rasvanöftäkriisi

tiedättekö mikä on kummallinen juttu?

Oli aamu, tulin keittiöön. Laitoin aamupalaa. Ennen ateriaa pyyhin pöydän.
Siistin aamupalan jäljet. Pyyhin pöydän.
Ruuanlaiton lomassa ajattelin vähän lukea. Sitä ennen pyyhin pöydän.
Ruoka tuli valmiiksi. Ennen kattamista pyyhin pöydän.
Söimme, siistimme jälkemme. Pyyhin pöydän.
Lapset tulivat tekemään kotiläksyjä. Ennen kotitehtävien aloittamista pyyhin pöydän.
Läksyt tulivat tehtyä. Pyyhin pöydän.
Oli iltapalan aika. Ennen ruokailua pyyhin pöydän.
Söimme, keräsin pois. Pyyhin pöydän.
Tuli aamu, aloin laittaa aamupalaa - ja arvatkaa mitä. Pyyhin pöydän!

Yksi päivä yritin laskea, että montako kertaa sitä pintaa hinksutin, mutta lannistuin jossain viiden kohdalla, ja menin lopullisesti sekaisin viidentoista kieppeillä.
Että mistä kummasta se kaikki rasvanöftä ilmestyy, kun ihan varmasti joka kerta syömisen jälkeen siistin tasot ja aivan varmasti myös viime töikseni illalla keittiössä laitan paikat aamua varten kuntoon?

Kuka salasyö pöydässämme rasvaisin nöftäisin käpälin silloin kun me emme?