nido ja niputa - tauko 1

maanantaissa mennään taas.
Päätin että tämä on loistava päivä aloittaa verstaalla jokavuotinen nido-ja-niputa käsityöurakka. Vielä en ole keksinyt, miten sen nopeimmin ja parhaiten hoitaisin, mutta olen tehnyt ensimmäisen raakaniputuksen ja odotan parhaillaan että kopiokone voihkisi ja vaikeroisi ulos ensimmäiset nidottavat.
Siinä sivussa asensin työpöytääni upouuden kyynärtuen ja jalkatuen, siivosin varastosta ison kasan pahvilaatikoita ja härösin kaikkea muuta pakollista häröttävää.
Kyynärtuki on ihana! Toivottavasti käpälä saa nyt tarvitsemaansa lepoa, ja pärjään tämän urakkavaiheen yli ilman visiittiä terveyshuollossa.
UPM uhkaili että joudun loppukuusta lähtemään toisille kehittämispäiville. Yritän epätoivon vimmalla kiemurrella siitä eroon.

*

Viikonloppuna visiteerasimme pääkaupunkiseudulla, tai oikeastaan ihan itse pääkaupungissa. (opiskeluaikoina minulle opetettiin, että pääkaupunkiseutu tarkoittaa Vantaata - pitäneekö paikkansa?)
Näimme mainion ja vauhdikkaan Risto Räppääjä-esityksen: Santeri Kinnunen herra Lindberginä oli aivan loistava!
Söimme jonkun hotellin melkoisen persoonallisessa lounasbuffet-pöydässä: ilmoisna ikuna en ole törmännyt niin erikoiseen salipalveluun - mutta ruoka oli syömäkelpoista ja oivan hintaista.
Pikkusisko yritti suistua kriisiin, koska hänen mielestään ravintolassa syöminen merkitsee samaa kuin ranskanperunat- eikä sitten todellakaan yhtään mitään muuta - mutta riittävän ahtaassa tilanteessa (ranskalaisten kertakaikkisessa poissaolossa) - hän ajautui syömään hyvällä ruokahalulla poronkäristystä ja perunamuusia.
Luonnollisesti kotimatkalle olisi pitänyt saada evääksi "jotain suolaista" junan kärrymyynnistä, mutta jotenkin juuri silloin minulla oli lätykät korvillani enkä kuullut. Minkä jälkeen syötin lapsukaiselle banaania ja mandariinia, kun satuin olemaan kelpo äidin fiiliksissä.

*

Vielä tekisi mieleni leuhkia jollain asialla, mutta koska en vaivattomasti keksi mitään leuhkittavaa, niin kerronpa sen sijaan siitä, kun kävin perjantaina vaateostoksilla.

Lietsoin itseni oikein vauhdikkaaseen ostoshysteriaan ja päätin että tarvitsen ainakin kolme uutta paitaa ja vähintään yhdet uudet housut ja ehkä vielä jotain muutakin ja menin kotimatkalla taistelutahtoa uhkuen shoppailemaan.
Noukin aletangoilta kaikenlaisia ihania paitoja ja housuja ja muita loimia ja tälläydyin sovituskoppiin.
Ja kuulkaa, kyllä näyttivät ihan kamalilta päälläni ne vaatteet. Yhdestä paidasta minulle kasvoi kaksoisleuka, toinen tosi nätti tunika sai massuni näyttämään siltä että hartaasti odotetut viitoset syntyvät ensi viikolla ja kolmannesta puserosta eteenpäin tukkani muuttui ihan lättänäksi ja kasvot jotenkin oudon värisiksi.

Suunnilleen kuuden puseron ja yksien housujen jälkeen totesin, että ehkä minua tarvitaan enemmän keittiössä kuin catwalkilla ja annoin palttua kaikille uusille vaatteille.
Ostin kuusi kassillista ruokaa ja menin kotiin ja hehkuin säästäväisyyden hyvellisyydessä.

Eihän kukaan koskaan sitä paitsi edes katso, mitä minulla on päälläni, eikä täällä edes tarkene kuin satunnaisesti ilman lempifleekeä, jos kohta olisikin ollut ihan mieltäylentävää tietää että siellä fleeken alla olisi ollut upouusi hehkeä paita.
Mutta olkoon.

Ja nyt nappaan kompuutterin kainalooni ja menen nitomaan ja niputtamaan alakerran neukkariin ihan hysteerisesti.

keittiön kulmakiviä

Uudessa mustassa oli listattu keittiön kulmakiviä, aineksia joita ilman ei kotikeittiössä tulla toimeen - ja haastettiin samalla biojätteen vähentämiseen.
Häpeällisen paljon meiltä menee ruokatavaraa jätepuolelle, vaikka kuinka yritän järkeistää ruuanlaittoani. Kauhukolmikko vaan ei syö niin järkevästi, siitä se tuhlaaminen johtuu.

