Tämä talvikausi päihittää mennen tullen kaikki aiemmat synkeät talvet, jopa päänupissani aivan legendaarisen vaivalloiseksi muodostuneen Erityisen Synkeän Talven (kukaties vuodelta 2009?)
Lamaantunutta lokakuuta ja kaikkia sitä seuranneita alavireisiä ja viluisia kuukausia näyttää seuraavan maaninen maaliskuu.
Kyllä ei voi olla kansantaloudellisesti kannattavaa että puoli vuotta pieni ihminen elää ihaamaisen synkeässä sieluntilassa puoliliekillä ja seuraavat puoli vuotta pomppuisan tikrumaisen manian kourissa.
Alan jo itsekin hermostua itseeni kun mielestäni olisi ihan normaalia käydä puntilla, pyörälenksalla ja kaupassa, tanssia eteisessä piiritansseja ja piiskata nuorisoa entistäkin parempiin suorituksiin kaikilla mahdollisilla elämän osa-alueilla, ja vieläkin voisi tehdä jotain yhdessä ja erikseen kun vain keksisi mitä. Puhumattakaan siitä minkä verran yhtäkkinen herätykseni hämmentää välitöntä lähipiiriäni.
Ei pysy pienen ihmisen oma kuuppa perässä tämmöisessä puolen hehtaarin metsässä.
Jos kerta on niin, kuin joka puolella väitetään, että itse pystyy itsensä ohjelmoimaan ajattelemaan positiivisesti, niin mimmoisilla lauseilla nyt alan prepata itseäni tuleviin syksyihin ja talviin?
Ruksinko yli kalenteristani lokakuun ja kirjoitan tilalle että lomakuu tai loistavakuu ja marraskuun kohdalle että maaliskuu osa 2?
Pistänkö taskulamput sorottamaan korviini ja sen lisäksi uskottelen että ulkona vaaniva pimeys johtuu vain siitä, että olen vahingossa unohtanut päähäni aurinkolasit?
 |
| liian synkeä oli tämä talvikausi |
Kaikenlaisella ajattelulla sitä pystyy itseään toki tsemppaamaan, mutta kropalle ei pysty valehtelemaan siitä, että muka olisi valoa. Kyllä se valon määrä vaan valitettavasti vaikuttaa. Toisiin enemmän kuin toisiin.
VastaaPoistaSäännöllinen liikunta, päiväsaikaa terveellinen ja vitamiinen pitoinen ruoka ja illalla sopiva määrä suklaata olisi varmaan hyvä resepti. Joka kerta, kun aurinko vaan näyttäytyy, niin edes vartiksi pihalle.
Jos olisi rahaa ja lomaa niin tällä pärjäisi: marraskuussa pikapyrähdys jonnekin missä oletettavasti vielä paistaa. Varmaan joku Välimeren kohde riittäisi. Joulukuussa nostatetaan joulufiilistä vierailemalla Keski-Eurooppalaisella joulutorilla, säästövaihtoehtona Tallinnassa. Tammikuussa aurinkoloma. Sitten vielä talvella talvinen hiihtoloma. Sitä alkaisi jo odottamaan, että koska tulee syksy ja kaikki ihanuudet alkaa taas.
Todella kiusallisesti perheellisellä ei riitä mitkään lomat eikä myöskään rahat tuhtiin kaamoksentorjuntaan :(
rvaK: jos olisi rahaa, niin koko talveksi jonnekin valoisampaan :)
VastaaPoistaMinulle hankalinta on se, että tiedän liikunnat ja syömiset ja muut, mutta en vain millään tunnu pystyvän niihin.
Pitäisi kai hankkia semmoinen lamppu? Auttaisikohan se?
Tää talvi oli mustakin lähes ankein koskaan, vaikka syksyt ovat aina mulle vaikeita. Pimeys, lamaannus, ahdistus jne. Been there done that.
VastaaPoistaJa vaikka YRITTÄÄ olla positivinen, asenne, liikunta, vitamiinit jne- kun tietty raja ylittyy, sitä ei vain PYSTY niihin.
Kuulemma se lamppu auttaa, mutta ihan 100 varmana hankin sen ens syksyksi.
Tsemppiä meille kaikille. Uuteen nousuun.
Elisa: on kyllä kummallista tuo pystymättömyys. Vaikka kuinka tietää ja ymmärtää, ei vain pysty.
VastaaPoistaAnoppilassa on semmoinen lamppu ja anoppi vannoo sen nimiin, mutta se on niin valtavan suuri ja se nielee melkein puolet niiden ruokapöydästä...en halua semmoista aparaattia mihinkään nurkkaan tönöttämään.