maalausjuttu

Olen saanut läheisiltäni vuosien mittaan erilaisia hyväätarkoittavia remppaohjeita (ja muita ohjeita myös)

Esim. että
- älä remppaa
- älä vasaroi
- älä sahaa
- älä maalaa

Miten minusta tuntuu että kaikista näistä ohjeista puuttuu jotain, muutamia sanoja ehkä?
Ovatko ne minun läheiseni jotenkin poikkeuksellisen sanasäästeliäitä ja viestivät lyhyin sähketyyppisin lausein?

Esim. että pitäisikö olla älä maalaa näädänkarvasudilla tai älä vasaroi yksin sateessa?
Tai älä remppaa puun alla pimeässä?

En oikein tiedä.

Asialla ei luultavasti ole kuitenkaan mitään tekemistä sen kanssa, että minusta jotkut jutut ovat lähinnä viitteellisiä (esim. erilaiset valmistelevat pohjatyöt).

Viime aikoina harjoittamani maalaushommelit osunevat kategoriaan älä maalaa
(yksin pimeässä? puun alla? lähellä sähköjohtoja?)
Onneksi maalauskohde on ihan valaistuissa sisätiloissa ja kaukana sähköjakamoista, että ei tarvitse kenenkään olla erityisen huolissaan.

Kirjahyllyn maalaamisen valmisteleviin pohjatöihin kuuluvat mm. hyllyn tyhjentäminen ja luultavasti myös sen purkaminen osiin, mutta kuten sanottua:
lahjattomat harjoittelee, amatöörit venyttelee ja pohjatyöt ovat viitteellisiä.

Kyllä kuulkaa pystyy ihminen operoimaan omilla jaloillaan seisovassa puolitäydessä kirjahyllyssä ihan mainiosti. (vähän voi tulla joku tenniskyynärpää ehkä)

mitenniin pitäisi tyhjentää ja purkaa?

Ihan semmoista vaan niille läheisilleni että

- älä katso (ainakaan kovin läheltä)

Mutta jos joku kaipaa luovia kirjahyllynmaalausohjeita niin voin kertoa.

Tässä meidän hyllyssä on nimittäin haasteena semmoinen erikoisuus, että anoppi ja appi ovat aikoinaan olleet säästäväisiä ja hankkineet lapsukaisilleen lastenhuoneisiin sekundalundiaa: sellaisia vimpuloita käsittelemättömiä levyjä.
Nämä vimpulat hyllyt ovat kulkeutuneet Lehtorin poikamiesboksin kautta kartanoomme. (samaten myös muutama vimpulainen matalampi tikas)

Korkeat tikkaat  ja suunnilleen puolet hyllylevyistä puolestaan ovat priimaa, meidän häälahjamme itse asiassa.

Näiden kahden elementin yhdistäminen on nykykäsitteitä käyttäen haasteellista. 

kuvassa näkyvät kuivumassa ainoat irrotettavissa olleet tasot

Se, että olemme onnistuneet purkamaan, muuttamaan ja kasaamaan tämän hyllykokonaisuuden kait neljään (vai viiteen?) kertaan, on pienoinen ihme, sillä osa vimpuloista sekundalundialevyistä voidaan asemoida vain yhdellä tavalla ja vain yhteen väliin ja silloinkin se vaatii toksismaskuliinista voimankäyttöä.
Tästä kokonaisuudesta ei tuosta-vain-noin säädetä välejä uusiksi, siihen ei lisätä, eikä siitä poisteta levyjä.
Ei edes maalausurakan takia.
(eikä sitä siirretä huoneesta toiseen edes pätevästä syystä.)

Eikä sitä paitsi missään ole tilaa täydelle kirjahyllylliselle kirjoja ja sille hyllylle purettuna.

Niin että maalasin sitten yhden kohtalaisen ison hyllykokonaisuuden purkamatta ja tyhjentämättä.

Kun tätä urheata urakkaa ulkopuolelta  katsoo, niin saattaisi kukaties jossain olosuhteissa vaikuttaa siltä että älä (hyvä ihminen) maalaa voisi olla ihan pätevä ohje.

Ylpeydellä kerron että olen maalannut paitsi hyllyn, myös osia kirjoistamme, itsestäni ja lattiasta, mutta en toistaiseksi vielä yhtään kissaa.