Mitä ilman ei meillä tulla toimeen?
1. pikakaurapuurohiutaleet
2. hillo (puuron päälle)
3. jauhot: vehnä-, täysjyvävehnä-, graham-, ruis-
4. kuivahiiva
5. täysjyväpasta
6.. ...ei hempura - miten tämä lista eroaa joka keittiön perusruokatarvikelistasta? meillä on aina maitoa, kananmunia, oliiviöljyä, maustamatonta jogurttia, rahkaa, hiutaleita, leseitä, levitettä leivälle, leivänpäällisiä, tomaattia, kurkkua, sipulia, porkkanaa, perunaa, hedelmiä, pakastimessa mansikkaa, mustikkaa, pakastekasviksia, edelleen kaapeista löytyy mehua, röllimuroja.... ja skviljoona muuta asiaa, ja jos jotain niistä puuttuu, tulee välitön kriisi jollekulle.
Eikä saa unohtaa herkkuja: manteleita, pähkinöitä ja banaanilastuja.

Miten edes kuvittelin, että voisin typistää pakolliset johonkin kymmeneen tarvikkeeseen? Lapsiperheessä!

Pelkästään leipään, mikä ilmeisesti on kauhukolmikon peruselintarvike, menee (*laskee sormillaan*) keskimäärin kuutta eri ainetta. (suola, makeuttaja, hiiva, jokin karkea aines, jokin täysjyväjauho, vehnäjauhot siteeksi ja yleensä vielä joku rasva)

Olkoon! Unohtakaa koko lista.

Kaapit pursuilevat joka tapauksessa.

*

probleemit 1-3

Probleemi 1.
Että jos tuo uima-asu - joka siis on melkein uusi, vain vaivaiset kymmenen vuotta - alkaa lahota päälle ja on korjattavissa enää vanhalla kunnon roudarinteipillä, niin mistä löytäis uuden?
Sellaisen joka olisi napakka ja pukeva ja solakoittava ja tyylikäs ja edullinen sanan kaikissa mahdollisissa merkityksissä.
Mistä?

Probleemi 2.
Yksi- vai kaksiosaisena? Jäätyykö napa biksuissa? Mitä tapahtuu ensi kesänä jos uskaltaudun altaalle kaksiosaisissa? Suljetaanko allas välittömästi? Pidätetäänkö minut raadollisena k-13 materiaalina? Tarjotaanko sellissä syötävää ruokaa ja saanko aamutakin vai pitääkö hengailla niissä biksuissa sielläkin? Traumatisoituvatko lapset äidin uima-asusta?
Myydäänköhän jossain sellaisia kunnon uima-asuja, joissa on lahkeet polviin asti ja pitsit lahkeensuissa ja uimahatut?

Probleemi 3.
Päivä meinasi heti aamusta lähteä vinoutumaan, kun hraHakkarainen ja Isosisko alkoivat väitellä onko "ensi kesänä" sama asia kuin "tänä kesänä".
Kielitieteilijä minussa heräsi välittömästi.
Olemme käyneet läpi Kielitoimiston ison sanakirjan, Kieleen mieltä - mieleen kieltä -kieliopin, pienen sanakirjan, Kotuksen verkkosivut ja siinä vaiheessa kun olin uppoamaisillani Viskiin, tajusin että kello on paljon ja on parasta käyttää probleemin ratkomiseen Jonkun Toisen aikaa.

*

Tunnustus.

rakastan sanakirjoja.

Ra-kas-tan!

Ja kielioppeja, kunhan minun ei tarvitse osata selittää niitä.

Niissä on niin ihanasti kaikki tärkeät asiat.

Istuimme eilen Isoveljen kanssa sohvanmutkassa lukemassa Devil's teeth:iä. Bongasin kirjan sattumalta kirjaston uutuushyllystä ja pahoittelin Isoveljelle sen vääräkielisyyttä. Isoveli halusi silti lainata kirjan ja toivoi, että pystyisimme edes jotenkin kahlaamaan siitä tärkeitä kohtia yhdessä läpi. Pinosimme tarpeelliset sanakirjat ympärillemme ja aloitimme hitaanlaisen urakkamme.

Tavasimme yhdessä kuvatekstejä ja Isoveli tulkkasi yllättävän rennosti paikoin varsin vaivalloistakin sanastoa. Minä plarasin sanakirjoja edestakaisin.
Kun olimme käsitelleet kuvaliitteen, luin vapaasti suomentaen (varsin kehnosti!) pätkiä johdantoluvusta.

Mistä pääsemmekin taas sanakirjoihin.

Rakastan niitä. (sanoinko sen jo?)

*

Päivän kevennys.
Pikkusiskon päiväkotitäti pahoitteli eilen, että ryhmässä on liikkeellä flunssaa ja vatsatautia. Minä tietysti kauhistuin kauheasti, koska viikonlopulle on mukavaa ohjelmaa, joka ei ole niin mukavaa jos joku oksentaa tai jotain muuta.
Pikkusisko kuiskutti luottavaisesti: "äiti, mä uskon että mä en sairastu"
minä: "ai mitenniin?"
"ei se saa mua kiinni."
"??"
"höh, no etkö usko että mä osaan juosta lujempaa kun ne bakgdeerit? Ei ne saa mua kiinni ja mä pujottelen niiden välistä."

*
Palaan probleemi3:n pariin.
Onko kenelläkään ratkaisuehdotuksia? Mitä eroa on ensi kesänä:llä ja tänä kesänä:llä?
Mitä viskipykälää niihin voisi soveltaa?