kahvituntipohdintoja

verstaalla hiljaisempi työpäivä, sitä ehtii ajatella monenmoista.

*

Kissa!
Kissa!
Kissa!

*

Millaistakohan elämä on sitten, kun keskenkasvuiset ovat jo isoja mutta vielä kotiympyröissä, siinä vaiheessa kun ne käyvät kotipesässä enää vain nukkumassa?
Menenkö töiden jälkeen pubiin vai taidegalleriaan?

*

Olen supersankari.
Supersankaritaitoni on kadonneiden esineiden paikantaminen.
Lähes mikä tahansa lopullisesti kadotettu löytyy yleensä keskeltä huoneen lattiaa kunhan vain astun huoneeseen.

*

Onko edesvastuutonta olla itse poissa kotoa silloin kun keskenkasvuiset lähtevät leireilemään? Saako ne lähettää matkaan poissaolevana?

*

Epäsäästäväisyyskriisi: jos olisin jättänyt ostamatta gerbaareille varakaukalon ja koko perheelle konserttiliput, olisin saanut tässä kuussa oikein kunnon säästöt.
Höh ja pöh.

*

edit

Mietin aamulla että olen blogannut ikuisuuksia. Kahdeksan vuotta? Vai yhdeksän?
Tämä homma on muuttunut ihan mielettömästi.
Ei meitä vanhan koulukunnan tyyppejä taida niin kovin paljoa enää sfääreissä pyöriä?


2 kommenttia:

  1. Mulla on muuten sama supersankaritaito! Liittynee jotenkin äitiyteen...

    Ja juu, sä olet kyllä blogannut kauan, onnittelut sitkeydestä. :) Tosin hauskaahan tämä on.

    VastaaPoista