klo 6.09 - viimeinen tätä lajia, pitkään aikaan. Kummallista silti, en ole koko kesänä tarvinnut herätyskelloa.
klo 6.50 - mitäpä sitä enää vetelehtimään. Parempi lähteä menemään vain.
klo 7.20 - verstaalla. Huomenta ja sentapaista.
klo 7.40 - sähköpostien otsikot silmäilty läpi.
klo 8.00 - käytetty kohtuuttomasti aikaa poikain vedonlyöntijuttujen selvittämiseen. Epäilen että isot pojat ovat höynäyttäneet uutta työntekijää.
klo 8.30 - kahvia, kahvia, kahvia!
klo 9.09 - tsek: sähköpostit - ok; perushommat - ok; iso printti - ok;
klo 9.25 - inbox tyhjennetty, tsekattu kaikki vähänkin keskeneräiset pois alta tai siirretty hoidettavaksi myöhemmin. Päivitetty työlista lomanjälkeisviikolle.
klo 9.45 - perjantaipäivitys tehty (tänään on torstai - jee!)
klo 10.59 - työpöytä raivattu. Vähän silppuroitu. Löydetty lisää silppuroitavaa (grrr)
klo 11.14 - välipala syöty. Pitäisikö silppuroida (grr) vai löytyisikö jotain muuta näperrettävää?
*
lamaannus. Ei järkeä aloittaa mitään uutta urakkaa.
Vietimme eilen toista lapsetonta iltaa hraH:n kanssa. Lähdimme muuten vain pyöräilemään, matkan jonkinlaisena kohokohtana piti oleman pehmiksen syönti jossainpäin jokirantaa.
Jouduimme jotenkin vahingossa matkan varrella mukavaan ravintolaan ja tilasimme maistelumenut.
Ehkä rupeammekin antamaan lapsille rahaa roiskeläppäpizzoihin ja istumme itse tyyninä ja ylevinä maistelemassa kauden kummajaisia. Sitten päädymme tietysti johonkin kaappauskeittiössä-ohjelmaan ja ties mihin ja joudunkin valmistamaan niitä maistelmuksia itse.
*
Olemme eläneet aivan pellossa: katsoneet telkkarista kaikkea mahdollista aivoja hapattavaa turruketta. Kyllä niin on merkillistä ohjelmavirtaa, varsinkin nuo kaikki häähommelit.
Silloin joskus pienoinen ihmisikä sitten olen ollut niin naiivi ja tietämätön, etten ole ollenkaan ymmärtänyt että hääpäivä on ihmisen elämän ihan kaikista tärkein päivä, jossa mikään ei saa mennä pieleen. Että siitä päivästä ylipäätään olisi kuulunut haaveilla koko lapsuuden verran ja suunnitella ja koota kansiota ja saada hepuleita kynsien väristä, kengänkorkojen mallista ja pöytäkoristeista. Ja klänninkiä olisi pitänyt myös käydä sovittamassa tyttöystävien kanssa alvariinsa.
Muistan melko varmasti ne kengät jotka minulla oli jalassani. Kynsistäni ei ole mitään mielikuvaa. En varmasti ole niistä ottanut hepulia.
Oliko meillä pöydät?
Joku klänninki on kaiketi ollut, koska emme ole naturisteja.
Oliko pöydillä liinat? Ei mitään havaintoa.
Mutta muistan että edellisenä yönä raivosi syysmyrsky. Muistan että päivä oli kirpeä, kuulas ja kaunis.
Paljon muutakin muistan - semmoista johon ei millään suunnittelulla olisi voinut vaikuttaa. Pieniä sattumuksia, hassuja yksityiskohtia.
*
klo 12.04 - LOMA! loma-loma-loma.
Tai teknisesti ottaen ensin ylityövapaa, sitten viime vuoden loma.
Mutta kuitenkin: loma!
Tää lähtee nyt.
lomatunnelmissa jo
mikäköhän risaa blogia, kun päivitykset menevät miten sattuu?
Siis muiden blogien päivitykset - yhtään en tiedä kuka kirjoittaa, mihin ja mitä; yhtäkkiä väittävät päivittyneensä semmoiset, jotka eivät ole aikoihin oikeasti päivittyneet ja ahkerat lempikirjoittajat ovat kadonneet sisällöntuotannostani kokonaan.
