Kolme huonoa

Liiallinen positiivisuus ei sovi ihmiselle, tulee kärttyisäksi.
Selvästi olen ollut liian positiivinen viime aikoina, koskapa Tuulan ja RvaK:n Kolmet kurjuudet koskettivat yltiöpositiivisuuteen ajautumassa olevaa peruskääkkäsieluani.



Kolme huonoa asiaa päivässäni

1. työnarina osa a) Kuulen jatkuvasti että meillä pitäisi olla iltapäivystystä. Kun järjestän sellaisen, väkeä lappaa ovista ja ikkunoista. Tai sitten ei. Hiljaista on. Tulee todella tarpeellinen olo. Grr.

2. työnarina osa b) Yritän sorvata hienoa powerpoint-esitystä. Osaan tehdä hyperlinkit ja haluaisin käyttää niitä, mutta viimeksi kun esitelmöin, juuri hyperlinkit ajoivat esitykseni johonkin merkilliseen selvitystilaan ja olen sittemmin traumatisoitunut.
Jotenkin pitäisi saada muutama aaneljä powerpointiin ujutettua niin että takarivikin näkee. Grr.
Miten ihmeessä palataan hyperlinkistä takaisin showhun? Miksi se viimeksi ei toiminut?

3. liukkaus. Olen ihan varma että tänä talvena murskaan ranteet, lantion, reisiluun tai kaikki nämä. Kyllä en hanki mitään piikkejä kenkiini, niistä tulee kammottava ääni. Grr.

Kolme huonoa asiaa minussa

1. sisäinen ääneni aloittaa kaikki lauseet aina "ei kumminkaan"

2. olen kasauttaja. Ympärilläni on kasoja. Pyykkikasoja, kissakasoja, paperikasoja, kirjakasoja, vaatekasoja, ruokakasoja, mitävaankasoja.
Jos rupean vaikka kokkaamaan, en raivaa kasoja ennen ruuanlaittoa. Yritän ahtautua johonkin pieneen lokoseen. Sitten ihmettelen kun ei ole tilaa.

3. hengenvelttous. En jaksa. Ei huvita. Onkspakko.

Kolme huonoa asiaa elämässäni

1. jumittuneisuus. Koska edellisen kohdan 1 ja 3. En pysty harkitsemaan esim. uuden työpaikan hakemista (tai mitään muutakaan uudistumista), koska en kumminkaan sitä saa ja sitä paitsi en kumminkaan jaksa, ei huvita ja miksolispakko.

2. migreeniuhka. Pakottaa elämään masentavan säntillistä elämää. Niin kauan kun elelen kuin stressivapaa askeetikkomunkki, menee ihan hyvin.

3. kuorsaava kissa. Se vie sängystä enemmän tilaa kuin Lehtori tai uhmaikäinen kakara, ja kuorsaa myös kovemmalla äänellä. Ja kaiken lisäksi se puree jos yritän töniä sitä sivuun.


Kolme huonoa asiaa tänä vuonna

tätä vuotta on mennyt vasta niin vähän, ettei onneksi ole ehtinyt mitään ihan kammottavan katastrofaalista, mutta

1. yhden teinin kouluasiat. grr. grr ja grr. Tulisi nyt järkiinsä se kakara! (tai siis tulisi samoihin järkiin kuin minä, tietysti. Eikä olisi niin perustelevainen ja pseudofiksu)

2. polvi. grr.

3. en kumminkaan jaksa keksiä kolmatta asiaa. sekin vielä. grr.

elma

Ruokahuoltoa ja teinikeskusteluja

viime aikona nurkissa on notkunut normaalin teinimäärän päälle muutamia bonuksia.

Yhtenä iltana meillä piti kokoontuman matikan tukiopetusryhmä, jonka Isosisko oli luokastaan mobilisoinut. Ilmeisesti Isoveljen kyvyt matikanopena ja -selittäjänä  ovat saavuttamassa myyttisiä mittoja nuorison keskuudessa.
Alustavien tietojen mukaan tukiryhmään oli tulossa kolmesta neljään nuorta omien lisäksi.
Ja koska ne olivat tulossa suoraan pitkän koulupäivän jälkeen, minun mielestäni ne piti ruokkia.

Keitin jättiläiskattilallisen jauheliha-härkis-soppaa ja marjapuuroa tein ja pikkusämpylöitä ja kaivoin esiin kahvivärkitkin että nuoriso pääsee opiskelutunnelmiin.
Isoveli tuli keittiöön ja totesi onpas täällä hyvä palvelu, meidän kannattais ehkä perustaa yksityiskoulu. 
Olin välittömästi samaa mieltä. Se olisi metkaa.

Matikan tukiryhmä kokoontui keittiössämme lopulta vain kahden opiskelijan voimin yhden kokonaisen iltapuhteen ajan.

Minulle kantautuneen huhun mukaan yksi ei saanut tulla kun sen kotijoukot eivät uskoneet tällaisen yksityiskoulun olemassaoloon.

*

Toisena päivänä meillä oli ihan muuten vain ajankulukseen notkuvaa teiniväestöä.
Kanapyöryköitä, perunamuusia, hedelmälohkoja.
Ja hihitystä.
meillä ei ikinä keskustella tälleen kotona, totesi vieraileva teini (ihan älytöntä päänpaukutusta meneillään) ja hihitti kanapyörykkäänsä, voiksä taas ens kesänä lähteä meidän kanssa Lintsille. 

