keskiviikkoketutus

En ymmärrä. Jotenkin omituisesti olen kuvitellut että kun oikein kovasti liikkuu ja ulkoilee, niin jopas maistuu unikin.
Höh ja pöh mitään maistu, ihan huijausta! Eilen kävelin töistä kotiin (1h), pyöräilin takaisin töihin (n. 45 min, pidempi reitti) ja sitten taas töistä kotiin (30 min). Kotona vielä rykäisin päivittäiset niskat ja selät (n. 3 sek.)
Ja silti olen muljannut ihan koko yön. Sellainen olo, etten ole silmiäni ummistanutkaan.
Havahduin tuskaisesti puoliunestani tahkottuani pyörälläni viiltävässä pakkasessa verstaalle asti, ja melkein kokonaan heräsin juotuani kaksi mukillista ihan käsittämättömän pahaa kahvia.
Lupaava aamu, kertakaikkiaan.

*

Isoveli - lukevaisin tuntemani ihminen - on kärsinyt tantaloksen tuskia koulun lukupäiväkirjatehtävästä. Opettaja pistää lukemaan kaikkea kummallista. (Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä)
Kutakuinkin suora lainaus Isoveljen lukupäiväkirjasta: "En olisi itse valinnut tätä kirjaa kirjastosta, paitsi ehkä sen takia kun kannessa on kirosana. Parasta tässä kirjassa oli kun sain sen loppuun. Acta est fabula, plaudite."
(ja ihan siltä varalta että joku epäilee Isoveljen lukuvalikomaa, niin muutama tietämäni Isoveljen viime viikkoina lukema kirja: Legenda nimeltä J.R.R. Tolkien; Karnazes: Ultramaratoonari; R.A. Salvatore: Lähimetsässä; muutama Carter Dicksonin murhamysteeri)

Minä puolestani olen ilmeisesti lopettanut lukemisen ihan kokonaan.
Yöpöydälläni on vino pino kirjoja, mutta en vain kykene tarttumaan yhteenkään. En vaikka ne ovat kiinnostavia uutuuksia.
Illan unilääkkeeksi tavaan tuskallisesti muutaman sivun Annie Hawesin Kypsä poimittavaksi - olen lukenut sen varmaan ainakin kahteenkymmeneen kertaan. En luultavasti lukisi sitäkään, ellei unilääkelukeminen olisi osa iltarutiinejani.

*

Pohdin eilen, että tarjoanko synttärikakkunani prinsessakakkua vai käpykakkua.

Kyllä on surkeat vitsit ihmisellä.