koulurapo

tämä viikko on huristanut eteenpäin täyttä kiitolaukkaa.
Kalenteriani en uskalla lehteilläkään, tulevat viikonloput menevät enempi-vähempi töissä ja harrastuksissa. Illoille riittää kokouksia ja vanhempainiltoja.
Syksy.

Sähköposti paukkuu wilma-viestejä: koulukuvausta, leirikoulua, vanhempainiltaa, lukujärjestysmuutoksia, liikuntatunnin varusteita.

Isosiskon ope otsikoi kaikki viestinsä uhkaavasti: "tiedoksi koko luokalle" - vedän aina kauhulla henkeä, mitä hirvittävää on tapahtunut? Voittopuolisesti viestit pitävät sisällään tietoja liikuntatuntien varusteista.

Isoveli on jollain käsittämättömällä tavalla päässyt kielenopensa suosioon, wilma pukkaa kehua toisensa perään. Olen yrittänyt selvittää, mitä hienoa tunneilla oikein tapahtuu. Isoveljellä ei ole aavistustakaan, hän vain opiskelee.

Pikkusiskon opettaja lähettelee innostuneita viikkoraportteja, niistä pidän eniten. "olemme käyneet metsässä poimimassa mustikoita ja leivoimme piirakan. Lukemista voisi kerrata vähän yhdessä".


*

Isoveli kertoi tässä päivänä muutamana että aineella on viisi olomuotoa.
Minä muistin vain kolme: kiinteä, neste ja kaasu.
On kuulemma myös plasma ja sitten vielä bosen-einsteinkondensaatti. (semmoinen on ihan oikeasti, piti tarkistaa)
Kysyin, että koulussako opit?
Kuulemma ei, oli lukenut jostain kirjasta.
Pitäisikö vähän ruveta kontrolloimaan mitä se lukee?

Kavereiden kanssa heillä on veto. Jokaiselle on määrätty sana, jota ei saa käyttää. Isoveljen sana on kuulemma kirja.

Kunnioitukseni erityisesti yläkouluopeja kohtaan on viime vuosina noussut aivan eksponentiaalista vauhtia.
Suurin osa niistä tekee työtään isolla sydämellä.
Ovat nuo niin sekoja, nuo heppuset.

*
Isosisko murehtii musiikintunteja: "kuvittele, meidän täytyy opiskella jotain säveltäjiä! Mä en tiedä kuin Mozartin, Bethovenin ja sit sen yhden minkä nimeä mä en osaa sanoa"

Isosisko on ylen ihastunut kasvion kokoamiseen: "mä ajattelin, että mä teen semmoisen perintökirjan. Mä kerään kasveja ja annan sen sit mun vanhimmalle lapselle ja se lisää siihen kasveja, ja sit se antaa sen eteenpäin. Ajattele miten paksu kirja siitä joskus tulee!"

*

Pikkusisko pompahtelee päivästä toiseen noin ja noin - hyppelispomppelis. Parasta on nalletehdas ippekerhossa.
Ai koulua vai? Ei paljon paina. Ehkä tuli läksyjä, tai sitten ei. Ippessä tein. Tai sitten en.

kukkaistytöt

Illansuussa Isosisko muisti yhtäkkiä että perjantaina pitää olla biologian tunnille kukat kerättynä ja prässättynä. Juupajuu, todellista kaupunkilaiskasviota.
Murisin mielessäni - mikä aika tämä on metsästää flooraa? Silkkaa rutikuivaa ja kuihtunutta ruppunaa ovat ojat ja niityt pullollaan.
Lähdimme naisissa kukanpoimintaan.

Löysimme niittyleinikin ja saunion ja siankärsämön. Pietaryrtti (ihana sana!) suorastaan hyppäsi kimppuumme. Löysimme yhden, jota luulin saunioksi, mutta joka (nyt muistan) onkin maitikka. Hiirenvirna oli mennyt piiloon, mutta sekin järjestyi, kun muistutin Isosiskoa että siinä on ne pienet herneenpalot.
Mesiangervosta en ollut varma. Ojakellukka kuulosti aivan vieraalta. Niittynätkelmä inspiroi meidät kertomaan tarinaa herra Niittynätkelmästä, joka lähti pienenpienellä lautalla maailmanympäryspurjehdukselle.

Kotona levitimme saaliin lattialle ja aloimme tunnistaa kasveja: fiksuina naisina keräsimme vähän kaikenlaista samoilta kasvualustoilta.
Luulin että meillä oli kannusruoho, mutta olikin niittynätkelmä. Huomasimme, että joudumme tekemään vielä toisen metsästyskeräilyreissun ojakellukan ja mesiangervon (olisi kannattanut ottaa, se oli juuri se!) takia. Ja kannusruohon.

Lytistimme saaliimme kirjapinon alle - vaikka tiedänkin etteivät ne perjantaiksi ole kuivia - ja passitin tyytyväisen neiti Niittynätkelmän suihkuun.

Olohuoneessa minua tervehti iso kimppu kirkkaankeltaisia auringonkukkia.

Ei hullumpi iltakävely.

maanantaissa

kuten aina, viikonloppu meni aivan liian äkkiä ja ihan liian monta asiaa jäi tekemättä.

Muistin täydentää kauhukolmikon pikkuvaatevarastoa. Ihan järkyttävää, ovat joutuneet koko kesän elämään ilman sukkia.
Muistan kun muuton aikoihin tyhjensimme kaappeja, heitin pois aivan valtavan kassillisen paripuolia sukkia.
On mahdollista että niihin aikoihin kun purimme tavaroita uusiin kaappeihin, olen heittänyt pois toisen aivan yhtä valtavan kassillisen paripuolia sukkia.
Jostain täydellisen käsittämättömästä syystä tämä operaatio paripuolet sukat on johtanut siihen, ettei koko taloudessa ole ensimmäistäkään sukkaparia. Outoa.

Kävimme hraH:n kanssa kävelemässä (kauppakeskukselle ja takaisin), pyöräilemässä (masentavasti sairaalalle ja takaisin) ja vietimme muutenkin laatuaikaa (mm. komisarius Montalbanon ja juustojen seurassa).
Nauroimme ystävien kanssa.
Suunnittelimme ja pohdimme alkavaa viikkoa. Arjen palapeli alkaa hahmottua.