Mikään ei ihmisen sielua lämmitä niin kuin teinin tyytyväisyys.

Lupasin tietysti. Jos oma teini vaan suostuu siihen.

**

Viikonloppuna kehittelin ruuaksi uuniperunoita, ja vastoin kaikkia odotuksia ne olivatkin menestys.
Me syödään näitä tyyliin kerran vuodessa, vois olla useamminkin.
Lupasin oitis, koska uuniperunat ovat halpaa-helppoo-nopeeta. Tai jotain sinnepäin kumminkin.

Uuniperunat ilman foliota
rosamundaa (tai vastaavaa uunilajiketta) 2-3 /syöjä (perunan koosta riippuen)
Pese perunat huolellisesti. Ota käsiin pieni loraus öljyä ja pyörittele jokainen peruna käsiesi välissä.
Laita uuniin - pellillä tai muussa uuninkestävässä kaukalossa ettei öljy valu pitkin, 175-200 astetta, noin tunti.

Täytteet
Kinkkutäyte: pussillinen kinkkukuutioita, majoneesia, puoli purkkia kermaviiliä, puolikas sipuli, puolikas porkkana, mausteita.
Surauta porkkana ja sipuli hienoksi silpuksi, laita astiaan ne ja kinkkukuutiot, majoneesi ja kermaviili sekä mausteet. Anna maustua noin tunnin verran. Voi laittaa myös paprikakuutioita ja /tai maustekurkkukuutioita

Kalatäyte: kylmäsavukalaa, reilut puoli purkkia creme fraichea, kermaviiliä, puolikas sipuli, puolikas porkkana, mausteita.
Surauta porkkana ja sipuli hienoksi silpuksi, silppua /palastele kala mukavankokoisiksi suikaleiksi, laita astiaan. Lisää creme fraiche ja kermaviili sekä mausteet (esim. tilliä, pippuria) Anna maustua.

note to self: täytteitä tuli aivan liian vähän. Varsinkin kalaa.

parisuhetutoriaali

1. paripeitto.
Ajattelin sitä taas kun rupesin itsekseni ja yksikseni vaihtamaan lakanoita.
Paripeitto on kuulkaa semmoinen aviollisen mielenrauhan lähde ettei mitään määrää (paitsi jos yrittää itsekseen ja yksikseen vaihtaa lakanoita, silloin se on parisuheriesa).
Toivoimme - tai siis minä varmaan jossain romanttisessa kihlaus-/aviollishuumaannuksessa sitä ehdotin, että toivotaan - sellaista hää- tai kihlajaislahjaksi.
Ihan paras lahja; meneillään versio kolme tai ehkä neljä. Olen mennyt sekaisin laskuissa.

Me emme ole halipus-syli-nukkujia (anteeksi äiti, älä lue tätä juttua. Ihan kaiken varalta, kun en tiedä mihin tämä vielä johtaa. Eikä sinunkaan isä tarvitse lukea.).
Minuun ei saa koskea kun nukun.  Todistajalausuntojen mukaan murisen ja saatan jopa näykkäistä jos unessaolevaa minua lähentyy. (paitsi kissa)
Paripeitto pitää meidät lähekkäin.
Illalla on pakko olla niin samaa mieltä asioista, että mahtuu saman peiton alle nukkumaan.

Vierashuoneeton talous vahvistaa paripeiton vaikutusta: kun ei ole pakopaikkaa, on illan tullen oltava väleissä.

2. miten ruvetaan keskustelevaksi kumppaniksi - tätä pohdiskeli muudan lukijani
No siten että keskustellaan vaan.

Arjessa on ja kuuluukin olla arjen asioita: kuka tuo, mihin mennään, mitä tarvitaan ja kuka hakee sen mitä täytyy hakea ja tarvitaan.

Mutta arjessa on myös paljon tilaisuuksia puhua ja keskustella monesta muusta asiasta.
Miksi et tekisi sitä kotona? Vähemmällä pääsee - muuten pitää lähteä johonkin tiedostavaan keskustelupiiriin ja siitä tulee pienelle ihmiselle paineita.

Masentava, mutta harvinaisen tosi neuvo: kuuntele. Sillä tavalla ihan oikeasti.
Kysy, mitä mieltä olet. Kysy miksi. Ja sano, että onpa jännä näkökulma. (pätee myös teinien kanssa. ja lasten)

3. yhteiset jutut - yhteinen aika
Aina ei tarvita suuria eleitä, kalliita illallisia ja jännittäviä elämyksiä.
Arkiseen olemiseen mahtuu arkisia kohtaamisia.

Yksi viikonlopun kohokohdista oli lasillisen ja iltaminkälie mittainen yhteinen hetki.
Ensin luimme lehden yhdessä (tiedän, kuulostaa ällöhöpösöpöläiseltä, mutta keskustelun säkenöivä taso onneksi laskee imelyyskerrointa ponnekkaasti)

Sitten teimme piilosanan ja lähdimme takaisin kotiin ja teiniarkeen (niitä oli edelleen kolme, kaikki kotona ja luonnollisesti nälissään).