Perjantai, joulukuun kolmas. Saunatrauma



 Työpäivä.

Kauppapäivä.

Saunapäivä.


Töissä pohdittiin enimmäkseen kehityspikkujouluja. Suurin kysymys oli ilmeisesti se, että kun ohjelmassa lukee päällysvaatteet viedään säilytykseen konferenssitilaan, niin mitkä kaikki lasketaan päällysvaatteiksi.
Jee.

Kaupasta ostin kaikenlaista. Ruokaboksi tulee vielä alkavalla viikolla ainakin, joten piti hamsteroida vain viikonlopun hätävararuokia. 
Ihan sekopäinen viikonloppu tulossa: kotona asuva teini on kisoissa - lähtee kahtena aamuna aikaisin ja tulee ties milloin. Tarvitsee kotiutuessaan luultavasti pizzaa tai jotain muuta nopeaa ja herkullista ja täyttävää.
Minulla on kehityspikkujoulut sunnuntaina, en ole ruokavahvuudessa.
Kotoa muuttanut Isoveli on viimeiset pari viikkoa majaillut takahuoneessa miksi, en tiedä. Hän on osan lauantaista vielä meillä ja palaa sitten omaan kotiinsa.
Maanantaina kotiteinillä on ohjelmaa.
Minä aion olla oikoisenani ja miettiä vain kivoja asioita.

En oikein tiedä, mistä kaikesta pitäisi tällä hetkellä olla huolissaan.

Savolaistunut nuori kuulostaa uupuneelta. Se on tulossa muonavahvuuteen alkavan viikon lopulla. Ilmoitti valtaavansa takahuoneen ja uunin ja aikovansa laittaa uuniruokia oikein olan takaa. Joululaatikot ainakin. Olen hiukan huolissani siitä uupumuksesta.

Matikanopiskelija on majaillut meillä nyt pari viikkoa. Miksi? Pitääkö olla huolissaan?

Miten kiertävän kulkutaudin uudet muodot vaikuttavat lähestyvään jouluun?

Kävin kampaajalla kun näytin jatkuvasti joltain entisen neuvostoliiton presidentiltä karvalakki päässä. Kampaaja leikkasi roimasti pois. Tukka oli ihan kiva vielä kampaajalla, mutta kun länttäsin pipon päähän, katosi kivuus. Karvalakki aina vain, mutta ei enää mallia neuvostoliitto, vaan mallia lyts. Voisiko aina olla sellainen kevyesti ei-niin-pitkä ja sitten olisi kostea meri-ilma, se on paras yhdistelmä. Liian lyhyt on plääh ja liian pitkä on kamala.

Saunapäivä. Somessa hehkutetaan uutta muotivillitystä: äitien soolosaunat. Monena päivänä kun mennään saunaan, ymmärrän pointin: että olisivat hiljaa kaikki. 
Minulla oli soolosauna, kun yhdellä oli pikkujoulut, yhdellä saunailta toisaalla ja yhdellä ei saunafiilistä. Minusta soolosauna on vähän kammottava jotenkin. Joku ihme lapsuustrauma kerrostalojen väestönsuojaovien takaisesta maailmasta. Jotenkin pelottavaa olla siellä ihan yksin. Tai se on tietysti mukavaa että on hiljaista ja saa räiskytellä aivan omassa tahdissaan, mutta meidän talossa sauna on jotenkin liian tukala. Vaikka heittäisi kuinka vähän.
Ja sitten aina kuuntelee korvat höröllään että tuleeko mörkö tai murhaaja ovesta sisään ja pönkkää sinne saunaan.
tietääkseni lapsuudessa ei tullut mörköä eikä murhaajaa kellariin, mutta kaiken varalta pelkään yhä. inhoan mennä kellariinkin. enkä kait ole jäänyt minkään pönkän taaksekaan koskaan.

Pitäisi kait tulla hieno voittajafiilis kun on selättänyt pelkonsa ja soolosaunonut. Höpönpöpön, joka kerta sama juttu. Samanlaista turhaa propagandaa kuin se, että kymmenen maistamiskertaa riittää, niin ruuasta tulee oitis lempiruoka. Ei tule, ja soolosauna on aina yhtä kammottava. 


*

adventtilaukalla - postaus päivässä jos hyvin käy


6 kommenttia:

  1. Mulla on ollut soolosaunoja kun kuopus on Kreikassa. Liekö siellä kostea meri-ilma enää? Kuvassa Akropoliilla oli ainakin tuulitukka.

    Mukavia kehityspikkujouluja ja itsenäisyyspäivää myös ♥

    VastaaPoista
  2. Ai että sä sait mut nauramaan tuon neuvostopresidentinkarvalakkikuvauksella :D Jotenkin lohduttavaa, että muilla on samanlaisia mietteitä hiuksista.

    Mä jotenkin luulin, että kun nuoret muuttaa kotoa pois, niin elo helpottuu ja voin tehdä ja miettiä pelkästään omia kuvioitani. Nyt yllättäen (ei kai muille kuin minulle) tuntuu siltä, että etsin kuitenkin aina merkityksiä kehonkielestä, puheen painatuksista ja yleensä aivan tyhjästä.

    Kerrostalosaunoista mulla on myös samanlaiset mielikuvat -aina kuuntelin, että tuleeko joku. Inhosin lisäksi pitkiä kellarikäytäväviä mietin aina, että jos valot sammuu nyt niin kuolen (hahaa) tai saatoin pistää juoksuksi kesken matkan, kun olin varma, että joku hirviö hiipii takanani. Muistan kyllä kuinka pelkäsin Kammottavaa röyhtäisijää, mutta ei kai se ollut ainoa syy miksi kerrostalon sauna ja kellarikäytävät olivat karmeita paikkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      kerrostalojen kellarikäytävät ovat selvästi mörköjen tai ties minkä Röyhtäisijöiden pesimäpaikkoja :)

      Ei kait se huoli nuorista noin vain lakkaa, pitää sitä ihmisen vähän saada hössöttää, vai mitä?

      Poista
  3. Minä olen kammonnut kellareita siitä saakka, kun Vantaan Koivukylässä tapahtui julma kellarisurma. Hätäseen uskallan mennä meidän taloyhtiömme kellariin. Sekin oli vähän aikaa pannassa, kun kellarista löytyi kolme puistokemistiä yöpymässä. Olivat päässeen yhden perheen muuton yhteydessä livahtamaan kellariin. Pystyn siis hyvin eläytymään soolokellarisaunailun hieman pelottaviin fiiliksiin.

    Mutta sitten voi joskus käydä niin, että kasvaakin nuoista epämiellyttävistä tunteista ihan yhtäkkiä ulos. Hieman kammosin mökkeillä yksikseni ja välttelin sitä. Sitten yhtenä kesänä "jouduin" logistisista syistä olemaan mökillä yön yksin. Nyt pimeässä syksyssä menin vapaaehtoisesti mökille yöksi yksin ja siellä oli ihana rauha.

    Äidit eivät varmaan ikinä lakkaa huolehtimasta lapsistaan, vaikka kasvaisivat kuinka isoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon todella että kasvan kellarikammosta ulos, onhan se nyt vähän kummallinen kammo.
      Tosin onko sittenkään? Ei siitä montakaan vuotta ole, kun talon kellarissa majaili joku kovaonninen jonka parisuhde oli kariutunut, eikä kotiin ollut menemistä. En tiedä miten pitkään tämä heppunen siellä omassa häkissään asusteli, mutta varmaan aika pitkään. Sen episodin jälkeen ei todellakaan tehnyt mieli käydä varastossa hetkeen.

      Poista