veisbuukki-vörtsin

Merkillisiä kyllä ovat ne feissipuukin verkostot.
Heti kun olin itseni sinne sompaillut, ryykelsi oveni taakse jostain avaruuksista listallinen ihmisiä, jotka kuulemma saattaisin tuntea.
No tunsinkin, työn kautta. Tuli tietoja semmoisista viiteryhmistä joihin ehkä kannattaisi kuulua (EI) ja ihmisistä joiden kanssa olisi kiva ruotia työjuttuja (no EI).
Mistä ihmeestä se aparaatus tiesi, että minä tiedän tämmöisiä ihmisiä, kun kirjauduin privaattiosoitteesta? Eivät ole siinä osoitekirjassa ne työtutut.

Sitten tuli vinkkejä ihan mukavista ihmisistä, niinkuin esimerkiksi kirkkoherrasta, että hänkin siellä luumuilee.
Ei sillä etteikö meidän kirkkoherra olisi tosissaan ja aktuaalisessa elämässä oikeinkin mukava ja hyvä tyyppi, ja kaikinpuolin semmoinen jonka enemmän kuin mieluusti kutsun kotiini kaffelle ja jonka kanssa vilosofoin (hraH vielä enempi), mutta en kyllä niinkään tiedä, haluanko kuulla että Matti (nimi ehkä muutettu) vaihtoi juuri sukat. Ja että kylläpä meni päivän saarna pilalle tänään.
Juuei.

Seuraavaksi tuli kyynärvarren mittainen lista ihmisistä jotka olivat vain tutuntuttuja, ja jotka ehkä tunnen. Kaikenmaailman mattivirtaisia ja muita.
No en.

Testimielessä ajattelin että nököttää siellä feisbuukin nurkassa ihan hiljaa ja katson, kauanko kestää että minut löytää joku semmoinen tyyppi, jonka kanssa sosialisoin ihan live-elämässäkin.
Noin kaksi sekuntia.
Että merkillisiä kyllä ovat ne verkostot.
En minä kyllä vieläkään oikein mitään mieltä koko hommassa tajua.
Mutta minä olenkin niitä ihmisiä, jotka käyvät vessassa itsekseen ja tarpeen mukaan ja ilman ylimääräistä seuraa, kun taas toiset menevät aina porukalla koska kaikki muutkin menevät ja maalaavat huuliaan ja kohentelevat kampauksiaan ja lätisevät. (oletteko huomanneet semmoista ilmiötä naisten keskuudessa? Ne samat naiset menevät toisten keittiöihin ja pilkkovat ja pyyhkivät pöytiä; minä en.). (Siis pilkkovat kasviksia vaikka soppaan, eivät tietenkään pöytiä. Tai saattaa sitä kyllä olla semmoisiakin tyyppejä jotka pilkkovat toisten pöytiä, mistäpä minä tietäisin.)

Koska olen koukuttuvansorttinen naisihminen, menee luultavasti kuukausia viikkoja päiviä tunteja että olen ihan kokonaisvaltaisen lumoutunut koko hommelin ääliömäisyydestä. Siinä on jotain perin mystillishämmentäviskummallista.

*
Ja se on muuten ihan fuulaa että liikunta jotenkin tervehdyttäisi ihmistä.
Menin ja liityin eilen uimahalliin (ihan livenä, en siellä veississä) ja sitten tietysti uin.
En kovin kauaa.
Sitten luovutin ja menin kotiin ja söin kourallisen särkylääkkeitä ja kylvin erilaisissa linimenteissä ja etsin käpälätuen ja nyt olen kiukkuinen ja kurja.
Kyllä oli hyvä etten liittynyt punttisaliin, ihan olisi mennyt hukkaan se investointi.
Uimahallissa sentään tulen puhtaaksi.

*edit vähän myöhemmin*
käsi on niin tyhmä että tekisi mieleni itkeä. Se kyllä toimii ja liikkuu niin kuin kuuluu, mutta on silti ihan tyhmä.


*
huomenissa Helsinkiin opiskelemaan ja perjantaina myös. (huomaatteko, en minä minnekään faseen mitään päivitä, vaan tänne?)
Perjantaina meillä on hraH:n kanssa hottideitti pääkaupungissa: se on siellä työntapaisessa pe ja la, joten jään minäkin sinne notkumaan. Jee.
Eikun äiti ja isä lukevat tätä.
Ei meillä mitään ole. Kulttuuriin tutustutaan ja museoihin.