Kotilauman viimeisetkin palasivat vihdoin ja viimein tänään säilytyspaikkoihinsa. Yksi on viimeistä vuottaan peruskoulussa ja toinen viimeistä vuottaan alakoulussa.
Eikös se ole onnistuneen loman merkki kun unohtaa autuaasti pakolliset työt ja salasanat ja muut?
Ilmeisesti lomani on ollut kertakaikkisen täydellisen onnistunut, sillä olen kokonaisvaltaisesti unohtanut, miten keskenkasvuiset aamuruokitaan.
Kylmä hiki nousi ohimoille kun ne alkoivat eilen ruksailla gourmet-aamiaslistaamme lakkaamattomia vaatimuksiaan.
Hyvä kun muistin, mistä puurokattila löytyy.
Onnistuin keittämään puuron ja ruokkimaan kissat ja sitten sain sätkyn kun minun aamuhiljaiseen keittiööni alkoi vaeltaa laumakaupalla puoliunisia keskenkasvuisia häiritsemään suloisen joutilasta aamurauhaani.
Seuraavat kaksisataa arkipäivää joudun aloittamaan aamuni puuronkeitolla ja semisti henkevällä keskustelulla.
En ole tajunnutkaan, miten ylellisen rauhallisia ovat olleet nämä keskenkasvuisettomat yksinäiset aamiaistuokiot.
Eikö oo jännä, kun jonkun asian arvon huomaa vasta sitten kun se on tiessään?!?
VastaaPoistaVoimia sutina-aamuihin <3
tuo on totta, tosin olen koko kesän nauttinut rauhallisista aamuistani.
Poistamahtavaa kun ei ole tarvinnut puhua kenellekään mitään :)
Miehen kanssa muisteltiin, että 12v sitten meillä luettiin aina lehti ennen töihin menoa. Oi niitä aikoja. Nyt ehtii hätäseen töissä pläräämään otsikot kännykällä ja sitten ehkä joskus illalla jonkun jutun vilkaisemaan.
VastaaPoistame lopetettiin lehden arkitilaus jo aikoja sitten, juuri tuosta syystä.
PoistaOnneksi on radio.
Kesäksi meillä tilataan joinain vuosina arkilehti, ja joka tapauksessa aina viikonloppulehti. Jos kohdille iskee hyvä tarjous, tilataan viikonloppulehti muulloinkin. Viikonloppu on ainoa aika, jolloin on mahdollisuus lukea kaikessa rauhassa.
Mä en ehkä kehtaa tunustaa, mutta tämänkin aamun vietin sohvalla torkkuen, kun lapsi teki lähtöä kouluun. Neiti hoitaa puuronsa ja muut aamupalansa itsenäisesti. Mä saan keskittyä koiran alustana olemiseen. Lehdenlukijaksi minusta ei kyllä aamulla ole. Ekat pari tuntia olen kuin vastasyntynyt kissanpentu. Eivät aukea silmät, eivät.
VastaaPoista:)
Poistamulla ei aukea suu - paitsi syömiselle.
Sama lehtipolitiikka meilläkin. Ai että, pikkuisen kaipailen paperi-Hesaria arkiaamuihini kyllä. Mutta ei ole toivoakaan sellaisesta. Meidän aamut 3-, 8- ja 12-vuotiaan kanssa ovat sellaisia, että sykkeet on katossa klo 6.30-8.30.
VastaaPoistaMutta ystävä hyvä, MITEN sinä saat kouluikäiset lapset (jopa teinit!)syömään puuroa aamulla. Aamupuuro oli mulle pitkään kunnia-asia ja vanhemmuuteni kulmakivi. Esikoinen ja kuopus suoatuivat vielä viime vuonna sitä syömään, keskimmäinen vain aseella uhaten. Nyt puuro ei vain kertakaikkiaan enää uppoa kenellekään. Ei vaikka päälläni seisoisin. Päiväkodissa kuopuksen on onneksi puuroa syötävä.
Mutta perusturvani on iäksi järkkynyt.
meillä on (aivan liian) liberaali ruokapolitiikka. Aamupuuroa on tarjolla, ja sitä syövät ne jotka haluavat:
PoistaMies ja yksi teini syövät puuroa.
Yksi teineistä syö tuhdin voileivän ja appelsiinimehua.
Yksi syö maustamatonta jogurttia ja hilloa (ja menee sen jälkeen kolmena aamuna mummin luo jatkamaan aamiaista)
Ja minä syön mitä tykkään.
Koska henk.koht. olen sitä mieltä että puuro on kyllä ihan hyvää, mutta ei pidä kylläisenä eikä aamuisin ole aikaa tehdä semmmoista rakkaudellista ja hyvää pitkään haudutettua puuroa, ja muutenkin aamupuuro on aika plääh, en ole jaksanut siitä peistä taittaa. Ne syövät joille maistuu :)