Suklaatikriizi

Tuolla edellisen postauksen kommenteissa HelmiNainen kyseli, että miksi suklaa ei ole palkitsemisissa.

Pitää tehdä ihan erillinen suklaatipohdinto.

Minulla on nimittäin meneillään semmoinen vaihe, että en kovin paljoa syö suklaata. Tai muutakaan karkkiherkkua.
Ei, älä pillastu tai hermostu!

Ei, en ole millään dieetillä, paastolla, tipattomalla tai mitään muutakaan.
Ei, en luultavasti ole mielenvikainen.

Se on vain vaihe.
Kait.

Joskus hamassa nuoruudessa kaikenmoiset herkut maistuivat oikeinkin hyvin.
muistan yhä kaihoisan elävästi mm. ranskanpastillivaiheen, pähkinäsuklaavaiheen ja muutaman muun vaiheen.
Silloinkin kyllä minulla oli semmoinen että enintään kaksi riviä suklaata kerralla ja päivässä.
ei, en ollut silloinkaan kait mielenvikainen

Kerran tässä vähän aikuisempana elelin pidemmän pätkän sillä tavalla että en syönyt mitään makeaa.
En mitään missä oli sokeria.
Se oli aluksi aika kinkkistä ja sitten ei enää ja sitten kun rupesin tekemään paluuta normaalimpaan olemiseen, sokeriset herkut eivät enää samalla tavalla maistuneet.
en muista enää miksi päädyin sokerittomaan elämään, mutta siihen oli joku järkevä syy. muistaakseni halusin testata että tuleeko terveellisesti syömisestä energisemmäksi. en tullut, mutta se johtui sitten kumminkin siitä että minulla oli (on) väsyttävä perusvaiva.

Nykyisellään aika usein ajatus jostain herkusta on paljon parempi kuin se herkku itse.
Ihan hirmu usein eka suupala on taivaallinen, toinen siedettävä ja kaikki sen jälkeen on lievää liioittelua.


 

Syksyllä minun teki kamalan usein mieli joko suklaata tai lakritsia ja usein myös kumpaakin yhdessä ja erikseen.
Saatoin syödä.
Aika usein tuli vähän kehno olo.
Enimmäkseen ennen joulua ja joulunakin herkuttelin aika vähän.

Joulun jälkeen vaan ei taas ole samalla tavalla maistunut sen pahemmin suklaa kuin muukaan makea herkku.
Otan kyllä jos ja kun jossain tarjotaan, mutta enimmäkseen en syö.
Saatan ottaa kotona kahvin kyytipojaksi suklaata, mutta ihan yhtä hyvin ehkä en.

Probleemi on siinä enimmäkseen, että ajatus on parempi kuin toteutus.
Suklaa on ihanan hivelevää ajatuksissani, mutta tosielämässä ei sitten kuitenkaan.
Ja tavallaan se on kyllä kamala kriizin paikka, kun tuijotat jotain konvehtirasiaa tai suklaalevyä ja koko sielu kippuroi siinä suklaan autuudessa, eikä se sitten oikeasti maistu yhtään siltä kuin mielikuvituksessa.

Niin että siksi suklaa ei ole henkilökohtaisessa palkitsemissysteemissäni.
Ei, en korvaa suklaata millään raikkaalla omenansiivulla tai appelsiininlohkolla, se olisi outoa, luonnotonta ja jotenkin todella kummallista. Manteleita kyllä syön, kun ne rapsuvat niin ihanasti.
Suklaa voisi olla palkitsemissysteemissä, minulla ei ole mitään suklaata vastaan. Tai mitään muutakaan makeaa herkkua.
Kannatan ehdottomasti ja lämpimästi PM:aa (=PieniMakea).
En vain juuri nyt käytä itse.
ei-mistään-erityisestä-syystä.
Tämä kaikki on jotenkin tosi noloa kun se on niin hirvittävän epäkeksiäkäistä.
Paheksun itseäni ja tuomitsen itseni epäonnistuneeksi keksiäkäisyyden toteuttajaksi.


Joskus minuun iskee semmoinen patologinen makeanhimo, mihin ei tehoa oikeastaan yhtään mikään ja silloin on luultavasti tuloillaan oikein kunnon migreeni tai joku muu ikävä vaiva.

Että semmoinen kriizi tänään.



16 kommenttia:

  1. Mä niin haluaisin, että makea ei maistuisi mulle. Olen ihan sokerikoukussa. Jotain pitäis tehdä, mutta ei tunnun olevan voimia. Mutta karkin hankkimiseen on aina voimia :D Tarttisin varmaan jonkun Betty Ford klinikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. vinkeä idea: kylpylää, hierontaa ja ties mitä ihanaa suklaan sijaan :)

      Poista
  2. Mä tarttisin tuon tuollaisen "makea ei maistu"-jutun. Mutta ehkä tämä mun kitukuuri saa aikaan sen. Pidetään peukkuja.
    Olet kyllä hieman luopio tässä jutussa :D

    VastaaPoista
  3. Kylläpä muotoilit hyvin, milloin suklaa on parhaimmillaan. Olen tismalleen samaa mieltä, mutta aika usein tulee kuitenkin kokeiltua, olisiko se kolmas (tai totuuden nimessä sitä seuraavatkin) pala kuitenkin parempi kuin toinen (no ei ole). Mistä tuli mieleeni, että mites noin muuten jäätelö? Olen huomannut myös sen kohdalla, että kesän jäätelökiintiö tulee täyteen vuosi vuodelta aikaisemmin... -q

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jäätelö! Mä en syö jätskiä oikeastaan ollenkaan, paitsi anoppilassa. (ja sielläkin yritän usein venkoilla jotenkin huomaamattomasti).
      Mulla tulee jätskistä vatsa kipeäksi ja hirveä jano.