Höh ja pöh sille.
Voiko tälle tehdä jotain? Onko vika kompuutterissa, blogissa vai minussa?
*
Alan olla jo ihan kesätunnelmissa.
Suuren vapauden huumassa - kun lapsilauma on toisaalla - rouskutimme salaattia telkkarin ääressä ja silasimme illan istuksimalla laivalla viileän juoman liepeillä.
Kyllä oli leppeää.
Ja vähän kummallista.
*
Pohdimme kulunutta vuotta.
Muutimme suunnilleen vuosi sitten, remppa koetteli ja kiristi vielä pitkään jälkeenpäinkin. Minä en ole yhtään remppatyyppiä: en kestä sellaista epävarmuutta ja remppaheikkien epäluotettavuutta pätkän vertaa.
Vasta nyt alkaa koti tuntua oikeasti kodilta ja pastakeittiö omalta.
Vielä vuosi sitten lapsilauma oli paljon joustamattomampi. Ne ovat vuodessa kasvaneet aivan huikeasti, valtavin harppauksin.
Elossa on hyvä ryhti ja rytmi, ei tarvitse vääntää kaikista pikkuasioista.
Ja ne ovat niin ihmisiä! Kertakaikkisen fantsuja tyyppejä.
*
Lomaplään alkaa muotoutua.
Opiskelua, liikehdintää, lepoa. Sukulaisia.
Kesäkoira.
Lomamatka.
Tarvitseeko ihminen enempää?
Tässäkin on yllin kyllin.
Olisin niin valmis lomalle jo nyt.
Siis muiden blogien päivitykset - yhtään en tiedä kuka kirjoittaa, mihin ja mitä; yhtäkkiä väittävät päivittyneensä semmoiset, jotka eivät ole aikoihin oikeasti päivittyneet ja ahkerat lempikirjoittajat ovat kadonneet sisällöntuotannostani kokonaan.
Höh ja pöh sille.
Voiko tälle tehdä jotain? Onko vika kompuutterissa, blogissa vai minussa?
*
Alan olla jo ihan kesätunnelmissa.
Suuren vapauden huumassa - kun lapsilauma on toisaalla - rouskutimme salaattia telkkarin ääressä ja silasimme illan istuksimalla laivalla viileän juoman liepeillä.
Kyllä oli leppeää.
Ja vähän kummallista.
*
Pohdimme kulunutta vuotta.
Muutimme suunnilleen vuosi sitten, remppa koetteli ja kiristi vielä pitkään jälkeenpäinkin. Minä en ole yhtään remppatyyppiä: en kestä sellaista epävarmuutta ja remppaheikkien epäluotettavuutta pätkän vertaa.
Vasta nyt alkaa koti tuntua oikeasti kodilta ja pastakeittiö omalta.
Vielä vuosi sitten lapsilauma oli paljon joustamattomampi. Ne ovat vuodessa kasvaneet aivan huikeasti, valtavin harppauksin.
Elossa on hyvä ryhti ja rytmi, ei tarvitse vääntää kaikista pikkuasioista.
Ja ne ovat niin ihmisiä! Kertakaikkisen fantsuja tyyppejä.
*
Lomaplään alkaa muotoutua.
Opiskelua, liikehdintää, lepoa. Sukulaisia.
Kesäkoira.
Lomamatka.
Tarvitseeko ihminen enempää?
Tässäkin on yllin kyllin.
Olisin niin valmis lomalle jo nyt.
tarvehierarkia
mihin kohtaan tarvehierarkiassa asettunee tuo shoppailu?
Villi veikkaukseni on, että aikasta lailla perustarpeissa ja matelijanaivoissa liikutaan. Kyllä niin tulee ihmisellä selkäytimestä tarve, jos näkee kaupassa lapun että 50pros.
Olin eilen oikein osteskeluorientoitunut ja täynnä pyhää kulutustarmoa; tein pikahätätilaviimehetken ostoksia nuorison pyöräretkeä varten.
Ensin menin retkeilykauppaan osteskelemaan makuualustoja ja sadeasuja. Mutta sitten muistin, että jonkinlaiset edes vähän vettäpitävät vermeet niillä kyllä on ja kylmäkellarissa taitaa olla makuualusta.
En ostanut niitä.
