kaffepaussi - kokouskaffepullakriizi

 jos muistatte, vaihdoin työpaikkaa elokuussa.

Tässä uudessakin työyhteisössä alkoi syksyllä kuohua, ja työfiilis oli kaikkiaan aika sekava.
Vähän ennen vuodenvaihdetta kuohunta tasaantui, ja alettiin palata normaaliin elämään. 

Nykyisellään työhön tuleminen on enimmäkseen mukavaa.
jos ei oteta huomioon sitä että ihan yhtään minään aamuna en haluaisi lähteä kotoa mihinkään vaan haluaisin vain maata sängyssä pienellä kippuralla tai vaihtoehtoisesti nösvätä jotain ihan vain itsekseni. outoa mutta huojentavaa, se tunne ei riipukaan työpaikasta vaan on ihan oma henkilökohtainen sisäinen kurinani.

Tämän vuoden puolella meillä on töissä ollut yhteisiä ruokailuja ja sitten on ollut kimppahiihtoa ja kimppaluistelua ja ylipäätään kaikenlaista yhteistä.

iloinen ihminen menossa tyhy-hiihtopäivään ilman suksia

 

Kohta on vissiin minun ruuanlaittovuoroni, ja sen suhteen minulla on ihan paniikki, kun en mielestäni ole mikään ruuanlaittaja, mutta kokouskahvipullat lupasin hommata.

No paniikkihan siitä(kin) tuli, että mitä ihmettä kokkailen.
Olen ihan siedettävä leipuri, mutta tuotokseni ovat aina oudon näköisiä.
Sen sijaan, että olisin kuumeisesti selannut reseptiarkistojani, aloinkin pohtia analyyttisesti omaa ruoanlaitto-kokkailu-leipomissuhdettani.
Laitan siedettävää arkiruokaa.
En osaa kokata tai leipoa mitään hienoa.

Minua kiinnostavat erikoiset kokeilut, ruuat tai leipomukset, joilla on tarina tai joista voin tehdä tarinan.
mämmi,
voi,
viili, tuorejuusto ja jogurtti noin niinkuin esimerkiksi.
olen myös suunnittelemassa Alastalon salissa -syöminkejä.

Silleesti ihan kivaa, mutta ei niistä vielä kokouspullaksi ole.

vasemmalla Alastalossa mainittuja ruokia
oikealla lounaisen saariston perinneruokia

Tilitin tätä kokouspullamurhetta sitten tietysti kotonakin, ja kotona asuva nuori sanoi heti että laita lembasta, munkin tekisi mieli sitä.
Sanoin, että sitä olin itsekin ajatellut. Taidanpa tempasta lembasta. kylläpä nauratti tämä!
 

kas siinä kun on leivänkaltainen tuote jolla on tarina
vaikka täällä - olen aivan haltioissani

4 kommenttia:

  1. Ihana ajatus taustalla tuollaisessa tekemisessä, mutta voin hyvin kuvitella, että saisin itse tuosta maailmoja syleilevän kriizin.
    Lasten harrastusten tilaisuuksien buffaleivonnoista lakkasin kriizeilemästä sen jälkeen kun suurella inholla olin saanut tehtyä pellillisen mokkapaloja (vielä ton - ton -valioihin sopivaksi) ja kuljetettua ne palasteltuna melkein ehjänä myyntiin. Samaan aikaan paikalle tuli jonkun isä-oletettu, joka löi myyntitiskiin kaupassa paistettuja pullia siinä kaupan pussissa. Lainaisin taktiikan myöhempiin tilaisuuksiin. :) Mistähän se kaikki pakko tehdä itse kumpuaa? Eikö se työkevereille laitettu ruoka voisi yhtä hyvin olla vaikka eineiskeittoa, johon lorauttaa päälle kermaa tai yrttejä riippuen keiton tyypistä? Ja paistopisteiden pullat / croissantit on ihan hyviä kans. Mutta se on kyllä totta, että on tietysti tyylikkäämpi tempasta lembasta! -q

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä tykkään leipomisesta, et se ei tuota muita vaikeuksia kuin päättämisen vaikeuden. Ruuanlaitto onkin sitten jo suuremman kynnyksen takana.

      Lasten harrastusten suhteen kannatan lämpimästi kaupan pakastepullia ja vastaavia, koska aika usein siinä vaiheessa kun pitää viedä myytävää buffaan, on elämässä meneillään kaikenlaista muutakin tohinaista ja kiireistä. (ja edelleen, tykkään leipoa, myös lasten harrastusjuttuihin. en kyllä muista, olenko koskaan tehnyt mokkapaloja)

      Poista
  2. Meillä on töissä pullapiiri. Tosi moni leipoo siihen itse, mutta osa tuo aina kaupan antimia. Kukin tyylinsä mukaan. Minä olen saanut aikaiseksi leipoa muutaman kerran, kuivakakut onnistuvat yleensä hyvin ja toinen vakio on mokkapalat.

    Jos mun pitäisi tekaista jotain ruokaa töihin, niin mä varmaan menisin jollain keitolla. Saattaisin myös tehdä sen, että ostaisin kaupasta sellaista kasvisosetta ja kookosmaitoa ja tekisin niistä vegaanisen kasvissosekeiton. Yrttejä päälle ja joku hyvä leipä vielä kaveriksi.

    Piti alkaa googlailemaan että mikä ihmeen lembasta? Onko sen perusmuoto lembas. Kyllähän se sitten googlella selvisi, mutta epäilen, että et osaa leipoa lembasta. Jos osaat, niin seuraavan kerran kun tavataan, niin parempi olla lembasta mukana :D :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soppa saattaa olla mullakin ratkaisuna, jos kokkivuoroon päädyn.

      Mulla on (täällä blogissakin ollut) lembas-resepti, muistuttaa aika lailla englantilaisia teeleipäsiä.
      Voin tempasta lembasta kun tavataan. Voin myös leipaista Bilbo Reppulin kuminaisen siemenkakun :D

      Poista