keskiviikkohajatelmaa

syksyn vanhempainillat suoritettu - hajahuomioita:

1) Tänä vuonna koko setissä vain yksi esittäytyi: mun nimi on Tosiaan.
Yhtenä vuonna kokonainen koulu oli täynnä henkilöitä joiden nimi oli Tosiaan ja joiden yhteystiedot löytyivät koulun nettisivuilta.

2) Meidänsamin äiti on vuodesta toiseen ihan yhtä...no...grr ja aargh.
Voi Meidänsamiparkaa kun...no, antaa olla.
Mutta kyllä sentään opettajat voisivat olla vähän reilumpia Meidänsamille.
Se on sentään fenomenaalisen lahjakas. (millainen vanhempi käyttää tuommoisia sanoja? en minä. vaikka tietysti minun lapseni ovat semmoisia, sehän on selvä.)

3) Kaksi kolmesta koulusta otti kärjekseen: tämän koulun käyneistä nuorista 100% sijoittuu jatko-opiskelupaikkaan.
Ihan hieno juttu, mutta onko tämän päivän nuorilla mitään muuta vaihtoehtoa?
Sijoittuvatko ykköspaikkaansa? Sijoittuvatko haluamaansa? Sijoittuvatko ensimmäisellä kierroksella? Tietävätkö oikeasti mitä haluavat?

4) Kun nelisenkymmentä opettajaa esittäytyy nimellä ja kertoo mitä kaikkea opettaa millekin luokalle, alkaa ihmisen päässä surista.
Mun nimi on sejase ja mä opetan yksaalle kuvista kaksbeelle matikkaa kolmeseelle bilsaa neljä deelle, eelle, geelle ja äffälle uskontoa, taloustietoa ja liikuntaa paitsi äffälle, viisbeelle ja seelle teknistä ja sit tuolla sivuyksikössä kaseille ja yseille kuvista.
Opeparat.

5) huomasin äkkiä tiettyjä yhtäläisyyksiä yläkoululaisen suosikki- ja inhokkiopettajissa. Se on äidin tyttö, sanonpa vaan.

6) ovelahko sukupuolineutraalihuomio: poikien äidit ovat aktiivisia. Meidänsamit ovat järjestään fiksuja, filmaattisia ja lukuhaluisia, niille pitää antaa lisätehtäviä ja ope voisi laittaa läksyt wilmaan, mielellään heti.
Tyttöjen isät ovat ylpeitä siitä, jos tytöllä ei koulunkäynti paljon nappaa.