Nautiskelin vaelluksista ja flaneerauksesta, olisin heti halunnut vaellella koko loppuikäni kaupungeissa, katsella ihmisiä ja maisemia, juoda kahvia ja kirjoitella muistikirjaani.
Lähi(ö)seuduilla ei järin kahviloita eikä kaupunkivilinäistä katseltavaa ole, mutta vaeltelin silti. Löysin potentiaalisen retkipaikan, katselin sorsia ja sinitiaisia, nautin kostean maan tuoksusta.
Päivän varsinainen ohjelma oli kirjeenvaihdon saattaminen ajan tasalle.
Päätin jo aikoja sitten että tässä poikkeusajassa ilahdutan jotakuta kirjeellä.
Hamassa lapsuudessa kirjekaveruus oli harrastus. Kirjeiden sisältö oli kai tasoa mitäsullekuuluu, mullekuuluuhyvää, meidän ope on tyhmä.
Minulla oli jossain vaiheessa useita kirjekavereita, osittain varmaan siksi että muutimme pariin otteeseen ja tietysti entisistä lähikavereista tuli siinä hötäkässä kirjekavereita, ja toisaalta myös siksi että kun uutena tulee kouluun, ei oikein solahda valmiisiin kaveriporukoihin.
Nyt teki mieleni kirjoittaa ihan oikea kunnon kirje. Juuri sellainen joka alkaa mitäsullekuuluu.
Kirjoitin.
Teki hyvää.
*
Vuorovaikutteinen osio
1. Kysely
Jos keskellä yötä päällesi kapuaa kissaeläin joka alkaa tarmokkaasti pestä itseään niin
a) heräätkö
b) oletko iloinen
c) uhkaatko myydä/lahjoittaa sen elukan
d) otatko riemumiellä vastaan jos joku lahjoittaa sinulle sellaisen
*
Oliko sulla kirjekavereita?
Onko yhä?
Milloin olet viimeksi kirjoittanut tai saanut kirjeen?
*
14/31
Osallistun tällä kertaa vain osallistavaan osioon.
VastaaPoista-Toteutan kohtaa C ansiokkaasti lähes joka yö.
-Kirjekavereita oli monta. Lehtien kirjeenvaihtoilmoituksia selattiin innokkaasti. Trinidad&Tobagosta oli yksi, Ricky Manohar. Miten voin muistaa!?
-Sain kirjeen loppusyksyllä, se olikin sitten viimeinen. Pitkiä käsinkirjoitettuja sain, tämä oli 15-sivuinen. Omani sinnepäin lähti noin kuukautta aiemmin. Nyyh. Enää ei ole.
Valoa viikkoon, jostain sitä on pakko tulla! (käykö suklaa?)
<3
Poistasuklaa on tunnetusti toimiva valonlähde :)
Minä olen myös miettinyt ihan oikean kirjeen kirjoittamista. Viimeksi olen kirjoittanut kirjeen ehkäpä 80-luvulla. Silloin 80-luvulla minulla on ollut kirjekaveri. Aika vähän tulin harrastaneeksi kirjekaverointia.
VastaaPoistaKissaeläimen pesuhommiin kommentoisin niin, että lukitsisin kisaan makuuhuoneeni ulkopuolelle. tai vähintäänkin uhkaisin lahjoittaa kissan pois. Tilanteeni on toki täysin akateeminen, koska meillä ei ole kissaa eikä allergian takia ikinä tule.
:)
Poistakissaahan ei voi oven taakse lukita. Oven toisella puolella on nimittäin aina jännittävämpää, ja siitähän se show alkaa. (nuorempi kissa rakastaa olla parvekkeella, paitsi jos ovi laitetaan kiinni, koska silloin ilman muuta sisällä on jännempää, paitsi että olisi kiva olla parvekkeella, paitsi että sisällä on jännempää...)
Suosittelen kirjeen kirjoittamista. Tai kirjeiden! Sinä kun vielä olet taitava askartelija; ajattelehan miten rentouttavaa olisi kaivaa paperit ja kaikki esiin ja askarrella sielunsa kyllyydestä!
A ja B.
VastaaPoistaPahempaa on, kun toinen, se, jolla on taipumuksia ihmisiinsekaantumiseen, tulee sohvalla villapeittoni päälle... ;-)
Sen verran myös kommentoin akateemista ohjetta, että sulkeminen todellakaan ei käy. Mourunaa, oven raapimista ja minä kestän päälle kapuavan kaverin paljon paremmin kuin ääniärsykkeet unitilassa!
Poistajuuei, ei voi kissaa pitää oven takana. Siitä ei kertakaikkiaan tule mitään.
Poista