Mutta sen sijaan ostin Pikkusiskolle takin, joka oli halpa (ja jollaista hän ei missään nimessä tarvitse).
Apteekista hain särkylääkkeitä.
Kadotin hetkellisesti fokuksen ja eksyin ihan johonkin muualle ja bongasin aivan ihanan laukun, johon välittömästi kehitin tarvesuhteen.
Koska olin vielä vähän selväjärkisellä tuulella, menin välillä seuraavaan urheilukauppaan hipelöimään säänkestäviä sukkia. Ajattelin että on inhaa pyöräillä märillä varpailla ja ajattelin myös että haen sen laukun ihankohta.
En ostanut sukkia, koska halusin lisää miettimisaikaa. Ja muutenkin, oli tärkeämpää mielessä. Palasin ostamaan laukkua.
Mutta joku vastenmielinen himoshoppailija oli ottanut sen pois laarista ja kuljeskeli nyt minun laukkuni kainalossaan pitkin ja poikin myymälää ja heilutteli sitä epäkunnioittavasti edessäni.
Mieleni tietysti teki jallittaa se pahatapainen naishenkilö jollain sivukäytävällä ja napata laukku haltuuni.
Lähdin nöyrästi ja kiukkuisturhautuneena kotiin.
Söin ja muuta sentapaista vähemmän elementaarista ja palasin lähiostarille jatkamaan keskeytyneitä viimehetkenshoppailujani.
Ensin ostin itselleni teepaitoja ja toppeja ja juoksuhousut - todella tärkeitä lasten pyöräretken kannalta. Sitten katsoin kun hraH osti itselleen teepaitoja ja sukkia.
Muistin etäisesti että kai minunkin piti niitä sukkia ostaa. Lapsille.
Ostin yhden tuplapaketin, koska olivat kalliita.
Menin taas kauppaan hiplaamaan ihania kasseja - tässä kaupassa niitä oli vähän enemmän ja oli kahta eri mallia. (nyt tarvitsen jo molemmat)
HraH hankosi minut markettiin ostamaan sitä mitä pitikin, eli eväitä retkeläisille.
Ostin.
Hankosin hraH:n takaisin laukkukauppaan ihailemaan laukkuja. Se väitti että ne ovat tylsiä. (miten voi?)
HraH nokitti elektroniikkaliikkeellä, jolloin yhtäkkiä muistin, että tarvitsen uuden kameran. Ja haluan sellaisen lääps-hommelin. Ilmoitin hraH:lle että tarvitsen ne, koska minusta tulee isona valokuvaaja. Tai jotain muuta taiteellista. HraH sai jonkinasteisen hepulikohtauksen. Minä väitin että se seisoo minun luovien pyrkimysteni tiellä ja olen tuota pikaa matkalla maineeseen.
Palasimme kotiin. Isot pyöräilivät pyöränsä odottamaan aamuista lähtöä ja minä sekoilin ja hössötin niiden pakkaamisten ja muiden juttujen kanssa.
Haimme ne autolla kotiin ja minä yritin vielä kerran hangota hraH:n - tällä kertaa sinne elektroniikkaliikkeeseen; väitin että Isoveli tarvitsee parranajokoneen. Isoveli protestoi. Myös hraH protestoi.
Kostoksi valvoin yöllä ja suunnittelin, että siirrän salaa rahaa salajemmatililtäni ja ostan kaikki laukut, lääps-hommelin, kameran ja sitten vielä uuden polkupyörän ja tietokoneen (mistä ne oikein tälle listalle ilmestyivät?). Ihan vain itselleni. Siitäs saavat kaikki.
M.O.T. - kyllä on ihmisen perustarve shoppailla kaikkea kivaa. (eikä mitään typeriä säänkestäviä sukkia, höh)
*
ps. ne lähtivät; Isot yhteen ja Pieni toiseen suuntaan.
Nyt on ihmisellä enempi aikaa tärkeisiin juttuihin, vrt. yllä.
Villi veikkaukseni on, että aikasta lailla perustarpeissa ja matelijanaivoissa liikutaan. Kyllä niin tulee ihmisellä selkäytimestä tarve, jos näkee kaupassa lapun että 50pros.
Olin eilen oikein osteskeluorientoitunut ja täynnä pyhää kulutustarmoa; tein pikahätätilaviimehetken ostoksia nuorison pyöräretkeä varten.
