yöllinen tyyli

kaikenlaista kriisiä pukkaa. Niin kuin nyt vaikka yöasustuskriisi. Kun kaapissa oli vain rumia ja rikkinäisiä ja kauhtuneita ja sitä paitsi joku oli kadottanut lempipyjaman. (kuka heitti senkin rikkinäisen rutkun pois?)

Taannoisista vaatevarastohankinnoistani riemastuneena tulin siihen johtopäätökseen että tarvitsen myös yöllisen tyylin.
Ajattelin että olisin tosi söpö jos minulla olisi sellainen meg ryan-sinkku-yöasu: toppi ja pehmeät housut ja huppari. Voisin istua sohvannurkkaan käpertyneenä sellainen iso jäätelöpönttö sylissäni ja katsoa tyhjänpäiväisiä telkkarista ja taustalla soisi hempeä musiikki.
Ja nyt minulla sitten on. On toppi ja pehmeät housut ja yöhuppari.

Kyllä niin katsoi illalla peilistä ihan sama naama. Vähän väsynyt kolmen lapsen äiti, eikä yhtään niinkään söpö.
Kunne jäivät söpöt kiharat ja pisamat ja hempeä musiikki?
Johtuuko kaikki siitä, etten ollenkaan tykkää jäätelöstä, enkä voisi kuvitellakaan syöväni sitä pönttökaupalla?

*
Lapset ovat menossa yökylään isovanhemmilleen.
Me olemme menossa yökylään hotelliin.

Yöllistä tyyliä pohtiessani kiersin vaatekaupan jos toisenkin ja tulin muutaman kerran jotenkin silmäilleeksi myös sitä hepeneosastoa. Ja ajattelin että jos pitäisi yökylää silmälläpitäen ostaa hepene.

Ai niin, äiti ja isä lukevat tätä. Unohtakaa koko juttu.
Minulla on pitkät housut ja huppari. Huppu päässä.

Mukava viikonloppu kuitenkin tulossa, toivottavasti. Sekä lapsille että meille.

**
edit vähän myöhemmin.

Eilen Pikkusiskon orkesteriharjoituksen jälkeen toinen ohjaajista: "kulla hanessa ehtodomasdi on konserttimestariainesta!"

Pikkusisko hetkistä myöhemmin suurella luottamuksella: "äiti, kun mä soitin niin mä pääsin loppuun vaikka kuinka paljon ennen niitä muita"