      Kesäisin voin ottaa jotain sitruunasorbettia tai sitten mehujäätä.

      Poista
  4. Jesss 🙏. Ihana vihdoinkin kohdata suklaanhimoton sielunsisko.

    Lopetin makean syönnin jotain 20 tai 25 vuotta sitten, kun totesin että siitä tulee mulle paha ja turvonnut olo (pullasta tuli lähes tappava ja tulee edelleen).
    Kävi erittäin helposti, kun vaan yksinkertaisesti vaihdoin makeat puolukoihin, greippiin, karpaloihin ja kaikkeen sellaiseen, joka alkuun kiristeli leukapielissä, mutta johon tottuu pian (greipin join mehuna aamun alkajaisiksi ja happamat marjat luonnonjugurtin kanssa, en pelkästään). Olo koheni (ja vyötärö oheni) hyvin pian ja kun ihan vaan paremman (luonnon) jugurtin puutteessa koitin syödä tavallista (sokeroitua), se ihan kirveli kurkussa kun oli niin makeaa.

    Eli ei sen kummempaa syytä mullakaan ja vähän jo kyllästyttää kuulla niistä dieettiepäilyistä tai vaihtoehtoisesti sanat ”olispa mullakin yhtä hyvä itsekuri”, kun kerron että ei vaan joulusuklaat tai muutkaan maistu. Ei ole kyse kurista. Jos ei huvita syödä, niin ei kai (onneksi) ole pakko. Ihan vaan siksi että sattuu olemaan nainen ja ”kaikki naiset rakastaa suklaata”. Ei pidä paikkaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tykkään kyllä suklaasta. Toisinaan. Joskus. Silloin tällöin.
      Mutta näin perusarjessa en erityisemmin kaipaa tai käytä sitä :)

      Happamista kyllä tykkään: sitruunasta, greipistä, luonnonjogurtista pelkkänä tai jollain marjoilla...

      Poista
  5. Mä aion sanoa nyt just ne sanat, joita Annukka ei halua kuulla. (mä tiedän, ettei A suutu <3 ) Mä olen kateellinen siitä, ettei makea maistu. Mulle maistuu liikaa ja en pysty (tällä hetkellä) sitä katkaisemaan. Monesti olen pystynyt, mutta silloin mulla oli selkäranka. Nyt en tiedä, missä se on!
    Totta puhuen eilen kaupassa käydessäni ostin suklaapatukan ja mussutin sitä ajaessani kotiin. Ihmettelin suuresti sitä, että se ei maistunut oikein hyvältä. Söin sen silti. Saatan siis olla millin "sillä paremmalla puolella", koska maistui tylsälle ja että ylipäätään huomasin moisen! En tiedä..
    Niin että on varmasti hyvä, että sulla on tuollainen vaihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulle en suuttuis ikinä vaikka sanoisit mitä 😘. Ja suklaa on ihan liian vähäpätöinen syy.

      Poista
    2. Ja pakko tähän nyt vielä lisätä, että toi mun alkuperäisviesti näyttää jälkikäteen luettuna ihan siltä, että olisin omasta mielestäni joku jyrkkä terveystyyppi. En tod ole. Sattui vaan makeat aiheeksi, mutta jos olis ollut suolaiset herkut kyseessä, niin ääni kellossa olis ollut ihan toinen. Ne kyllä maistuu. Välillä liiankin kanssa ja se palaute tulee välittömästi peilikuvan muodossa.

      Poista
    3. Mulla on Helmi just toi, ei se maistu oikein hyvältä tällä hetkellä. Tylsältä vaan.
      Mä koen että se ei mun kohdalla ole oikeastaan itsekuri-/selkärankakysymys, se on vaan vaihe :)

      (ja Annukka, ei vaikuta siltä yhtään!)

      Mulla - oon huomannut - makeanhimo on usein sellainen suutuntumajuttu. Olen yrittänyt löytää jotakin sellaista, mitä suu kaipaa.
      Jäiset mansikat ovat aika usein se juttu. Ne eivät varsinaisesti vaikuta makeanhimoon (joskus kyllä siihenkin), mutta ne vastaavat johonkin suutuntumakysymykseen.

      Poista
  6. Minä onnistuin kertakaikkiaan kyllästymään suklaaseen. Juu, ihan vaan syömällä sitä. Vähän muutenkin entiset makeat herkut ei vaan enää ole niin herkkuja. Onneksi sentään salmiakki maistuu yhä ja joku oikein hieno kakkupala. Kumpaakin harvemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahviossa otan ehdottomasti kakkupalan tai jonkun muun makean herkun!

      Poista
  7. Hei!

    Haastan sut päivätehtävään nimeltä yllätysresepti! Otatko haasteen vastaan?❤️


    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
  8. Mä en ole koskaan ollut semmoinen, että voisin vetää suklaata esim. levyllisen kerrallaan, mutta sen verran addikti kuitenkin olin, että jos sitä oli kotona, niin kyllä se levy sieltä kaapista aika nopeasti hävisi. Nyt vanhemmiten (käääk kun toi kuulostaa kamalalta...) musta on tullut kohtuukäyttäjä; mulla on oma suklaa-(ja muu karkki)jemma, josta otan palan silloin, kun tekee mieli. En tiedä johtuuko toi muutos siitä, että kun päätin, että saan syödä suklaata just silloin kuin huvittaa, se ei enää ollutkaan mikään kielletty herkku. Tai sitten kyse on jostain hormonihommasta. Tai ihan vaan kiintiön täyttymisestä.

    VastaaPoista