Ensin menin retkeilykauppaan osteskelemaan makuualustoja ja sadeasuja. Mutta sitten muistin, että jonkinlaiset edes vähän vettäpitävät vermeet niillä kyllä on ja kylmäkellarissa taitaa olla makuualusta.
En ostanut niitä.
Mutta sen sijaan ostin Pikkusiskolle takin, joka oli halpa (ja jollaista hän ei missään nimessä tarvitse).
Apteekista hain särkylääkkeitä.
Kadotin hetkellisesti fokuksen ja eksyin ihan johonkin muualle ja bongasin aivan ihanan laukun, johon välittömästi kehitin tarvesuhteen.
Koska olin vielä vähän selväjärkisellä tuulella, menin välillä seuraavaan urheilukauppaan hipelöimään säänkestäviä sukkia. Ajattelin että on inhaa pyöräillä märillä varpailla ja ajattelin myös että haen sen laukun ihankohta.
En ostanut sukkia, koska halusin lisää miettimisaikaa. Ja muutenkin, oli tärkeämpää mielessä. Palasin ostamaan laukkua.
Mutta joku vastenmielinen himoshoppailija oli ottanut sen pois laarista ja kuljeskeli nyt minun laukkuni kainalossaan pitkin ja poikin myymälää ja heilutteli sitä epäkunnioittavasti edessäni.
Mieleni tietysti teki jallittaa se pahatapainen naishenkilö jollain sivukäytävällä ja napata laukku haltuuni.
Lähdin nöyrästi ja kiukkuisturhautuneena kotiin.
Söin ja muuta sentapaista vähemmän elementaarista ja palasin lähiostarille jatkamaan keskeytyneitä viimehetkenshoppailujani.
Ensin ostin itselleni teepaitoja ja toppeja ja juoksuhousut - todella tärkeitä lasten pyöräretken kannalta. Sitten katsoin kun hraH osti itselleen teepaitoja ja sukkia.
Muistin etäisesti että kai minunkin piti niitä sukkia ostaa. Lapsille.
Ostin yhden tuplapaketin, koska olivat kalliita.
Menin taas kauppaan hiplaamaan ihania kasseja - tässä kaupassa niitä oli vähän enemmän ja oli kahta eri mallia. (nyt tarvitsen jo molemmat)
HraH hankosi minut markettiin ostamaan sitä mitä pitikin, eli eväitä retkeläisille.
Ostin.
Hankosin hraH:n takaisin laukkukauppaan ihailemaan laukkuja. Se väitti että ne ovat tylsiä. (miten voi?)
HraH nokitti elektroniikkaliikkeellä, jolloin yhtäkkiä muistin, että tarvitsen uuden kameran. Ja haluan sellaisen lääps-hommelin. Ilmoitin hraH:lle että tarvitsen ne, koska minusta tulee isona valokuvaaja. Tai jotain muuta taiteellista. HraH sai jonkinasteisen hepulikohtauksen. Minä väitin että se seisoo minun luovien pyrkimysteni tiellä ja olen tuota pikaa matkalla maineeseen.
Palasimme kotiin. Isot pyöräilivät pyöränsä odottamaan aamuista lähtöä ja minä sekoilin ja hössötin niiden pakkaamisten ja muiden juttujen kanssa.
Haimme ne autolla kotiin ja minä yritin vielä kerran hangota hraH:n - tällä kertaa sinne elektroniikkaliikkeeseen; väitin että Isoveli tarvitsee parranajokoneen. Isoveli protestoi. Myös hraH protestoi.
Kostoksi valvoin yöllä ja suunnittelin, että siirrän salaa rahaa salajemmatililtäni ja ostan kaikki laukut, lääps-hommelin, kameran ja sitten vielä uuden polkupyörän ja tietokoneen (mistä ne oikein tälle listalle ilmestyivät?). Ihan vain itselleni. Siitäs saavat kaikki.
M.O.T. - kyllä on ihmisen perustarve shoppailla kaikkea kivaa. (eikä mitään typeriä säänkestäviä sukkia, höh)
*
ps. ne lähtivät; Isot yhteen ja Pieni toiseen suuntaan.
Nyt on ihmisellä enempi aikaa tärkeisiin juttuihin, vrt. yllä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)