokkareita pitäisi kuitenkin olla.

Ensin löysin yhden - jo joskus alkuvuodesta, itse asiassa. Mutta se ei kuitenkaan tuntunut oikealta.

Sitten kaivoin lukuaikapalvelun hyllystä kiinnostavimmat hömpät ja katsoin, löytyisikö niitä pokkareina.
Löytyi kolme.
Mutta eihän kolme kirjaa viikon lomalla ole vielä yhtään mitään. 

Lauantaina kävimme Lehtorin kanssa ostoksilla, minä päättäväisyyttä tiukkuen. Että jos nyt vielä kirjan tai kaksi.


minä en osta kirjoja-pino


Kotona Lehtori tuijotti kasaa ja sanoi: sä taidat ottaa sen isomman matkalaukun.
näin sen pään yläpuolella ajatuskuplan: arkeologinen museo, taidemuseo, linnoitus, vaeltelu ja ruokailu vanhassa kaupungissa, retki sinne-tänne-tuonne, oluen maistelu...
yritin kovasti muodostaa oman pääni yläpuolelle ajatuskuplan jossa on ranta-kirja-ranta-kirja-ranta-kirja. tiedän että oikeasti pitkästyn ranta-kirjaan muutamassa tunnissa, niin että ällös huoli museo ja muut, tulemme kyllä visiitille!

Vannoin ylväästi että tästä riittää lukemista kyllä pidemmäksikin aikaa kuin viikoksi.

Vähän olin myös pahoinvoiva. Olin juuri tarkastellut ylpeänä tilini saldoa ja sitä kuinka säästäväinen olenkaan viime aikoina ollut.
Yritin uskotella itselleni että pino on investointi paitsi tähän syyslomalomaan, myös johonkin tulevaan lomaan, koska ihan tuollaista kasaa en viikossa saa kulutettua.

Sitten onkin jäljellä enää yksi probleemi: mitkä otan mukaan ja mitkä jätän kotiin?

treenipäiväkirjaan: niinhän siinä sitten kävi

Olen tässä koko postkoronaalisen ajan yrittänyt saada otteen liikunnasta ja liikkumisesta ja liikkeestä. 

Vähän reilu vuosi sitten tajusin, että jos meinaan isona elää suunnilleen hyvinvoivaa elämää, nyt alkavat olla käsillä aivan viime hetket tuoda liikunta osaksi elämää.

Uiminen on pitkään ja monia vuosia ollut tärkeä ja keskeinen osa arkeani, sekä pre- että postkoronaalisesti. Tajusin kuitenkin että tällainen vaihdevuosia lähestyvä naisihminen tarvitsee elämäänsä myös lihasjuttuja. 
Siinä kohden kiipeily tuli kuvaan mukaan.
Tänä syksynä kiipeily on jumittanut mukavuusalueella, kun personaalinen trainerini on ollut täystyöllistetty.
En ole millään hennonnut vaivata täyttä työpäivää puskevaa ja sen ohessa vielä valmennushommiakin tekevää Isoveljeä enää omilla treeneilläni.

Menin sitten elokuun lopulla ilmoittautumaan kaupungin järjestämälle punttisalikurssille.
meillä kaupunki järjestää semmoisia myös aikuisikäisille ihmisille, ihan maltillisella hinnalla.

Neljästä kurssikerrasta kolmeen pääsin paikalle.
Ikäjakauma oli valloittava: yksi tyyppi vaikutti opiskelijalta ja yksi ainakin vaikka kuinka monta vuotta eläkkeellä olleelta ja loput olivat jotain siltä väliltä.

Ensimmäisen kerran jälkeen olin vähän epäileväinen.
Toisella kerralla epäilin vähän vähemmän varsinkin kun punttisalilla oli sauna ja menin kurssikerran jälkeen sinne nautiskelemaan ja kolmannen kerran jäljiltä totesin että antaa olla, se on menoa nyt.

Omalla uimahallilla on pieni punttisali ja sen käyttö kuuluu uimahallimaksuun.
Pistän äänikirjan luureihin, treenaan puolituntisen punttisalilla ja sen jälkeen uin niin kauan kuin jaksan. Välillä saan polskuteltua puolituntisen siihen perään, välillä ei riitä aika tai energia, ja uinti jää lyhyemmäksi.
Tämä kombo on parasta mielialalääkettä.
Olen kaikessa rauhassa omassa kuplassani.
Kuplan jälkeen istun vielä tovin saunassa ja jo on maailma edes vähän parempi paikka, edes hetken.

 

syyskuun alun treenipäiväkirjassa on
sinistä uintia, punaista kiipeilyä
ja yhtäkkiä sivuille ilmestyy vihreä punttisali

 

 

syyskuun lopulla vihreä punttisali valtaa treenipäiväkirjan

 

Että niinhän siinä sitten kävi.
Punttisali tuli osaksi arkeani. 





Treenipäiväkirjasta sarjaa:
Vuosipäivä
Pohdintaa
Uimahallipohdintaa
Yliaktiiviset kahvakuulankäyttäjät
Liikunnan monitoroimisesta